Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista -epähaaste

Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogin Irene järkytti mielenrauhaani heittämällä blogihaasteen ilmoille (linkki tähän myöhemmin). Yleensä teen kaikkeni, että pystyisin kieltäytymään kohteliaasti blogihaasteista erilaisten syiden ja tekosyiden varjolla. Irene kuitenkin korosti, että nyt kyseessä on säännötön epähaaste, ja siksi päätin lähteä mukaan. Epämuodollisuus sopii minulle.

Kulttuuriksi valitsin musiikin. Alun perin ideanani oli kirjoittaa kolmesta viimeeksi kuunnellusta levystä. Ne ovat Tori Amoksen Night of Hunters, The Phantom of the Opera at The Royal Albert Hall (kyllä, näin Oopperan kummituksen Helsingissä mutta en pystynyt kirjoittamaan siitä eikä valokuviakaan enää löytynyt) ja Boney M:n The Essential. Tästä olisi syntynyt niin sekavaa jälkeä, että päätin vetää mutkat suoriksi (koska sääntöjähän ei ollut) ja kirjoittaa pelkästään kolmesta Tori Amoksen levystä.

En ole opiskellut musiikkia missään (paitsi peruskoulun pakollisilla musatunneilla mutta sitä ei lasketa). Kirjoitan siis maallikkonäkökulmasta omista "tulkinnoistani" ja "merkityksistä" eli käytännössä lähinnä musiikin visualisoinneistani. Lukekaa ja järkyttykää.

Tori Amos: Night of Hunters (Deutsche Grammophon, 2011)

"Muistiinpanojani" kuuntelun aikana (koko levy):

Myrskyisä. Haudantakainen piano. Mystinen. Hidas. Rauhallinen. Tyynyttävä. Aaltoileva. Harmoninen. Kupliva piano. Tainnuttava. Ilmava. Klarinetti. Oboe. Kiitorata. Lentoonlähtö. Vuoropuhelu. Puutarha. Viettelevä. Vaahtokarkki. Ruostunut jotain. Krysanteemi. Matala. Luola. Kivi. Suru. Avaruus. Hautajaissaattue. Nummi. Meri. Polku. Portaat. Käytävät. Kierreportaat. Takorauta. Helmeilevä. Maanalainen käytävä. Kirkas. Pelargoniat. Käytävä. Keittiö. Punaraita. Pelto. Omenapuut. Syreenit. Keinu. Allas. Rauha. Sovinto. Hauras. Polveileva. Kohtalo. Muodonmuutos. Siivet. Keinuva. Meri. Horisontti. Pilvet. Syke. Hengitys. Kallio. Aallokko. Viivat. Toisto. Tasaisuus. Myötäily. Helmeilevä piano. Oboe. Klarinetti.


Tori Amos: Scarlets' Walk (Sony Music, 2002)

Rauhallinen. Ilmava. Letkeä. Leikkivä. Kuiskaava. Lentävä. Myötäilevä piano. Pehmeä. Höyhenet. Mystinen. Rentoutuminen. Ilmalento. Syöksy. Taivas. Liitää. Kieppua. Keveys. Raskas piano. Rauta. Ruoste. Bassoisku. Samea. Savu. Tupakka. Mies. Musta vesi. Hitaus. Käheys. Säröt. Halkeamat. Piikkilangat. Mustat linnut. Pelko. Hiekkakentät. Verkkoaidat. Ilmava. Kohtalonomainen. Lopullinen. Tuskallinen. Ahdistava. Surullinen.


Tori Amos: The Beekeeper (Epic, 2005)

Jalat. Keinunta. Svengi. Hidas kävely. Kädet. Sydän. Rytmi. Kuumuus. Toiveikas. Pehmeä. Kevyt. Kiemurteleva. Rauhallinen.
(levyn kuuntelu jäi kesken, koska vastaanottokykyni loppui)


En halua ihastuttaa enkä vihastuttaa ketään tyrkyttämällä tätä haastetta kenellekään. Sen sijaan muistutan, että mikään ei estä osallistumasta tähän haasteeseen milloin tahansa ja millä tyylillä tahansa. Mistä tahansa vähänkään kulttuuria sivuavasta aiheesta voi kirjoittaa.

