sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kuvia maalta

Kukkaloistoa


Rappioromantiikkaa


Hevosten kesäpäivä


Mielenmaisemia, eräänlaisia



Meri on aina meri


perjantai 9. kesäkuuta 2017

3 x tanssi

Kirjoitan jälkikäteen haihtuvista muistikuvistani kevään aikana näkemistäni tanssiesityksistä.  Tekstini tarkoitus on kai osoittaa, että ihmisen (minun) muisti on kaikkea muuta kuin luotettava. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän muistikuvat hämärtyvät ja sekoittuvat.


Tango (esitys Kansallisooperassa)

   jalkojen kiepautukset  nykäisyt   jäykät lantiot  laahaukset   
tuska ja intohimo    vakavuus  ja vihaisuus kuin flamencossa
      missä salsan leikkisyys ja keinuvat lantiot
 punaisen ja mustan liitto
    miehet, miehet  mustissa chinos-housuissaan mustat paitapuserot mustat lierihatut
       tanssivat miehet, niin hyvännäköisiä!
  Jorma Outinen,  ei huono
       tangon ilmaisun uudistaminen, Suomi-Argentiina-Suomi
         ristiriita  lähteä pysyä lähteä



The Dancer (elokuva)

                hulmuavat sifonkikankaat   väreilevät värit
       valovaikutelmat  kuin siivet  kuin terälehdet
    mies kylpyammeessa   luodinrei'istä valuu punaista vettä
       myrkytetty huulipuna, älä ota vastaan
         kukkakimppu, älä ota vastaan
      kirjekuori, älä ikinä avaa, älä koskaan lue korttia
                 metsät, laaksot, meret, laivat, kaupungit 
    liekehtivä auto, sekoitanko toiseen elokuvaan
                   mitä tapahtui? 
      murrettu värimaailma ennakoi pahaa
             onnettomuudet vaanivat
           virhetulkinta  harhauduin
              valkomekkoiset naiset tanssivat metsässä
         patentti  kaikki hyvin?


               
Mr. Gaga (dokumenttielokuva)

         mies mies mies nainen nainen nainen
   tanssii kuin eläin  vetäytyy kohti maata  
        olen nähnyt tuon joukkokohtauksen aikaisemmin
            Israel-Amerikka-Israel
         mitään autistista veljeä ei koskaan ollut
             tanssimiselle ei löydy syytä
         auto-onnettomuudessa loukkaantunutta mummoa ei ollut
                 lähtivät pois itkien tai raivoten mutta palasivat aina
              nainen lähti itkevän lapsen perään
                       mies jähmettyy  
                 luonnollinen pakoton tapa liikkua  alkukantaisuus
           koreografi vaatii yritä uudestaan ja uudestaan uudestaan ja uudestaan 
    
mutta mitä on tanssi?  järjestettyä liikettä?
       mitä on musiikki? järjestettyä ääntä?
         mitä on kirjallisuus? järjestettyjä sanoja?
   mitä ja miksi on taide?
         mikä on esteettistä? pitääkö tanssin näyttää kauniilta? pitääkö tanssin viihdyttää? onko olemassa erikseen "viihdetanssi" ja "taidetanssi"?
      onko tanssissa oma kerronta?
       onko strip tease taidetta? onko sillä oma estetiikka?
   onko burleski taidetta? onko hip hop? free jazz? fado? disco? klezmer? iskelmä? rock? ooppera?
     onko maalaus enemmän taidetta kuin installaatio?
        onko valokuva parempi kuin videoteos?
     onko grafiikka taidetta mutta sarjakuva ei?
        onko grafitti taidetta?
        onko uskonnollinen taide taidetta mutta poliittinen ei?
            onko huonosti myyvä taide parempaa kuin kaupallisesti menestynyt?
      tarvitaanko taidetta?
           mitä olisi jos ei olisi taidetta?
          onko taide kuin uskonto? sisäänrakennettu ihmiseen


