Sivut

tiistai 24. helmikuuta 2015

Sitaattikokoelma

Aloittelen uutta, monikäyttöistä osioita, jonka nimi on Sitaattikokoelma. Saa käyttää, mutta ei ole pakko.

--------------------
"Voi vittu mä oon läski."

Rosa Liksom: Väliaikainen (Like, 2014)

Mahdollinen sovellus:
Ylioppilasaine:
Lihavuusepidemia on nykyään länsimaiden pahimpia vitsauksia. Tilanne ei ole vieras itsellenikään. Postmodernin lyhytproosan taitajan, Rosa Liksomin, sanoja lainatakseni: "Voi vittu mä oon läski"...

--------------------

"Jouduin juuri raitiovaunun alle Patriarkan lammilla. Hautajaiset perjantaina kello 15. Tule. Berlioz."

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (WSOY, 1996)(Suomentanut Ulla-Liisa Heino)(venäjänkielinen alkuteos Master i Margareta ilmestyi 1928-40)

Mahdollinen sovellus:
Hautajaispuheen loppukevennys

--------------------

"suu kivestä, pää savesta,
silmät kuivista sysistä,
turpa tuuran taittumasta,
parta naavoista pahoista, 
korvat koivun pahkuloista,
jalat koivun konkelosta,
varsi puista vaivaisista,
muu ruumis lahosta puusta."

Kanteletar (SKS, 1997)

Mahdollisia sovelluksia:
Kosmetiikkamainos tai kuntosalimainos

--------------------

 "Järkeni järjettömän ankara järkyttäminen jäytää järkeäni niin, että järkisyyt pakottavat minua valittamaan Teidän kauneuttanne."

Cervantes: Don Quijote (WSOY, 1999)(espanjankielinen alkuteos El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha ilmestyi vuosina 1605-1615)(suomentanut J.A. Hollo)

--------------------

"Kun Gregor Samsa eräänä aamuna  heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi."

Franz Kafka: Muodonmuotos (novelli)(kirjassa Nälkätaiteilija - novelleja)(Gummerus, 1999)(saksankieliset alkuperäisnovellit ilmestyivät 1946)(suomennos Aarno Peromies)

--------------------

"Nyt arkussa maatessaan hänen ilmeensä oli lempeä, miellyttävä, jopa iloinenkin, aivan kuin hän olisi ollut hyvillään siitä, että vihdoinkin hänet pantiin sellaiseen koteloon, josta hän ei enää koskaan poistu. Niin, hän oli saavuttanut päämääränsä!"

Anton Tsehov: Koteloitunut ihminen (novelli)(kirjassa Suudelma ja muita novelleja)(WSOY, 1986)(suomennos Juhani Konkka)

--------------------

"Koti o mul niinkon toinen koti, ensmäst ei ol."

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? (Otava, 2015)

--------------------

(jatkoa tulossa)

maanantai 23. helmikuuta 2015

Hohto - elokuvana ja kirjana

(Kuvat elokuvasta Hohto - The Shining)
ELOKUVA (dvd)  ---  Hohto (The Shining)(Warner Bros., 1980)

Ohjaaja: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Stephen King (romaani), Stanley Kubrick (elokuva)
Näyttelijöitä: Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd, Scatman Crothers, Barry Nelson, Philip Stone
Genre: kauhu, rikos, mysteeri

Tästäkin klassikkoelokuvasta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Pyrin tässä blogitekstissäni analyyttisempaan otteeseen kuin edellisessä tekstissäni (Hitchcockin Vertigo-elokuva). Tekstini on kuitenkin myös henkilökohtainen ja fanituspohjainen.

Näin Hohdon ensimmäisen kerran noin 14-vuotiaana. Parhaiten tuosta katselukokemuksesta jäi mieleen lähes sietämätön kauhu, joka huipentui takaa-ajokohtaukseen lumilabyrintissa. Samoihin aikoihin näin myös toisen kauhuklassikon, Hitchcockin Psykon, jonka kellarikohtauksen aikana hiki valui pitkin kylkiäni, sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja tärisin nahkatuolilla niin, että melkein valuin lattialle. Kauhun tunnelmaa luonnehtisin Hohdossa astetta kevyemmäksi kuin Psykossa.