PS. Tämän blogitekstin kohdalla julkaise-napin klikkaaminen on jännittänyt eniten. Tuntuu, että tämä teksti on bloggausaikani rohkein ja paljastavin. Kirjoittamalla musiikista, joka on minulle edelleen tavallaan "vieras kieli", koen ottaneeni kaikkein suurimman riskin.

Olisi mielenkiintoista kuulla(lukea) muiden mielipiteitä siitä, onko olemassa oikeita ja vääriä, terveitä ja sairaita tapoja kuunnella musiikkia. Pidän omaa tapaani kuunnella musiikkia vääränä ja sairaana, koska en pysty kuuntelemaan musiikkia musiikkina.

Viiden kirjan haaste

Kun syön kaurapuuroa, tunnen itseni kunnon kansalaiseksi. Toivottavasti voin tuntea itseni kunnon bloggaajaksi, kun vastaan tähän viiden kirjan haasteeseen, jonka sain Donna Mobilen kirjojen Leenalta.

1. Kirja, jota luen parhaillaan

Luen nyt Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä. Lukemiseni on jumiutunut moneksi päiväksi. Luen myös englanniksi Joyce Carol Oatesin Blondea, jonka olen lukenut aikaisemmin suomeksi nimellä Blondi.
(jes mahtavaa, jopa yksi kohta täytetty)

2. Kirja, josta pidin lapsena

Muistin väärin, että kysymys olisi ollut "Kirja jota luin lapsena". Vastaan siihen: Aapinen.
(oh jeah, lyhyillä vastauksilla saatan vaikka onnistua tässä haasteessa)

3. Kirja, joka jäi kesken

Se on kirja, joka on jäänyt kesken melkein kaikilta eli James Joycen Odysseus.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Suurimman vaikutuksen minuun ovat tehneet kirjat, joita luin alle kakskymppisenä, kutenViktor Hugon Kurjat, Franz Kafkan novellit, Anton Tsehovin novellit, Edgar Allan Poen novellit, Jonathan Swiftin Gulliverin retket, Emilen Zolan Nana, Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus ja Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Klassikkolinjalla mentiin.
(jo kohta neljä, upeeta, saatan jopa selvitä hengissä tästä haasteesta)

5. Kirja, johon palaan uudestaan

Voisin palata uudestaan koko Joyce Carol Oatesiin tuotantoon milloin tahansa. Suomalaisista luen uudestaan Kalevalaa ja Kanteletarta.
(ei oo todellista, I did it, se on täytetty, mikä helpotus, vielä kun sais sykkeen laskemaan)

Kootut selitykset:
Reagointitapani ei välttämättä ole normaali, koska koen näihin haasteisiin osalllistumisen hirvittävänä ponnistuksena. Sekä fyysisenä että psyykkisenä ponnistuksena. Eilen vetäisin tunnin steppilautatreenin, ja jopa se tuntui helpommalta kuin tämä haaste. Mutta tulipa osallistuttua. En kuitenkaan jaksa enää haastaa ketään muuta. Joku raja nyt sentään.

Viime yönä näin tavallaan aiheeseen liittyvää unta. Minut oli valittu näyttelijäksi suomalaiseen elokuvaan. Ennen kuvausten alkua vietin aikaa valtavan elokuvaporukan seurassa. Jossain vaiheessa kauhu alkoi hiipiä mieleeni. Mietin, että mitä helkkaria mä täällä oikein teen, enhän osaa näytellä enkä ole koskaan edes harrastanut näyttelemistä. Unessa oli kuitenkin se hyvä puoli, että olin saanut Riku Niemisen puhelinnumeron!