Tekstini on ehkä saanut kyseenalaisen innoituksen Friedrich Nietzschen filosofisesta teoksesta Iloinen tiede (minkä olen lukenut joskus), jossa kysytään, miksi tavoitella tietoa kun voi yhtä hyvin hamuilla epätietoa (jos muistan oikein). Tässä tekstissäni pohdin, miksi tavoitella selkeyttä kun voi yhtä hyvin tavoilla epäselvyyttä!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Intuitiopilvi

Asta Raami:
Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä
S&S, 2016
(kirjastokirja)

Lineaarisen tekstin sijaan kokeilen tässä blogitekstissä pilvimuodostelmaa muistuttavaa esitystä: 

          rationaalinen päättely (luotettava tai epäluotettava)(miehet ja naiset)
                intuitio (epäluotettava tai luotettava)(naiset ja miehet)

           rationaalinen päättely (hidas, vaiheittainen, tietoinen, kuluttava, yliarvostettu)
       intuitio (nopea, samanaikainen, ei-tietoinen, rikastava, aliarvostettu)

vaisto  alitajuinen tieto  kehollinen tieto
     assosiaatio     automaatio      ei-sanallinen aistiminen
    oivallus    tunne    sanoma    ennakkoaavistus     visio   näky

      voi tuntua hyvältä  voi tulla epämukava olo 
 tunne paikkansapitävyydestä tai että jokin ei yhdisty
    karvat tai niskavillat nousevat pystyyn 
           kananlihalle
      selkäytimessä 
               perstuntuma   gut feeling  magkänsla  
                   aaltopituudet  virittäytyä taajuuteen   vibat  resonoida
      järisyttää sydäntä     näkee mielensä silmin
 valaistua   kirkastua     lamppu syttyy    palaset loksahtaa paikoilleen
                               flow

arki-intuitio
         assosiaatiot  fiilikset  tunteet oppiminen

asiantuntijan intuitio
    alitajuinen tietopankki  metatason ajattelu  hiljainen ja kehollinen tieto
                  hahmontunnistus ja havaintojen vertaaminen muistijälkiin
      tiedon automaattinen jäsentyminen

visionäärin intuitio
            asiantuntijuuden ylittäminen   ekstrakognitiivinen ajattelu
   visiointia hyödyntävät ajatusrakenteet
          epätavallinen tietäminen     yhteys kohteen kanssa

suora tietäminen
   tiedon vastaanottaminen   tietoon yhdistyminen
                  päällekkäinen moniaistinen tieto         laajat kokonaisuudet
          erittäin henkilökohtainen kokemukset
   itsen unohtaminen ykseys


   +++++++++++++   intuition vahvistuksia

    kylmät väreet       vatsanpohjatuntemukset     sydän tietää     
                   oivallus      näky        loksahdus
                 yhdistyminen          resonointi      "näkeminen"
        synkronisuus           yhteensattumat         symbolit


 --------------------- intuition vinoumia

signaalien väärintulkinta    kuvittelu
      tunnesidos    toive    pelko
   mielijohde    päähänpisto   mielikuvitus
            taikausko  kuvittelu  aistiharhat   hyväuskoisuus  maaginen ajattelu 
      havaintoharhat   sepittäminen   toiveajattelu   tarinointi


INTUITIOTA TUTKIVIA TIETEENALOJA

filosofia biologia fysiikka kielitieteet psykologia kognitiotiede neurotiede kasvatustiede luovuustutkimus designtutkimus päätöksenteon tutkimus innovaatiotutkimus liiketalouden tutkimus 

Kirjassa haastateltu mm. neurokirurgi Juha Hernesniemi, toimitusjohtaja Mikael Jungner, investointipankkiiri Ari Lahti, tutkija Kaisu Mälkki, näyttelijä Kati Outinen, taiteilija ja maanviljelijä Osmo Rauhala, filosofi Esa Saarinen, elokuvaohjaaja Mia Halme, elokuvaohjaaja Miia Tervo, graafikko Pekka Loiri jne.                       

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kolikon kaksi puolta,osa 2

Anja Snellman
Lähestyminen
WSOY, 2016
(kirjastokirja)

Toivon, että vielä joskus tulisi aika, jolloin minun ei tarvitse pakonomaisesti vatvoa aihekokonaisuutta nimeltä sensitiivisyys. Se päivä ei ole tänään.