Nyt aikuisena, kun olen nähnyt Hohdon jo viitisen kertaa, kiinnitän paljon huomiota elokuvan taiteellisiin vaikutelmiin. Ihailen tapoja, joilla Kubrick ottaa kaikki tehot irti erilaisista kuvakulmista, kuvaustavoista ja leikkauksista. Ohjaaja on hyödyntänyt taidokkaasti pikkupoika-Dannyn näkökulmaa. Kamera seuraa ylhäältä takaa, kun Danny ajaa kolmipyöräisellään pitkin hotellin loputtomia käytäviä. Tästä kuvakulmavalinnasta katsoja aavistaa, että jotain uhkaavaa on tekeillä. Ja kohta se näkyy: sinisiin mekkoihin puetut kaksostytöt, jotka ovat välillä elossa, välillä kuolleita ja yltä päältä veressä. Eikä katsoja välttämättä heti edes tiedä, perustuvatko kauhunäyt pikkupojan mielikuvitukseen, hulluuteen vai todellisuuteen. Samalla tavalla katsojaa haastetaan pohtimaan, onko altaassa lojuva mätäpaiseiden peittämä naisvainaja todellinen vai kuvitteellinen.

Hohdossa vaikutuin myös leikkauksen nerokkuudesta. Kohtausta, jossa verivirrat syöksyvät avautuvasta hotellihissin ovesta niin raivokkaalla voimalla että ne kiskaisevat mukaansa myös huonekaluja, on käytetty monessa kohdassa. Verivirrat on tehokas ennakointi. Katsoja tajuaa, että kaikki ei käy hyvin. Verivirrat näkyvät ensimmäisen jo ennenkuin Torrencen perhe pääsee vuoristohotellin talvivalvojiksi. "Hohtamisen" lahjan omaava Danny näkee tulevaisuuteen. Hän näkee verivirrat ja tietää, että joku kuolee väkivaltaisesti.

Kun viimeeksi katsoin elokuvan eilenillalla/yöllä, pakotin itseni myös kuuntelemaan sen ääniraitaa. Hohdossa kauhun tunnelma rakentuu myös paljolti atonaalisen (epä)musiikin ansiosta, mikä kuulostaa epäinhimilliseltä kirskutukselta, vingutukselta ja paukkeelta - yhdellä sanalla sanottuna uhkaavalta. Elokuvan lopputeksteistä huomasin, että säveltäjistä mainitaan Krzysztof Penderecki ja György Ligeti. Ainakin minun maallikkokorvissani Penderecin avantgarde-"musiikki" kuulostaa ääniltä suoraan helvetistä, mutta samalla se sopii täydellisesti elokuvan painajaismaiseen ilmapiiriin. Elokuvan äänimaailmaan kuuluu myös sydämen jyskytyksen ääniä, mitkä myös viestittävät uhasta.

Hohdon kauhun tunnelma olisi ehkä jäänyt syntymättä ilman Jack Nicholsonin esittämän Jack Torrence -hahmon mielipuolisia virnistyksiä, demonisia toljotuksia ja saatanallisia irvistyksiä. En tiedä, miten Nicholson ilmeensä ja eleensä tuottaa, mutta ne toimivat. Kukaan ei pysty näyttelemään järkensä menettänyttä, murhanhimoista kirvesmiestä paremmin kuin Nicholson. Jack Torrencen vaimo, Wendy, syventää entisestään kauhun tunnelmaa erilaisilla säikähdyksen, pelon ja epätoivon ilmeillä. Näyttelijä Shelley Duvallin lautasmaiset silmät sopivat rooliin erinomaisesti. Parhaiten Duvallin kauhun laajentamat silmät jäävät mieleen kohtauksessa, jossa Wendy selaa paperipinkkaa, johon on konekirjoitettu All work and no play makes Jack a dull boy paperi toisensa jälkeen. Wendy tajuaa, että hänen miehensä ei ole enää kirjailija, vaan pelkästään hullu.