Inspiraatiosta ja haasteista

(kuva ei liity tapaukseen)

Alun perin Leena Lumilta lähtenyt inspiraatiotunnustukset ovat liikkuneet blogeissa. Kirjavalaan Elegia ilmoitti, että minun blogini on inspannut häntä. Minä puolestani paljastan, että nämä kolme omaperäistä blogia ovat inspiroineet minua:

K-blogi - Koko lailla kissamaisesti
Peilikirjoitusta
SusuPetal

Ylläolevissa blogeissa pidän siitä, että bloggaajat kirjoittavat yleensä kaikesta muusta paitsi eivät kirjallisuudesta ja kulttuurista. Mutta monet muut blogit ovat heilauttaneet mittareitani, herättäneet tunteita, aktivoineet aivojani ja jättäneet muistijälkiä. Ehkä eniten etsin blogeista erikoisuutta ja erilaisuutta - myös suhteessa itseeni. Myös ärsyttävä blogi voi inspiroida!

Mutta haasteista. Apua. Hävettää ja ahdistaa. Vuoden 2014 aikana olen hairahtunut lähtemään mukaan kahteen haasteeseen:

Ihminen sodassa -lukuhaaste blogissa Eniten minua kiinnostaa tie
Hei, me lusitaan! -lukuhaaste blogissa Kirjavalas

Ihminen sodassa -haasteessa olen sentään saanut luettua muutaman tietokirjan, mutta vankilahaasteessa saldoni on pyöreä nolla! Vielähän tässä ehtisi kaltereita viilaamaan, mutta kun monet muut kirjat kirkuvat korvaani, että luelue, kuten rosaliksomit, arthurconandoylet ja ljudmilaulitskajat. Ja sitten on vielä lukuisia elokuvia, joita pitäisi katsoa uudelleen ja uudelleen ja niistäkin pitäisi päästä kirjoittamaan blogiini, kuten vertigot, hohdot, saksikäsiedwardit ja siihen päälle vielä leffateattereissa pyörivät leffat! Ja taidenäyttelyt! Ja museot! Ja oopperat ja baletit! Eli aika ei kerta kaikkiaan enää riitä lukuhaasteisiin. Vuonna 2015 yritän olla lähtemättä mukaan yhteenkään haasteeseen, koska huonosti käy kuitenkin.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Simpukoiden sisälle sullottuja suden silmiä (ja haaste)

Haasteiden aika ei ole ohi. Äskettäin osallistuin Opuscolon Limerikki-haasteeseen, jonka minulle lähetti Marjatta. Koska haasteisiin osallistuminen on parhaimmillaan stressaavaa ja pahimmillaan traumatisoivaa, laitankin haastetun kostoiskuna liikkeelle oman haasteeni. Sen nimi on Alkukirjain-kirjoitushaaste, jossa ainoana vaatimuksena on, että kaikkien sanojen on alettava samalla kirjaimella yksittäisessä tekstissä (esim. Anneli ampaisi ambulanssiin ahmaistuaan aimo annoksen anabolisia ampulleja).

Haasteeni on muutoin avoin paitsi ajattelin piinata (tai ilahduttaa?) Alkukirjain-haasteellani Opuscolon Valkoista kirahvia ja Marjatan kirjaelämysten Marjattaa. Haasteessani ei ole ihmeempiä sääntöjä (koska en jaksa keksiä niitä). Haasteeseen voi siis osallistua kuka tahansa ja milloin tahansa. Haasteeseen ei siis liity mitään aikarajoituksia tai muita stressitekijöitä. Lähtekää mukaan!

Tässä kirjoitushaasteessa sana on niin vapaa, ettei niin vapaata sanaa olekaan paitsi että nyt on. Ainoa asia, mikä tässä haasteessa rajoittaa sanojen täydellistä vapautumista, on alkukirjain. Mutta muuten voi kirjoittaa runoa tai proosaa, pitkää tai pätkää, suoraa tai väärää, rankkaa tai pehmoa, siistiä tai epäsiistiä, todella paksua tai erittäin ohutta.