Edellisessä postauksessani käsittelin herkkyyden huonoimpia puolia. Tässä tekstissä yritän käsitellä sitaattien avulla herkkyyden parhaimpia puolia.

Ehkä ne ovat jotain tällaista:

"Ihminen on saari, ihminen on monta saarta. Rykelmä erilaisia merten huuhtelemia kivimuodostelmia, sulkasatoisista luodoista vehmaisiin hiekkarantaparatiiseihin, äkisti kohoaviin tulivuorisaariin ja myyttisesti katoaviin atlantiksiin. "

Tai tätä:

"Keskittymiseni ei missään muussa asiassa yllä lähellekään meren katselemisen intensiivisyyttä. Jokin aalto alkaa muistuttaa Flanderin taistelutannerta tai tuo mieleen korppihiuksisten kostotarten kuoron, purjealusten rivi häämöttää ulapalla kuin mannerjäätikön reuna, rannan tyyni kimallus kuin venetsialaiset peilit tai metsälammen pinta varhain aamulla, vieressä peuransorkan katoava jälki sammalessa."

Tai ehkä tätä:

"Lautturityttö. Rakkaimpia mielikuvitusleikkejäni. Tyttö joka odottaa rannalla valkoisissaan, ulpukkaseppele hiuksissaan ja lumpeita ja kallankukkia sylissään, hyräilee katsellen vastarannan horisonttia, sieltä hitaasti lähestyviä valkeita joutsenia."

Tai tätä:

"Meri on syvä, meri hellii ja meri hautaa, meri on museo ja meri on arkisto, meri on kieli ja meri on mielentila, meripihkan matka pohjoisesta etelään, silkin matka etelästä pohjoiseen, pienen tytön matka salaperäiseen saareen, joka odottaa usvassa."

En tiedä.
Ehkä jatkan tätä tekstiä myöhemmin, ehkä en jatka.
Ehkä käsittelen sensitiivisyyttä vielä jossain muussa blogitekstissäni, ehkä en.
Sen tiedän, että en halua kommentteja.

Myöhempi lisäys:

Ainakin näissä konkreettisissa paikoissa sensitiivisyyteni on hyvä asia:
Metsä.
Puutarha.
Kasvihuone.
Merenranta josta näkee horisontin.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kolikon kaksi puolta, osa 1

Anja Snellman
Antautuminen
WSOY, 2015
(kirja on oma ostos)

Olen jo puolisen vuottaa valvonut ja jauhanut sensitiivisyydestä. En märehdi tätä yhtä ja samaa aihepiiriä siksi, että nauttisin tästä suunnattomasti, vaan koska minun on pakko.

Sensitiivisyys (tai herkkyys tai aisti- ja tunneherkkyys tai hermostollinen herkkyys tai erityisherkkyys) on vahvasti geneettisesti perinnöllinen ominaisuus kuten kaikki muutkin temperamenttipiirteet. Olen tunnistanut joko itsessäni ja/tai joissain sukulaisisssani seuraavia herkkyyteen liittyviä ja sitä sivuavia asioita: arkuus, pelokkuus, vaivautuneisuus (Jerome Kaganin tutkima estyneisyys); taipumus loukkaantua (psykologiassa herkkyyttä on tutkittu termillä haavoittuvuus); hajuaistin yliherkkyys (aistiherkkyys); säpsähtely, pelästyminen (autonomisen hermoston reagointiherkkyys).

Ketä tämä kiinnostaa? Varmaankin lähinnä vain itseäni. Ehkä sitten kirjoitan tämän tekstin ensisijaisesti selventääkseni omaa päätäni, joka myllertää jatkuvassa kaaostilassa.

