Sivut

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Asiallinen kirja kirjablogeista


KIRJALLISUUS  ---  Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Avain, 2013)

Kirjoittelen tästä kirjasta vain jotain irrallisia huomioita lyhyesti. Huomioin lähinnä, että kirja oli kirjoitettu asiallisella tyylillä, taustatyötä oli tehty runsaasti ja ote oli monipuolinen.

Kun menin hakemaan kirjaa kirjastosta, jännitin etukäteen, miten reagoin, jos blogiani ei ole edes mainittu kirjassa. Tulkitsenko sen niin, että kirjasssa mainitut blogit ovat (tuoretta ja raikasta) priimatavaraa, kun taas oma blogini edustaa (pilaantunutta, nahistunutta, homehtunutta, eltaantunutta jne.) sekundaa? Ei välttämättä. Huomasin, että blogiani ei ollut mainittu kirjassa. Ei voi mitään. En vedä tästä kohtuuttomia johtopäätöksiä. Olen joka tapauksessa enemmän kulttuuribloggaaja kuin kirjabloggaaja.

Kirjaa lukiessani tunsin itseni oudon sisä- ja ulkopuoliseksi. Kirjassa on blogien yhteisöllistä merkitystä korostettu huomattavasti. Itselleni blogilla on ennen kaikkea kirjoitusharjoitusten merkitys. Sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys on alkanut lisääntyä vasta vähitellen, kun energiatasoni ja uskallukseni on lisääntynyt.

Muutamia huomioita kirjasta:

En ole tiennyt, että piilomainonta on rikos. Piilomainonnan välttämiseksi kirjassa suositellaan ilmoittamaan, mistä luetut kirjat on saatu. Lukemani kirjat olen lähes poikkeuksetta lainannut kirjastosta. Yhtä arvostelukappaletta on tarjottu, mutta en ottanut sitä vastaan. Yhden kirjan olen pyytänyt kustantajalta, mutta vasta blogitekstini julkaisun jälkeen. Muutamaan kulttuuritapahtumaan olen saanut vapaalipun, jonka olen muistaakseni maininnut tekstissä.

Yritän jatkossa alkaa linkittää muiden postauksia omiin blogiteksteihini. Tähän mennessä olen lähinnä blogannut tynnyristäni käsin. Yritän kömpiä ulos tynnyristäni muiden bloggajien ilmoille. Blogit kuuluvat kuitenkin osaksi sosiaalista mediaa ja siksi on naurettavaa, että bloggailen mukamas yksin omassa kopperossani.

Hävettävän myöhäisessä vaiheessa tajusin, että blogien yhteisöllisyys perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen. On turha odottaa, että tontilleni tultaisiin vierailemaan, jos en itsekään käy muiden tonteilla ja jätä kommentteja. Aluksi minulla oli outoja sosiaalisia fobioita suhteessa kommentointiin, mutta ne ovat laimentuneet, kun olen huomannut, että kirjabloggaajat ystävällisiä ja sivistyneitä. Eikä ihme, kun kirjabloggajien keski-ikä on 36 vuotta ja moni on korkeasti koulutettu.

Olen tyytyväinen, että mutuhuttu-keskustelusta on kirjassa kirjoitettu asialliseen tyyliin. Itse en olisi tähän pystynyt, koska mutuhuttu-nälväisy ärsyttää ja loukkaa minua edelleen. Minun on yhä edelleen vaikea ymmärtää, miksi blogien edes pitäisi muistuttaa lehtikritiikkiä. Aivan kuin ainoat, oikeat tavat kirjoittaa kirjoista olisivat 1) lehtikritiikki 2) tieteellinen tutkimus. Kirjasta selviää, että juuri kukaan kirjabloggaajista ei edes koe kirjoittavansa kritiikkejä. Toivon, että lehtikritiikkien ja kirjablogien vertaaminen loppuisi ja kirjablogien arvostelijat pystyisivät käsittämään, että blogit eivät edusta lehtikritiikkiä eivätkä edes halua edustaa. Eikä ole pakko. Piste.