Alla oma tuotokseni Alkukirjain-kirjoitushaasteesta (jonka olen kirjoittanut jo joku aika sitten):

Siskot salongissa

Siviä sipsuttaa saappaissaan Society-salonkiin. Sirpa suhaltaa sifongeissaan, satiineissaan, safiirit säihkyen. Suzanne sössöttää, sammaltaa, sekoilee.
   - Saakeli sentään, Suzanne! Selkärangaton sekoilusi sapettaa. Sahti sekoitti sielusi, Siviä sihisee.
   - Suurentelet. Sivallat sanoillasi, siveetön Siviä! Suzanne säksättää Siviälle.
Siviä, Sirpa sekä Suzanne sulloutuvat sohvalle. Sakettiin sonnustautunut salonkiville saapuu.
   - Siviä, sutenöörisi saapui!, Suzanne satuilee.
   - Sikamaista! Salonkivillekö sutenöörini!, Siviä sihauttaa suunniltaan.
   - Saisimmeko syötävää?, Sirpa sanoo.
   - Suosittelen Sekalaista Sörsseliä. Se sisältää sian sorkkia, sammakoita sekä sonnin sukuelintä sameaksi soseeksi survottuna, salonkiville selostaa.
Siskot syynäävät sakettisetää silmät selällään.
   - Sen sijaan Seikkailijan Saalis sisältää suikaloitua sakaaalin selkää, simpukoiden sisälle sullottuja suden silmiä sekä skorpioneiden sydämiä sinapissa, salonkiville suomentaa suopeasti.
   - Sehän sovinnaista! Soisin särmikkyyttä, Suzanne sössöttää.
   - Sininen Sekoitus saavuttanee suosionne. Se sisältää savustettua sonnin suolistoa, sinertyneitä sian saparoita sekä siivutettua salamanteria sihisevässä siirapissa.
   - Siispä sullomme sitä sisäämme. Siemailtavaksi soisimme sähköisen sihisivää siideriä.
   - Saapuu sekunnissa, salonkiville sanoo sännätessään.

   - Saanen selostaa sekaantumistani sinettisormusten salaseuraan, Sirpa sanoo siideriä siemailleessaan.
   - Sirkkelin soittajien salaseuraan?, Suzanne simputtaa.
   - Sätit suottaa sinettisormusten salaseuraa. Siellä sonnustaudumme silkkisiin sareihin. Sitran sävelet sekoittuvat suitsukkeiden siniseen savuun. Suollamme suustamme salattuja säkeitä. Sielumme sirpaloituvat, sinkoutuvat sfääreihin, silmissämme siintää satumainen sumu.
   - Suunnattoman suloista!
   - Suunnitelmia syksylle, Siviä?
   - Suunnittelen Sambian savanneilla samoilua, Saharan sateessa seisomista, Siviä supattaa.
   - Sataako Saharassa?
   - Satunnaisesti.
   - Sinkoutuisit Siperiaan!, Suzanne sättii.
   - Sullon sinut säkkiin, sinkoan sameaan Saimaaseen. Siellä suomuiset särjet sorkkivat sääriäsi, Siviä suuttuu, siristää silmiään, supistaa suunsa suoraksi.
   - Suussa sulavat sekoituksenne saapuvat, salonkiville sanoo sijoittaessaan sörsselit serviettien suuntaan. Savustettua sonnin suolistoa, sinertyneitä sian saparoita sekä siivutettua salamanteria sihisevässä siirapissa. Syökää!