Koska olen  nähnyt elokuvan ennen kuin luin Stephen Kingin Hohto-kirjan, minulle elokuva edustaa todellista Hohtoa ja kirja on vain jotain sinne päin. En erityisemmin syttynyt Kingin kirjoitustyylistä, jonka koin monessa kohdassa liian detaljisena. Anteeksi nyt vain King-fanit, mutta mielestäni Kingin romaani on pelkkä taustateksti eikä itsenäinen taideteos. Olen tyytyväinen, koska Kubrick ei ole siirtänyt Kingin maailmaa kirjaimellisesti omaan elokuvaansa. Kirjan "lehtipuueläimet" on korvattu elokuvassa lehtipuulabyrintillä, mitä pidän onnistuneena ratkaisuna. Kubrick ei myöskään ole herättänyt henkiin hotellikäytävän palosammutinta, kuten kirjassa tapahtuu. Onneksi elokuvassa Jack Torrance ei myöskään paneudu pitkäveteiseen lähdeaineiston penkomiseen kuten kirjassa. Mielestäni elokuvassa toimii erinomaisesti myös Dannyn ajaminen kolmipyöräisellä, vaikka sekin puuttuu kirjasta. Kingin kirjasta taitaa puuttua myös lause All work and no play makes Jack a dull boy, mihin tiivistyy herra Torrancen hulluksi tuleminen.

Tästä elokuvasta voisi oikeastaan kirjoittaa loputtomiin, mutta lopettelen tähän. Erityisesti pidän siitä, että Hohto-elokuvan voi tulkita monella tavalla. Katsoja voi itse päättää, onko pahuus ja hulluus ihmisissä itsessään, olosuhteissa vai rakennuksissa. Elokuvan voi tulkita myös niin, että hotelli kantaa sisällään pahuutta ja hulluutta, ja hotelli tartuttaa ja saastuttaa kaiken, joka astuu sen sisälle. Minua kiehtoo ajatus, että hotellilla rakennuksena olisi oma muisti, tahto ja kyky ajatella ja toimia. Tässä mielessä hotelli olisi yksi henkilöistä.

Hohdosta elokuvana ja/tai kirjana on kirjoitettu mm. näissä blogeissa tai sivustoilla:
Kingiä, kahvia ja empatiaa
Damn good coffee
Marko Hautala
Yle Teema: Hohtoa huoneessa 237

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vertigo - hypnoottinen elokuva


ELOKUVA (dvd)  ---  Vertigo (Universal, 1958)

Nyt jännittää. Taas. Liian suuri elokuva. Liian pieni kirjoittaja. Klassikkoelokuva, josta kaikki on jo sanottu. Miksi edes yrittää kirjoittaa? Siksi, että haluan kokeilla. Haluan toteuttaa tämän pakkomielteen.

Kirjoitan tämän blogitekstin puhtaasti henkilökohtaisesta näkökulmasta vailla minkäänlaista pyrkimystä analyyttisyyteen tai kriittisyyteen. Take it or leave it.

Paniikkia pukkaa (kurkkua kuivaa)(nieleksin tyhjää)(kädet tärisee) Let's do it.
---------

Elokuvakohtauksista, jotka lumosivat minut:

nainen metsässä, valkotakkinen, leijailee kuin haamu - mies kysyy, milloin synnyit, missä olet juuri nyt - nainen katsoo jonnekin, ei minnekään, ei näe mitään - ikivanha puu, jättiläinen ihmiseen verrattuna - puun vuosirenkaat - nainen kertoo, tässä synnyin, tässä kuolin - nainen katoaa metsään, metsä nielaisee naisen, metsä helähtää - nainen nojaa puunrunkoon - mies tivaa, nainen ei tiedä, kuka on

meri kuohuu, jyrkät kalliot - naisen musta huivi hulmuaa tuulessa - mies kysyy, nainen vastaa - nainen puhuu tunneleista, käytävistä, haudoista, valosta ja pimeydestä - mies kuuntelee - nainen syöksähtää alas kallioista polkua, mies seuraa - pelasta minut, pelasta

nainen satama-altaan reunalla, viskoo kukkia mereen - mies katsoo kauempaa - nainen on muissa maailmoissa, mies on tässä maailmassa - nainen hyppää mereen - mies kantaa vettävaluvan naisen pois, vie lämpimään huoneeseen