Periaatteessa kaikki temperamenttipiirteet luokitellaan sinänsä neutraaleiksi. Joihinkin ympäristöihin ja tilanteisiin tietty temperamenttipiirre sopii paremmin (goodness of fit), joihinkin huonommin (poorness of fit; Liisa Kelttikangas-Järvinen). Esimerkiksi impulsiivisuus sopii erittäin hyvin esiintyvälle jazzmuusikolle, jolta odotetaan heittäytymiskykyä, mutta impulsiivisuus lennonjohtajan ominaisuutena voisi johtaa jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Miten tämä liittyy Anja Snellmanin kirjaan? Kyllä liittyy, koska henkilökohtaisen tulkintani mukaan Antautuminen-romaani kuvaa sensitiivisyyttä (kirjassa: erityisherkkyys; Elaine Aron) kaikkien huonoimmillaan, kun taas romaani Lähestyminen kuvaa herkkyyttä kaikkein parhaimmillaan. Tämä on luonnollisesti vain omakohtainen mielipiteeni, ei absoluuttinen totuus.

Romaanin kertojan (Anu/Anja) elämää leimaa lapsuudessa ihmispelko. Anu kavahtaa pihalla leikkiviä lapsia eikä uskalla mennä mukaan. Hän tuntee olevansa ulkopuolinen, vääränlainen ja erilainen ja mieluiten vetäytyy syrjään. Anun kiinnostus muita kohtaan näkyy vaivihkaisessa tarkkailussa etäämpää. Jos tämä reagointi- ja toimintatapa ei ole estyneisyyttä Kaganin tarkoittamassa merkityksessä, mikä sitten on.

Anulla on psykologista herkkyyttä. Hän kykynee liiankin tarkasti havainnoimaan ilmeiden ja eleiden hienovaraisia vaihteluita sekä sanojen ja puheiden sisällön välisiä ristiriitoja. Siksi hän pystyy huomaamaan pimentoon tarkoitettuja piiloviestejä ja ristiriitaisia kommentteja, kuten "juhlapuheisiin sisältyviä vähettelyjä". Asiaa ei paranna se että kertoja kokee olevansa puolustuskyvytön sanallisia hyökkäyksiä kohtaan. Jos ihminen ei kykene puolustamaan itseään, tästä on valitettavan lyhyt matka marttyyriroolin ja uhri-identiteetin omaksumiseen. Tämä on mielestäni kaikkein pahin herkkyyden "lieveilmiöistä".

Romaanin kertojalla on havaittavissa aistiherkkyyttä esimerkiksi haju- ja kuuloaistin alueella. Hän havaitsee pieniä hajuvivahteita ja kuormittuu nopeasti arkipäiväisestäkin melusta ja hälystä.  Reaktioherkkyys ilmenee lapsuudessa esimerkiksi esiintymistilanteissa ylireagointina: silmissä sumenee, tärisee pelosta, mahaa koskee, melkein oksentaa.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin kiinnostunut tavoista, joilla herkkä yksilö yrittää peitellä herkkyyttään muita ihmisiltä ja mahdollisesti jopa itseltään. Juhani Mattilan tietokirjassa Herkkyys ja sosiaaliset pelot olen poiminut erilaisia keinoja piilotella herkkyyttä: välinpitämättömyys, vetäytyminen, varovaisuus, aggressiivisuus, tunnottomuus, kiltteys, tunteiden piilottaminen ja persoonattomuus. Romaanissa kertojan käyttämiä herkkyyden suojamuureja ovat ainakin opeteltu hymy, välttely, piiloutuminen, pakoilu, valehtelu ja tekosyiden kehittely, rauhallisen ulkokuoren rakentaminen ja perääntyminen ja peruuttaminen viime hetkellä. Kertoja turvautuu usein myös omiin rauhoittaviin mielikuviinsa Legosaarista, Humhumista, Silkkipaperilinnusta ja Mustasta Nallesta.