Suzannen, Siviän sekä Sirpan syödessä Suvisaariston Sara saapuu selostamaan shokeeraavaa sairauttaan:
   - Siskot! Sairastuin sivistyssanojen suoltamissairauteen. Stigmatisoivaa! Suustani syöksähtelee sivistyssanoja säännöllisesti. Saanen selostaa sunnuntaisia sekvenssejäni. Soitin stereoistani sambaa. Suorastaan saturoidun segmentillisestä samban sekularisaatiota. Sanoisin siis: samban semantiikka sytytti sydämeni. Samalla söin suklaata suksessiivisissä sarjoissa. Syntisen slentriaalia?
   - Stop! Stop! Suollat säälittävää siansaksaa. Silkkaa soopaa!, Siviä sähähtää.
   - Sanoinhan: sairastuin sivistyssanasairauteen! Siksi stoorissani sanat sekoittuvat sekasortoisesti, senkin sydämetön sosiopaatti!, Sara sanoo sopraano särkyen, syöksähtää suivaantuneena.
   - Surullista!, Sirpa supisee.
   - Sai sanktion synneistään!, Suzanne sanoo silmät sarkasmia sädehtien.

Siskojen saatua syödyksi salonkiville saapuu.
   - Sitten? Suvaitsetteko syödä säkillisen sokeria?
   - Suvaitsemme!, siskot sirkuttavat. Siis säkillinen sokeria ja saavillinen shamppanjaa.
   - Suurenmoista! Saapuu sekunnissa!, salonkiville sanoo.
Siskojen siemaillessa shamppanjaa saavista seremoniamestari sanoo:
   - Seuraavassa show:ssa säkeitään suoltaa Siiri Sirius. Siispä siskot sekä sedät! SIIRI SIRIUS!
Siiri saapuu, suoltaa säkeitään:

   "Saksofonista syntyi sinistä sähköä,
   sinisestä sähköstä savuavia seteleitä,
   savuavista seteleistä sakeita seeproja,
   sakeista seeproista samettisia sanoja, 
   samettisista sanoista särkyneitä seireinejä,
   särkyneistä seireeneistä surullisia silmiä,
   surullisista silmistä sairasta sappea, 
   sairaasta sapesta suolaisia säveliä.
   Suolaisista sävelistä syntyi saksofoni."

 Siskot sättivät Siiri Siriusta:
   - Sekavaa surrealismia!
   - Suorastaan saatanallisia säkeitä!
 Seremoniamestari sanoo:
   - Seuraavaksi saksalaisen Schliemannin shokeerava show! Siskot sekä sedät! SCHLIEMANN!
Schliemann selostaa:

   "Sekoitan siemeniä saveen.
   Sitten sekoitan soraa siementen sekä saven seokseen.
   Sekoitetaan, sekoitetaan...
   SIMSALA SIM!
   Seoksesta suhahtaa SIIVEKÄS SILAKKA!
   Sitten SARVEKAS SILLI!"

Siskot suivaantuvat:
   - Shittiä!
   - Scheisenderia!
Seremoniamestari sanoo:
   -Seuraavaksi Sekunda Sisters saapuu soittamaan serenadeja sahalla.
Siskot suuttuvat:
   - Sietämätöntä! Syöksymme!

"Limerikillä" häpeänsietokykyä

(Kamppi; kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen)

 Marjatta haastoi minut limerikki-haasteeseen, joka on alun perin peräisin Opuscololta. Haasteeseen sisältyi limerikin määritelmä, mutta uteliaisuudesta tarkistin myös määritelmän Otavan tietosanakirjasta, jonka mukaan limerikki on "viisisäkeinen komparuno, jonka viimeinen säe sisältää yleensä epigrammimaisen yllätysvitsin". Epigrammi on puolestaan "lyhyt, lakoninen pikkurunoelma".

Opuscolon haasteessa vaadittiin, että limerikki sisältää paikannimen, jota ivataan ja että säerakenne on muotoa AABBA. Niinpä. Tuottamani raapustus sisältää viisi riviä, jossa on vaaditut loppusoinnut. Tekeleeseeni sisältyy myös paikannimi, jota ivataan (Helsinki). Mutta: "limerikkini" on puhekielinen ja osittain alatyylinen. "Limerikissäni" on runon puhujana, 15-25-vuotias helsinkiläinen tyttö, poika, nainen, mies tai hermafrodiitti, jonka puhetyyli on tahallisen koominen (en siis minä).