nainen tuijottaa taulua salissa, mies tuijottaa naista kauempaa - hiuskiehkura, kukkapuketti, verenpunainen kaulakoru - nainen tuijottaa hautakiveä, mies tuijottaa naista - avonainen hauta

nainen ja mies vanhalla espanjalaisella lähetysasemalla - kirkko, torni, kellotorni - nainen istuu hevosvaunuissa, puhuu kuin transsissa - nainen kuin patsas, puku harmaata graniittia, puhuu - nuori nainen mutta hiukset hopeanharmaat - nainen, joka on ajaton puhuu ajasta, jota ei enää ole

nainen säntää torniin, juoksee portaita ylöspäin, mies juoksee perässä - miehen kasvoilla hiki helmeilee, korkeanpaikankammo iskee, vertigo huimaa - tornin ikkunasta mies näkee lentävän naisen, näkee naisen liikkumattoman ruumiin

toinen nainen, melkein sama mutta eri - muistutat häntä jota ei enää ole - muutan sinut häneksi jota ei enää ole - harmaat vaatteet, valkoista valkoisemmat hiukset, pinnit, hiuskiehkurat, kynnet, huulet - mutta ei sitä korua, ei korua jossa pisaroi kolme verenpunaista kiveä -  älä laita sitä korua, koska silloin mies tietää, että kaikki on ohi

auto ajaa halki maiseman - mies hymyilee, nainen ei - mies haluaa irti menneisyydestä ja syyllisyydestä - nainen haluaa rakkautta - mies haluaa selvittää kaiken jotta voisi vapautua - mutta tornissa mies ei vapaudu - mies ei koskaan vapaudu - menneisyys alkaa toistaa itseään - kirkonkello kumahtaa, pelottava hahmo ovensuussa, hämäryys - nainen huojahtaa, tömähtää katolle, kuolee - miehen kasvoilla hiki helmeilee, tuska vääristää miehen kasvot - mikään ei koskaan lopu, mikään ei ikinä selviä - menneisyyttä ei voi paeta - menneisyys toistaa itseään, yhä uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan - menneisyys ei koskaan katoa 
------------

Sainpas kirjoitettua. I did it. Kirjoitustyylini tässä tekstissä on ehkä psykoottis-neuroottis-hysteerinen, mutta so what? Tämähän on vain blogi.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Blogini uusi ulkoasu

Olen muuttanut blogini ulkoasua. Eilen blogini uusittu ilme näytti silmissäni hyvältä, mutta tänään... ei enää niin hyvältä. Mietin, onko tapetin punaisuus liian punaista? Näyttääkö se jotenkin jouluiselta? Tai aggressiiviselta? Onko mustan ja punaisen yhdistelmä liian raju? Voi kommentoida, jos haluaa.

Tavoittelen blogissani tietynlaista ilmettä: selkeyttä, hauskuutta ja elävyyttä. Pidän lievästi sotkuisesta ilmeestä, mikä edustaa minulle eloisuutta. Liian säntillinen ilme ei sovi tyyliini. Mutta onko sotkua liikaa nykyisessä versiossa? Voi kommentoida, jos siltä tuntuu.

Blogini ulkoasun muokkaamisesta on tullut näköjään ikuisuusprojektini, ja se sopii minulle. Pidän kokeilemisesta, vaihtelusta ja leikkimisestä (siitäkin huolimatta että lopputulos saattaa olla täysi fiasko, kuten kävi äskeisen paperisilpputapetin kanssa). Jossain vaiheessa haluan kokeilla jotain sarjakuvamaista ilmettä blogiini. Ja miksei myös surrealismia. Tai pointillismia. Mielipiteitä?

Myöhempi lisäys:
Vaihdoin kirkkaanpunaisen blogitapetin hillitymmän punaiseen. Tämä ei kuitenkaan jää tähän. Lähiaikoina kokeilen myös muita tapetteja. Haluan nähdä, miltä näyttää rypistetty kuviopaperi tai paperiroskapussin värinen tausta, koska blogithan ovat tunnetusti pelkkää roskaa. Banneriin olen tyytyväinen. Sitä en vaihda. Pieneen hienosäätöön on tietysti aina varaa.


maanantai 2. helmikuuta 2015

Jauhelihamyllyjä ja maantietöyssyjä (blogini määritelmistä)

Minulla on ollut jo pitkään tarve määritellä oma blogini. Nyt mä teen sen ja ehdottomasti omin sanoin. Listaan asiat, joita blogini ON ja mitä se EI ole.