Tästä kirjasta on ymmärrettävistä syistä kirjoitettu todella monessa blogissa. Yritän linkittää muutamaa blogia. Saa nähdä, tuleeko tästä taas mitään:
Anna minun lukea enemmän
Kirjasfääri
Sinisen linnan kirjasto
Morren maailma
Testasin linkkejä ja oho, nehän toimii! Enpä ois uskonu.  

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Musta Irja, Alevala ja Harhaileva täti


K-blogissa (linkin pitäisi olla oikein, mutta se ei toimi) oli muutama päivä sitten leikkimielinen haaste, jossa kirjojen nimistä jätetään yksi kirjain pois ja lopusta muokataan uusi teos. Lukaisin haasteen huolimattomasti, enkä huomannut, että pelkkä yhden rivin juonitiivistelmä olisi riittänyt. Sen sijaan lähdin kehittelemään laajempia juonikuvioita.

Orhan Pamukin romaani Musta kirja väänsin muotoon Musta Irja.
Romaani: Musta Irja
Genre: misery lit eli kurjuuskirjallisuus (romaaniin on sullottu sekä fyysistä, henkistä että seksuaalista väkivaltaa ja yrityksiä selviytyä traumaattisista kokemuksista)
Juoni: Geenimutaation seurauksena valkoihoisille suomalaisvanhemmille syntyy mustaihoinen tyttö, joka saa nimekseen Irja. Kotona Irja kärsii, koska hänen vanhempansa riehuvat humalassa ja riitelevät kovaäänisesti.  
          Koulussa Irjaa kiusataan väärän ihonvärin takia. Häntä nimitellään Musta-Pekaksi, vaikka hän on tyttö. Irjan pulpettia käytetään likatunkiona ja sinne heitetään litsaantuneita kastematoja, multakökkäreitä ja jopa kuolleita rottia.
          Puutyötunnilla kiusaajat sahaavat Irjan vasenta jalkaa, jolloin se joutuu kuolioon ja se joudutaan amputoimaan. Tästä Irja masentuu ja alkaa syödä suruunsa. Hän lihoo ja kohta riesana on diabetes. Sairaus tuhoaa hänen ääreisverenkiertonsa toisessakin alaraajassa, jonka seurauksena myös oikea jalka pitää amputoida.
          Pyörätuolissa istuva, jalaton ja jo teini-ikään ehtinyt Irja hakee lohtua uskonnosta. Kirkossa hän kohtaa avuliaan papin, joka kuitenkin myöhemmin osoittautuu pedofiiliksi. Seksuaalisesti hyväksikäytetty Irja luopuu uskosta ja alkaa sen sijaan käyttää huumeita. Piikitettyään heroiinia suoneen likaisilla neuloilla myös Irjan vasen käsi tulehtuu niin pahasti, että se menee kuolioon ja amputaatio on ainoa vaihtoehto.
          Irjan oikea käsi puolestaan rusentuu pahasti, kun Irja lojuu nurmikolla aurinkoa ottamassa ja auto ajaa sen päälle. Amputaatio on jälleen ainoa vaihtoehto.
          Kädetön ja jalaton Irja päättää jatkaa elämäänsä taistellen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Irja hankkii tietokoneen ja alkaa kirjoittaa elämäkertaansa. Kirjoittaminen sujuu hitaasti, koska Irja joutuu käyttämään näppäinten paineluun tikkua, joka hänellä on suussaan.
          Kirjan julkaisun jälkeen Irja rakastuu hurmaavaan mieheen. Irja kuvittelee, että mies rakastaa ja arvostaa häntä yli kaiken, mutta vielä mitä, mies onkin sarjamurhaaja, joka keräilee murhaavaan kokoelmaansa raajarikkoisia ihmisiä. Sarjamurhaaja leikkaa Irjalta pään irti. Nyt Irja on jalaton, kädetön ja kaiken lisäksi vielä päätön - ja kuollut.
          Irjan traagisen kuoleman jälkeen hänen kirjansa myyntiluvut nousevat pilviin. Tästä hyötyvät eniten Irjan vanhemmat, jotka ovat vuosikausien ajan laiminlyöneet Irjaa.
          Kuten huomaatte, Musta Irja -romaani edustaa puhdasveristä kurjuuskirjallisuutta, jossa kurjuus seuraa kurjuutta ja lopulta kaikki päättyy todella kurjasti.