Mietin pitkään, viitsiikö tällaista scheisenderiä edes julkaista. Mutta menköön sitten bittiavaruuteen, tervemenoa!

"Limerikkini"

Stadis on nykyää iha törkeest kauppakeskuksii,
on Kamppii, Kluuvii, Forumii ja vittu CityCenterii.
Siel jengi hengaa ja vetää lattee
tai sit pöllii röökii ja dokaa bissee.
Ei vittu mä en enää jaksa tota feissarii!

Haastan limerikki-haasteeseen kaikki ne ihmiset, jotka haluavat kehittää omaa häpeänsietokykyään.

Limerikkeilyllään on kunnostautunut erityisesti Omppu kirjoittamalla pitkän riimirunon Magic Mikestä. Limerikkejä ovat kirjoittaneet myös ainakin marmustoi, Suketus, Leena Lumi, Birgitta ja Milla

Musta Irja, Alevala ja Harhaileva täti

K-blogissa (linkin pitäisi olla oikein, mutta se ei toimi) oli muutama päivä sitten leikkimielinen haaste, jossa kirjojen nimistä jätetään yksi kirjain pois ja lopusta muokataan uusi teos. Lukaisin haasteen huolimattomasti, enkä huomannut, että pelkkä yhden rivin juonitiivistelmä olisi riittänyt. Sen sijaan lähdin kehittelemään laajempia juonikuvioita.

Orhan Pamukin romaani Musta kirja väänsin muotoon Musta Irja.
Romaani: Musta Irja
Genre: misery lit eli kurjuuskirjallisuus (romaaniin on sullottu sekä fyysistä, henkistä että seksuaalista väkivaltaa ja yrityksiä selviytyä traumaattisista kokemuksista)
Juoni: Geenimutaation seurauksena valkoihoisille suomalaisvanhemmille syntyy mustaihoinen tyttö, joka saa nimekseen Irja. Kotona Irja kärsii, koska hänen vanhempansa riehuvat humalassa ja riitelevät kovaäänisesti.  
          Koulussa Irjaa kiusataan väärän ihonvärin takia. Häntä nimitellään Musta-Pekaksi, vaikka hän on tyttö. Irjan pulpettia käytetään likatunkiona ja sinne heitetään litsaantuneita kastematoja, multakökkäreitä ja jopa kuolleita rottia.
          Puutyötunnilla kiusaajat sahaavat Irjan vasenta jalkaa, jolloin se joutuu kuolioon ja se joudutaan amputoimaan. Tästä Irja masentuu ja alkaa syödä suruunsa. Hän lihoo ja kohta riesana on diabetes. Sairaus tuhoaa hänen ääreisverenkiertonsa toisessakin alaraajassa, jonka seurauksena myös oikea jalka pitää amputoida.
          Pyörätuolissa istuva, jalaton ja jo teini-ikään ehtinyt Irja hakee lohtua uskonnosta. Kirkossa hän kohtaa avuliaan papin, joka kuitenkin myöhemmin osoittautuu pedofiiliksi. Seksuaalisesti hyväksikäytetty Irja luopuu uskosta ja alkaa sen sijaan käyttää huumeita. Piikitettyään heroiinia suoneen likaisilla neuloilla myös Irjan vasen käsi tulehtuu niin pahasti, että se menee kuolioon ja amputaatio on ainoa vaihtoehto.
          Irjan oikea käsi puolestaan rusentuu pahasti, kun Irja lojuu nurmikolla aurinkoa ottamassa ja auto ajaa sen päälle. Amputaatio on jälleen ainoa vaihtoehto.
          Kädetön ja jalaton Irja päättää jatkaa elämäänsä taistellen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Irja hankkii tietokoneen ja alkaa kirjoittaa elämäkertaansa. Kirjoittaminen sujuu hitaasti, koska Irja joutuu käyttämään näppäinten paineluun tikkua, joka hänellä on suussaan.
          Kirjan julkaisun jälkeen Irja rakastuu hurmaavaan mieheen. Irja kuvittelee, että mies rakastaa ja arvostaa häntä yli kaiken, mutta vielä mitä, mies onkin sarjamurhaaja, joka keräilee murhaavaan kokoelmaansa raajarikkoisia ihmisiä. Sarjamurhaaja leikkaa Irjalta pään irti. Nyt Irja on jalaton, kädetön ja kaiken lisäksi vielä päätön - ja kuollut.
          Irjan traagisen kuoleman jälkeen hänen kirjansa myyntiluvut nousevat pilviin. Tästä hyötyvät eniten Irjan vanhemmat, jotka ovat vuosikausien ajan laiminlyöneet Irjaa.
          Kuten huomaatte, Musta Irja -romaani edustaa puhdasveristä kurjuuskirjallisuutta, jossa kurjuus seuraa kurjuutta ja lopulta kaikki päättyy todella kurjasti.