- ON testilaboratorio
Blogissani testaan erilaisten ideoiden toimivuutta käytännössä.

- ON leikkikenttä
Blogiteksteissäni säntäilen, ryntäilen ja riehun. Blogissani on myös kommentti(hiekka)laatikko, johon voi tulla juttelemaan kanssani, jos haluaa.

- ON kaatopaikka
Skippaan blogiini kaikenlaista sanallista törkyä. Vanhimmat tekstini uhkaavat hautautua alimmaiseksi ja tukehtua kuoliaaksi hapettomassa tilassa, ellei joku tule kaivelemaan tekstikasojani.

- ON korjaamo
Blogatessani kiristän ruuveja ja yhdistän piuhoja (päästäni). Kirjoittaessani hitsaan yhteen ajatuksia, hion tyyliä ja sahaan pois ylimääräistä.

- ON viemäri
Blogini viemäri vetää hyvin mielipiteitäni. Blogiviemäri ei tukkeudu sotkuisimmistakaan ajatuksistani eikä sekavimmastakaan lauseistani, joihin on takertunut yhteen sivulauseita ja sivulauseensivulauseensivulauseita valtaviksi möhkäleiksi.

- ON sulatusuuni ja valimo
Blogini sulatusuunin suodattimien toimintahäiriöiden takia epäpuhtauksia pöllähtää usein ilmoille. Valuvikaisia tuotteita ilmaantuu myös säännöllisesti.

- ON suklaayllätysmuna
Parhaillaan blogistani saattaa löytyä iloisia yllätyksiä. Aina on olemassa myös mahdollisuus karvaisiin pettymyksiin.

- ON konvehtirasia
Ei koskaan tiedä, mitä tulee.

- EI tietotoimisto eikä uutiskanava
Jos kaipaat elämääsi luotettavaa tiedonvälitystä, kokeile jotain seuraavista kirjainyhdistelmistä: STT, CNN, BBC, DDT, BBW, BKT, KGB, HBO, FST, RTV, SDP, KLF, KKK tai hätätapauksessa vaikka WC ja sen jälkeen JNE ja ETC.

- EI asiakaspalvelupiste
Blogini asiakaspalvelupisteellä on jatkuvasti luukku kiinni.

- EI Mensa
Jos kaipaat tutkitusti älykästä seuraa, liity Mensaan - jos rahkeet riittää.

- EI liukuhihna
Päivitän blogiani epäsäännöllisesti.

-  EI jauhelihamylly
En suolla blogissani tasaista massaa.

- EI naarmuuntunut äänilevy
Jos jään blogissani toistamaan, toistamaan, toistamaan itseäni, pyrin siirtymään seuraavaan kappaleeseen.

- EI mielenosoitus
Blogini ei paranna maailmaa.

- EI tienviitta
Blogini ei opasta eikä johda mihinkään, paitsi korkeintaan umpikujaan.

- ON maantietöyssy
Välillä on pakko hidastaa vauhtia tai jopa pysähtyä hetkeksi.

- ON ruutuvihko
Ruutuvihkoon voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, milloin tahansa ja millä tahansa tyylillä.

- EI polttorovio
Pyrin suvaitsevaisuuteen. Yritän olla luokittelematta ketään "vääräuskoiseksi" tai "harhaoppiseksi". Pyrin hyväksymään erilaiset mielipiteet, vaikka en tietenkään voi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

- ON äidinkielen ainekirjoitustehtävä otsikolla "Vapaa aihe"
Blogini on vapaaehtoisuuteen perustuva harrastus. Yritän muokata blogiani entistä enemmän suuntaan "mistä oikeasti haluan kirjoittaa" kuin "mistä minun pitäisi tai kannattaisi kirjoittaa".

Määrittelyni selkeyttivät omaa oloani. Jos joku muu on miettinyt blogini kohdalla kysymystä WTF?, toivottavasti määrittelyistäni selvisi jotain.