Kalevalan väänsin muotoon Alevala.
Romaani: Alevala
Genre: chick-lit eli kanakirjallisuus
Juoni: shoppailuaddiktiosta kärsivä Anette päättää vaatealen jälkeen, ettei enää koskaan osta yhtään vaatetta alennusmyynneistä. Mutta pitääkö päätös, se selviää tässä 1450 sivuisessa tiiliskivikirjassa.

J.M.G. Clezion romaanin Harhaileva tähti muokkasin vuotoon Harhaileva täti
Kirja: Harhaileva täti
Genre: sosiaaliporno
Juoni: Alzheimeria sairastava täti Moonika lähtee keskellä yötä kodistaan harhailemaan kaupungille. Täti Moonika hiippailee kaupungilla yöpaita päällään ja papiljotit hiuksissaan. Poliisi ottaa hänet kiinni ja vie asemalle. Poliisit yrittävät saada harhailevan tädin nimen ja osoitteen selville, mutta huonoin tuloksin, koska täti Moonikan muistisairaus on jo edennyt niin pitkälle, ettei hän muista niitä. Paikalle kutsutaan sosiaalityötekijä, joka esiintyy pelastavana enkelinä. Myöhemmin sosiaalitantta kirjoittaa tämän kirjan puhtaasti rahastusmielessä ja voidakseen samalla kehua itseään ja markkinoida sosiaalialan palveluitaan.

Myöhempi lisäys:
Olin tietysti tarkoittanut ylläolevat ideat vitseiksi. Erityisesti halusin parodioida kurjuuskirjallisuutta viemällä sen täysin överiksi. Mielestäni tietty määrä kärsimystä ja kurjuutta on traagista, mutta jos kurjuus ylittää tietyn tason, se muuttuu epäuskottavaksi, naurettavaksi ja koomiseksi. Ainakin itse koen näin.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mikä on totuus?


KIRJALLISUUS  ---  Riikka Pulkkinen: Totta (Otava, 2010)

Otsikko on harhaanjohtava. En tarjoile tässä tekstissäni totuuksia, vaan pelkästään tulkintoja. Valitsin otsikon puhtaasti raflaavuussyistä. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa kolmiosaisen tekstin, jossa kerron ensin oman mielipiteeni romaanista. Seuraavaksi katson, mitä muut bloggaajat ovat kirjasta kirjoittaneet ja esitän siitä jonkinlaisen koosteen. Lopuksi aion vielä tutustua kirjasta kirjoitettuun sanomalehtikritiikkiin ja kirjoitan siitäkin jotain.

Osa 1 - omat lukutunnelmat

Lyhyesti: en pitänyt kirjasta. Eniten häiriinnyin Pulkkisen kirjoitustyylistä, mikä on yllättävää, koska muistelen pitäneeni hänen Raja-romaanistaan. En tarkalleen tiedä, mikä kirjoitustyylissä mättää, koen sen monella tapaa ärsyttävänä: ylirunollisena, proosarunomaisena, abstraktina, teoreettisena, ulkokohtaisena, silppumaisena, sähkösanomatyylisenä. En edes löydä sopivia ilmaisuja, miten sitä kuvailisin. Ehkä syynä olivat liian lyhyet lauseet, ja-sanan toistuva poisjättäminen, ilmaisun pilkkominen ja samalla liian suurien asiakokonaisuuksien survominen yhteen lauseeseen tai virkeeseen. Paikoitellen ilmaisu tuntui epäsuomelta ja jotenkin substantiivitautiselta. Esimerkit olisivat varmasti paikallaan, mutta en yksinkertaisesti jaksa ruveta etsimään niitä (blogissahan voi aivan hyvin ilmoittaa, että emmä ny jaksa, kun taas muissa yhteyksissä tällainen flegmaattisuus ei oikein sovi).