Kalevalan väänsin muotoon Alevala.
Romaani: Alevala
Genre: chick-lit eli kanakirjallisuus
Juoni: shoppailuaddiktiosta kärsivä Anette päättää vaatealen jälkeen, ettei enää koskaan osta yhtään vaatetta alennusmyynneistä. Mutta pitääkö päätös, se selviää tässä 1450 sivuisessa tiiliskivikirjassa.

J.M.G. Clezion romaanin Harhaileva tähti muokkasin vuotoon Harhaileva täti
Kirja: Harhaileva täti
Genre: sosiaaliporno
Juoni: Alzheimeria sairastava täti Moonika lähtee keskellä yötä kodistaan harhailemaan kaupungille. Täti Moonika hiippailee kaupungilla yöpaita päällään ja papiljotit hiuksissaan. Poliisi ottaa hänet kiinni ja vie asemalle. Poliisit yrittävät saada harhailevan tädin nimen ja osoitteen selville, mutta huonoin tuloksin, koska täti Moonikan muistisairaus on jo edennyt niin pitkälle, ettei hän muista niitä. Paikalle kutsutaan sosiaalityötekijä, joka esiintyy pelastavana enkelinä. Myöhemmin sosiaalitantta kirjoittaa tämän kirjan puhtaasti rahastusmielessä ja voidakseen samalla kehua itseään ja markkinoida sosiaalialan palveluitaan.

Myöhempi lisäys:
Olin tietysti tarkoittanut ylläolevat ideat vitseiksi. Erityisesti halusin parodioida kurjuuskirjallisuutta viemällä sen täysin överiksi. Mielestäni tietty määrä kärsimystä ja kurjuutta on traagista, mutta jos kurjuus ylittää tietyn tason, se muuttuu epäuskottavaksi, naurettavaksi ja koomiseksi. Ainakin itse koen näin.

Haastetta elämään

365 kulttuuritekoa -blogin kirjoittaja Pentukissa haastoi minut. Kai tähän on pakko osallistua, vaikka pidänkin itseäni julki-introverttinä (tämä termi on varastettu Marja Leena Toukoselta blogista Peilikirjoitusta).

Kopioin seuraavat kohdat Pentukissalta:

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Säänöt ovat tässä: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa itsestäni

1. Olen oikeakätinen.


2. Paastoverensokerini on 4.5 (normaali)

3. Verenpaineeni on 126 / 84 (normaali)

4. Näen unia, joissa on poikkeuksellisen huonoa arkkitehtuuria, sekavia kaupunkeja, omituisesti käyttäytyviä ihmisiä ja vaikeita ongelmatilanteita.

5. Käyn pakonomaisesti äänestämässä eduskunta- ja pressanvaaleissa, mutta muutoin olen syvässä poliittisessa horroksessa.