Tulkintani mukaan kaikki romaanin ilmiöt eivät välttämättä liity juuri sensitiivisyyteen vaan mahdollisesti muihin temperamenttipiirteisiin. Romaanissa korostuu kertojan intensiivisyys: innostuminen ja hurmioituminen ja niitä seuraavat kuormittuminen, sammuminen ja väsähtäminen. Myös älyllinen uteliaisuus, lukuvimma ja tiedonhalu on sensitiivisyydestä irrallinen piirre. Pohjimmaisesta arkuudestaan huolimatta kertoja saattaa myös olla provosoiva ja rohkea lehtikirjoituksissaan. Mielestäni kertojan viehtymys symmetriaan ja järjestelmällisyyteen ei liity sensitiivisyyteen vaan temperamenttipiirteeseen nimeltä rytmisyys. Kertojalla saattaa lisäksi olla taipumus lievään neuroottisuuteen eli taipumus murehtia ja huolestua, mikä johtaa usein negatiivisten mielialojen korostumiseen. Sitä onko kertoja enemmän introvertti vai ambivertti (introvertin ja ekstrovertin välimuoto) en osannut ratkaista.

Tämä blogitekstini on tyyliltään kuiva verrattuna Antautumisen kielelliseen rikkauteen ja sujuvaan lauserytmiin. Valittelen tätä puolta. Oikeastaan tekstini on jonkinlainen case study tai whatever, ei siis kirjallinen analyysi, juonireferaatti ja vielä vähemmän kirja-arvio.

Tässä tekstissä olisi ehkä jonkun mielestä pitänyt kirjoittaa enemmän Elaine Aronista. En tee sitä, koska koko erityisherkkyys-termi on tavallaan jo raiskattu ja saastutettu julkisuudessa. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut enemmänkin kokonaisnäkemyksestä, mitä eri tutkijat ja tietokirjailijat kirjoittavat herkkyydestä. Tietämiäni nimiä ovat Carl Jung (psykologinen herkkyys psykoanalyysissa), Jerome Kagan  (estyneisyys eli reaktioherkkyys), Hans Eysenck (reaktioherkkyys), Ted Zeff ja suomalaisista Liisa Kelttikangas-Järvinen (sensitiivisyys temperamenttipiirteenä), Janna Satri, Juhani Mattila ja Heli Heiskanen. Kaikkia näitä en ole lukenut.
 
-----------
Jos olet itse epäherkkä ja epäsensitiivinen ts. sinulla on varaa nimitellä herkkiä yksilöitä "antifeministisiksi prinsessoiksi" ja kutsua erityisherkkyyttä "muotidiagnoosiksi", älä missään nimessä kommentoi tätä tekstiä.
----------
Myöhempi lisäys:

1. Tämä teksti ei käsittele erityisherkkyyttä, vaan herkkyyttä yleismerkityksessä. Tiedän erittäin hyvin, että erityisherkkyys eli englanniksi Highly Sensitive Person tarkoittaa seuraavia asioita (muistisääntö DOES):
D - Depth of processing eli syvällinen (aisti)tiedon käsittely
O - Overarousability eli kuormitusalttius
E - Emotional intensity eli suora suomennus emotionaalinen intensiivisyys (vahva eläytysmiskyky)
S - Sensory sensitivity eli suora suomennus sensorinen sensitiivisyys (tarkka havaintokyky)

Erityisherkkyyden tieteellinen tutkimusnimi on sensory processing sensitivity. Näillä hakusanoilla löytyy useita tieteellisiä artikkeleita eri tutkijoilta. Sen sijaan en tiedä, mitä on biologien käyttämä tieteellinen tutkimusnimi eläinten erityisherkkyydestä, mahdollisesti Environmental sensitivity.

2. Tiedän, että erityisherkkyys ei ole mielenterveysongelma enkä ole sellaista teksissäni edes väittänyt. Tiedän myös, että ihminen voi olla samanaikaisesti sekä erityisherkkä että (psyykkisesti) sairas. Tämä sanotaan erityisherkkien nettisivuilla selvällä suomen kielellä.