Ehkä lukukokemukseni meni osittain pilalle myös siksi, että kirjasta oli kohistu etukäteen järjettömästi. Olin kuullut huhuja, miten Totta oli herättänyt kansainvälisillä kirjamessuilla sensaatiomaista huomiota ja sen käännösoikeuksista oli suorastaan taisteltu. Siksi tietysti odotin, että kohtaisin jotain nobeltasoista kirjallisuutta, joka räjäyttäisi pääni. Sen sijaan romaani tuntuikin tavalliselta. En ymmärtänyt, mikä romaanissa oli valtavan meuhkaamisen arvoista.

Osa 2 - muiden bloggaajien mielipiteitä kirjasta

Googlasin "riikka pulkkinen totta blogit" ja kirjoitan järjestyksessä googlaukseni tuloksista yhdeltä sivulta. Olin yllättänyt, että niinkin moni suhtautui romaaniin kielteisesti. Olin jälleen naiivisti kuvitellut, että lähes kaikki ylistäisivät romaania maasta taivaisiin ja että olisin melkein ainoa, joka siitä mäkättää. Taas erehdyin.

Blogissa Aamunkajon lukukokemukset Riikka Pulkkisen Totta-romaania kuvattiin koukuttavaksi, mutta sekavahkoksi. Blogissa Kirsin kirjanurkka romaania haukuttiin huumorin puutteesta, hitaasta käynnistymisestä, ärsyttävyydestä, liiallisesta akateemisuudesta ja siitä, että romaanin nimi on vaikeasti taivutettavissa. Harmittelin itsekin kirjan nimeä. Pitääkö se taivuttaa Todessa vai Tottassa? Molemmat kuulostavat omituisilta. Blogissa Nenä kirjassa romaania on luonnehdittu hienoksi ja vaikuttavaksi lukukokemukseksi, joka kuvaa surua ja menetystä koskettavaksi. Teksti on nokkelaa, mutta samalla siinä on jotain oudoksuttavaa.

Sinisen linnan kirjastossa on kiinnitetty huomiota Pulkkisen kielen liialliseen kauneuteen, mutta samalla kerrontaa on kuvattu taitavaksi ja monipuoliseksi. K-blogissa moititaan romaanin epäaitoa tunteiden kuvausta ja henkilöhahmojen laimeutta ja paperisuutta. Blogissa Luetut, lukemattomat kirjaa pidetään nopealukuisena, viihdyttävänä ja kielellisesti kauniina, mutta todetaan myös, että kielen loputon kauneus voi kääntyä myös itseä vastaan.

Sallan lukupäiväkirjassa oli myös kiinnitetty huomiota romaanin kielen liialliseen kauneuteen, kieli oli silotettu, kiillotettu ja säädyllistä. Bloggaaja pitää Pulkkista teknisesti hyvänä kirjoittajana, mutta joka ei kuitenkaan tarjoa tunnetason elämyksiä. Liialliseen kielelliseen kauneuteen on kiinnitetty huomiota myös blogeissa Lurun luvut ja Mari A.:n kirjablogi. Lurun mukaan romaanissa on ongelmana mm. yltiölyyrisyys ja estetisoimalla etäännyttäminen. Olen samaa mieltä.

Osa 3 - sanomalehtikritiikkiä

Sanomalehti Kalevan mukaan Riikka Pulkkisen romaani Totta ylittää odotukset. Kalevan mukaan romaani on herkkä, kaunis, ihailtava, koukuttava, koskettava, viihdyttävä ja älyllinen. Savon Sanomien mukaan Pulkkisen romaani on eteerinen, huoliteltu, yltäkylläinen, kaunis ja tarkoin aseteltu.

(saatan jatkaa sanomalehtikritiikkien tutkailun parissa vielä myöhemminkin, mutta en enää tänään; voisin lukea myös muutaman aikakauslehtikritiikin, jos energiaa riittää)(kyllä tää oli sen verran raskas postaus, että tuskinpa ryhdyn tällaiseen enää toista kertaa)