6. Inhoan eineksiä ja valmisruokia.

7. Minulla ei ole rikosrekisteriä.

8. Kukaan ei ole koskaan kehunut laulutaitoani.

9. Haluaisin oppia puhumaan ruotsia skåne-aksentilla ja englantia cockney-aksentilla.

10. En ole koskaan vakavasti harkinnut hyönteisruokavalioon siirtymistä (esim. friteeratut toukat).

11. Pidän lokkien kirkumisesta ja merenhajusta.


Vastauksen Pentukissan kysymyksiin

1. Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
Olen enemmän ohjaajaorientoitunut ihminen, mutta jos joku näyttelijöistä on valittava, kai se on Johnny Depp.

2. Kahvi vai tee?
No KAHVI tietysti! Mutta: flunssaisena juon myös yrttiteetä.

3. Mikä on suosikkivaatemerkkisi/-kauppasi?
Kai se on Esprit.

4. Mihin genreen lukeutuvia kirjoja luet eniten?
Kaunokirjallisuus. Yritän lukea myös runoja, näytelmiä, kauhua yms. mukavuusalueeni ulkopuolelta.

5. Keneltä julkkikselta olet kuullut näyttäväsi?
En keneltäkään.

6. Pidätkö itseäsi keskivertoälykkäänä , keskivertoa älykkäämpänä vai keskivertoa vähemmän älykkäänä?
Keskivertoälykkäänä.

7. Mitä mieltä olet e-kirjoista?
Ei mitään mielipidettä, koska luen vain paperikirjoja.

8. Käveletkö mielelläsi päämäärättömästi vain ollaksesi ulkona?
Kyllä ja ei. Kävelen ulkona, mutta minulla on reittisuunnitelma valmiina päässäni etukäteen.

9. Kuinka terveellisiksi arvioisit elämäntapasi asteikolla 1-10 (1 = surkean epäterveelliset, 10 = esimerkillisen terveelliset?
Ehkä kasi (=syön monipuolista ruokaa, harrastan liikuntaa, en tupakoi, en käytä huumeita, en juo liikaa alkoholia, nukun riittävästi jne)

10. Mitä mieltä olet tämäntyyppisistä haasteista?
No, kyllähän tällainen rasittaa, mutta ajattelin osallistua edes kerran elämässä.

11. Kerro jokin lapsuudessa vaikutuksen tehnyt kulttuurielämys?
Ensimmäisenä tulee mieleen Peppi Pitkätossun filmatisointi televisiosarjaksi.


Omat kysymykseni haastetuille

1. Miten reagoit, kun huomasit tämän haasteen?
2. Onko bloggaus parantanut elämänlaatuasi?
3. Oletko koskaan haaveillut maallemuutosta?
4. Mitä mieltä olet kasvisruoasta?
5. Katsotko telkkarista koskaan tosi-tv-ohjelmia?
6. Miten arvioit kotisi siisteyttä asteikolla 0-10 (0 = kaatopaikka, 10 = tip top)(tiedoksi: oman kämppäni siisteystaso vaihtelee nelosesta kutoseen; tieto saattaa madaltaa kynnystä vastata tällaiseen uteluun)
7. Pidätkö ruoanlaitosta?
8. Oletko introvertti vai ekstrovertti?
9. Minne haluaisit matkustaa?
10. Onko kirjahyllyssäsi tarpeeksi kirjoja?
11. Kuka romaanihenkilö haluaisit olla?


Haastamani henkilöt

1. Elegia / Kirjavalas
2. Marja Leena Toukonen / Peilikirjoitusta
3. Susu Petal
4. Hdcanis / Hyönteisdokumentti
5. Vera Vala / Vera(n) Italia
6. Linnea / Kujerruksia
7. Paula / Luen ja kirjoitan
8. Outi / Kanervala
9. Tuomas / Fiktiivisiä keskusteluja
10. Tuulia / Lukutuulia
11. Jenni / K-blogi


Haasteeseen ei tietenkään ole pakko osallistua. Toivottavasti edes joku jaksaa vastata.

Olen aivan zombie tämän haasteen takia. En muistanut tarkistaa, onko blogeilla alle 200 jäsentä. Emmä jaksa enää tarkistaa, sori.