3. Jossain erityisherkkien sivulla sanotaan myös, että erityisherkkyys ei aiheuta mutta ei myöskään poissulje mitään ominaisuuksia. Minun käsityskykyni mukaan tämä tarkoittaa sitä, että erityisherkän muut ominaisuudet voivat olla mitä hyvänsä. Maalaisjärkeni mukaan erityisherkkä voi olla mikä tahansa seuraavista: fyysisesti terve tai sairas, psyykkisesti terve tai sairas, lihava tai laiha, maalainen tai kaupunkilainen, rikas tai köyhä, nainen tai mies, nuori tai vanha, ihminen tai eläin(!), ekstrovertti tai introvertti, älykäs tai tyhmä, hetero tai homo, mukava tai kusipää, musikaalinen tai epämusikaalinen, turvallisuushakuinen tai elämyshakuinen, aktiivinen tai passivinen, boheemi tai säntillinen jne. Ainoa asia, mitä erityisherkkä ei käsittääkseni voi olla on tunnekylmä, koska se on ristiriidassa piirteen Emotional intensity kanssa.

Ihmiset eroavat toisistaan myös arvomaailmansa, kiinnostuksen kohteidensa, elämänkokemustensa, huumorintajunsa jne suhteen, joten kahdella erityisherkällä ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä kuin erityisherkkyys.

4. Olen vihdoin viimein tehnyt erityisherkkien nettivuilla olevat testit. Ilse Sandin testissä sain muistaakseni 90 pistettä eli sen mukaan saatan olla erityisherkkä. Elaine Aronin englanninkielisessä testissä sain 20 pistettä eli sen mukaan saatan olla erityisherkkä. Jos on mahdollista saada mahdollisesta erityisherkkyydestäni lopullinen varmuus esim. FMRI-aivokuvauksessa, menen sinne heti, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos kustannukset ylittävät kipukynnykseni. Aivokuvat eivät valehtele koskaan.

5. Tiedän, että erityisherkkyys ei loppujen lopuksi ole edes kovin harvinainen ominaisuus, jos arvioiden mukaan 20 % kaikista ihmisistä ja eläimistä on erityisherkkiä. Suomen kokoisessa maassa tämä taitaa tarkoittaa yli miljoonaa erityisherkkää ihmistä. Näillä mennään.

6. Olen nähnyt Teemalla esitetyn erityisherkkyyttä käsittelevän dokumentin kahteen kertaan. Se oli hyvä. Thank you for the documentary on Highly Sensitive Person. 
--------------------------------------------------

Myöhempi lisäys (8.5.2017)

Koska olen kuumakalle (Emotional intensity?) ja erityisherkkyys on minulle kuumaperuna, en tiedä pystynkö milloinkaan kirjoittaamaan tähän tekstiin kakkososaa jossa käsittelisin Anja Snellmanin romaania Lähestyminen. Tässä blogitekstissä, jota ei siis välttämättä koskaan synny, kirjoittaisin herkkyyden parhaimmista puolista. Sinänä surullista, koska Lähestyminen on minusta kaunis ja lämminhenkinen kirja.

Näin Anja Snellmanin esiintymässä Toivoa kirjallisuudesta -tapahtumassa. Jos käsitin ja muistan oikein, Snellman suunnittelee kirjaa Pentti Saarikosken mahdollisesta erityisherkkyydestä. Jännittävää.

Anja Snellman, kiitos ja anteeks.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Museomeditaatiota

Monilla ihmisillä on taipumus murehtia tulevaisuutta ja märehtiä menneisyyttä. Meditaatiossa pyrkimys on päinvastainen: nykyhetkeen keskittyminen. Keinoina voi olla omaan hengitykseen keskittyminen, kehon tuntemusten kuulostelu ja havaintomaailman rajaaminen esimerkiksi pelkkään kuuloaistiin. Meditoida voi harjoittaa istuen, maaten, kävellen, juosten tai hitaasti liikehtien.

Olen kokeillut meditaatiota jo viitisen (5) kertaa ja sehän tekee minusta tietysti asiantuntijan! Olen kokeillut meditaatiota niin ohjatussa tilanteessa kuin kotona ja bussissa. Tänään olin Kiasmassa "meditoimassa" ARS 17-näyttelyssä. Kokeilin mitä tapahtuu, jos koen näyttelyn "väärin" eli näköaistimusten sijaan kiinnitän huomioni kuulo-, tunto- ja hajuaistimukseen. Tässä raporttini:

Kuulo:
napsuminen  humina  kopina  särinä  ovien pauke  ujellus  piipitys  kirskunta  ulvonta  nitinä  jumputus  helinä  häly  kolina  puheensorina  kilinä  suhahdus  kalina

Haju:
aerosol  ummentunut muovi  liima?  kemikaali?  mustekynän muste
kummallinen haju hajotetuista televiosta  pahvi  betoni? tomu?
vaniljakastike  pakkausmateriaali  hygieniatuote  rosmariini?  metalli

Tunto:
kylmät ilmavirrat käsivarsilla ja niskassa  silmien kirvely  kylmien kaiteiden kosketus
mahanväänteet  lievä paniikki  vessahätä  reisien jännittyminen
kurkkua kuivaa  jalkojen tärähdykset  lievä huimaus  häikäistyminen
tuolin kylmyys ja kovuus  sohvan upottava pehmeys
kylmä etusormi korvanipukalla

Joskus myöhemmin aion kirjoittaa ARS 17-näyttelystä myös "oikein" eli keskittyen näköhavaintoihin, merkityksiin ja tulkintoihin.
 

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Blogin ulkoasusta

Tunnen pakonomaista tarvetta päivittää bloguraani. Tällä tekstillä todistan, että olen elossa (ainakin teknisesti), enkä siis ole tehnyt itsemurhaa (aihepiiri jonka mainitsin edellisessä postauksessani).

Kuvittelin kirjoittavani tänään joko "museomeditaatiosta" (ihan oma termini), George Orwellin romaanista Nineteen Eighty-Four (jonka lukeminen on kesken) tai Anja Snellmanin romaaneista. Näin ei käynyt. Sen sijaan kirjoitan tämän empty calorie posting aiheesta, mitä oletuksia blogin ulkoasuun liittyy.

Olen taas vaihtanut blogini taustatapettia, olen siis ailahteleva ja epäluotettava ihminen. Ne, joiden blogin ulkoasu säilyy samana vuodesta toiseen, ovat tasapainoisia ihmisiä. Ne, jotka ovat valinneet bloginsa taustaväriksi "poikavärin" eli vaaleansinisen, ovat rauhallisia ja mietteliäitä. Itselläni oli yhdessä vaiheessa vaaleanpunainen "tyttöväri" taustavärinä, ja siksi olen tietysti naiivi, hempeä, romanttinen, pehmeä, sievistelevä ja muuta stereotyyppisen tyttömäistä. Tai sitten en. Ne, joilla on valkoinen tai harmaa tausta, ovat eniten "ylemäisiä" eli keskittyneitä luotettavaan tiedonvälitykseen. Näissä blogeissa korostuu analyyttisyys ja älyllinen argumentaatio. Näin se menee.

Suurin osa blogini ulkoasuista on ollut visuaalisia vitsejä. Vaaleanpunainen taustaväri oli sitä. Luonnollisesti myös ainekirjoitusvihko bannerissa, johon oli kömpelöllä kaunokirjoituskäsialalla kirjoitettu "elikkä siis tota niinku" ja niin edelleen. Punainen teatteriväliverho blogini taustatapettina oli vitsi, koska se antoi virheellisesti ymmärtää, että a) kävisin teatterissa tai b) blogissani kannattaisi odottaa jotain juhlallista spektaakkelia tai c) blogillani olisi mitään tekemistä mustaseinäisten(?) ja punaverhoisten(?) bordellien kanssa eli että blogini olisi jotenki silleen niinku aikuisviihteellinen.

Nykyinen blogitausta on rypistettyä roskapaperia tai oikeastaan kukkapaperia. Sekin on väsynyt vitsi. En ehkä jaksa katsella sitä kovin kauaa. Sitten kokeilen jotain uutta. Jos olisin mies, uusien asioiden kokeilu tarkoittaisi luovuutta ja kekseliäisyyttä, rohkeutta ja pelottomuutta. Koska olen nainen, uusien asioiden kokeilu tarkoittaa epäloogisuutta, epäluotettavuutta, epätäsmällisyyttä ja ylipäänsä epäilyttävyyttä. Näin se menee. Vai meneekö?