Sivut

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Mahdoton romaani


KIRJALLISUUS  ---  Maiju Lassila: Rakkautta (SKS, 1998)(ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1912)

Maiju Lassila (Algot Tietäväinen) kirja on etukannen määritelmän mukaan "rakkausromaani, urheiluromaani ja romaaniparodia". Minua kiinnostaa eniten romaaniparodian idea ja siitä lähden nyt kirjoittelemaan. Selvittelen itselleni ja mahdolliselle lukijalle, miksi romaani on mahdoton, väärä tai outo rakkausromaaniksi tai ylipäänsä minkäänlaiseksi romaaniksi.

Heti romaanin ensimmäiseltä riviltä selviää, että päähenkilön nimi on Maiju Lassila eli sama kuin kirjailijalla. Mutta toisin kuin kirjailija, romaanin Maiju Lassila on nainen - ja millainen nainen: oikutteleva, juonitteleva, keimaileva (romaanissa "kiemaileva"), laskelmoiva, viekas, kilpailuhenkinen ja satunnaisesti myös tunteellinen ja hempeä. Romaanin Maijun luonne ja käytös on kaikkea muuta kuin ihastuttavaa, ja siksi se tuntuu tahallisen väärältä ja koomiselta rakkausromaaniin.

Romaanin Maiju on tohmajärveläinen vallesmannin tytär, joka iskenyt silmänsä ylioppilas Petteri Ikoseen, jonka isä on rahvaanomainen ukko, joka syljeksii kylässä sohvan taakse ja tasoittaa kahvipöydässä voita sormellaan. Petterin isä yrittää järjestää rehevää työnaista pojalleen vaimoksi, kuinkas muutenkaan kun maaseudulla ollaan.

Maijun harmiksi myös lukkarin tytär, Iittiläisen Elli, on kiinnostunut Petteristä. Maiju ja Elli yrittävät molemmat tehdä vaikutuksen Petteriin. Aseisiin kuuluvat juonittelu, toisen mustamaalaaminen ja miehen seuraan lyöttäytyminen milloin milläkin verukkeella: pyöräilyretki, kalastusretki, nimipäivät ja kahvikutsut. Rakkaus on jossain taka-alalla, koska tärkeimmältä tuntuu kilpailijan täydellinen nitistäminen ja nöyryyttäminen (vähän samaan tapaan kuin Ruotsi-Suomi-ottelussa).

Romaanissa Maijun ja Petterin välinen rakkaus(?) on kuvattu koomisena. Esimerkiksi rakastuneen(?) parin välinen keskustelu sai minut räjähtämään nauramaan. Metsässä samoillessan Petteri kysyy Maijulta, kummasta tämä pitää enemmän: verkkopyynnistä vai selkärihmakalastuksesta? Myöhemmin mies kysyy, kummat ovat ravitsevimpia: karvalaukut vai rouskut? Rakkauskirjeessään Maijulle Petteri informoi rakastettuaan: "On tieteellisesti laskettu että yksi ainoa pääskynen hävittää joka päivä monta tuhatta vahingollista hyönteistä". Ja vihoviimeisessä kirjeessään Petteri ilmoittaa tieteellisellä täsmällisyydellä urheilusaavutuksistaan pituushypyssä ja kolmiloikassa.

Henkilöhahmojen tunnetilojen ja maisemankuvauksen välinen ristiriita tuntui myös koomiselta. En ole rakkausromaanien suurkuluttaja, mutta yleensä on kai totuttu, että maisemankuvaus myötäilee henkilön tunnetilaa. Romaanissa puolestaan toisiinsa ihastuneet Maiju ja Petteri kävelevät maaseutumaisessa joka on kaikkea muuta kuin idyllisen kaunis. He näkevät ränsistyneitä mökkejä, likatunkioita ja siivottomia maalaisia, joista yksikin valuttaa sylkivanaa suustaan ja jossain kauempaa löyhkää suolakalasta tyhjennetty kalapytty.

Kaikkein eniten romaanin teki mielestäni parodiaksi sen rakenne. Romaanin luvut oli otsikoitu hullukurisesti tyyliin a) Tutustuminen... c) Ensi paulani... e) Ensi okaita... g) Isot tuskat... h) Sekalaista... Mielestäni tuollainen luettelointityyli sopii paremmin tieteelliseen esitykseen kuin rakkausromaaniin. Myös kertojan älyvapaa tyyli esittää välihuomautuksiaan tuntui tahallisen koomiselta. Esimerkiksi: "Nyt tulee niin romanttinen ja taiteellisesti mahdoton kohtaus että hyvä jos ei vain pilaa koko kirjaa" tai "Väliltä tästä nyt oikeastaan jää pois yhtä ja toista, mutta kun se on vähemmän tärkeää, niin olkoon kertomatta".

Olen lukenut tämän romaanin jo vähintään kolme kertaa. Yhä naurattaa. 

torstai 15. toukokuuta 2014

Rehellistä huijaamista


KIRJALLISUUS  ---  Maiju Lassila: Kuolleista herännyt. Seikkailukertomus eli etsijän tarina (SKS, 1996)(teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1916)

Kuten varmaan monet tietävät, Maiju Lassila oli oikeasti mies nimeltä Algot Tietäväinen, myöhemmin Algot Untola. Kirjailija-lehtimiehen sosialistinen ajattelu koitui hänen kohtalokseen. Valkoiset teloittivat Lassilan Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918.

Kuolleista herännyt on kuitenkin ennen kaikkea koominen romaani, ainakin päällisin puolin. Kirja kertoo satamajätkä Jönni Lumperin tolkuttomasta elämästä, jossa koomisuus syntyy täydellisestä epäuskottavuudesta. Romaanin alkupuolella Jönni voittaa rikkaan kauppaneuvos"kaimansa" Jöns Lundbergin järjestämissä arpajaisissa kaksituhatta markkaa. Kauppaneuvoksen väitetyn miljoonaomaisuuden innoittamana satamajätkä päättää alkaa kartuttaa omaisuuttaan.

Jönnin yksinkertaisessa ja juopottelun pilaamassa päässä voittosumma moninkertaistuu nopeasti. Kuvioihin astuu mukaan myös satamajätkän pitkäaikainen "morsian", rahvaanomainen toriämmä Makkara-Liisa. Jönnin ja Liisan "suhde" on pitkään ollut molemminpuolista naljailua, mutta kun Liisa kuvittelee Jönnin voittaneen kymmenkertaisen summan, joutuu Liisakin ahneuden valtaan ja alkaa havitella Jönniä puolisokseen. Jönniäkin Liisa kiinnostaa - lähinnä rahojen takia, koska Liisankin huhutaan olevan rikas.

Jönni lähtee Tampereen seudulle. Siellä hän sekaantuu moninaiseen liiketoimintaan. Kuvitteellisella omaisuudellaan hän ostelee taloja, peltoja, metsiä ja koskia. Samalla hän sotkee muidenkin elämän ja talouden ja suistaa muita köyhyyteen. Kaikki tämä on mahdollista, koska Jönni sekoitetaan kauppaneuvos Jöns Lundbergiin.

Romaanin juoneen tulee koko ajan lisää kierroksia: myrkytetyn viinan juomista, valekuolema, elävältä hautaus, kuolleista ylösnousemus, elävänä kuolleeksi julistaminen, oman hauta-arkun hankkiminen, oman haudan kaivaminen, oman hauta-arkun ja hautaristin kanssa kuljeskelu. Hölmöyksissään ja ahneuksissaan Jönni menee myös kaupittelemaan entistä morsiantaan ja kosiskelee uutta morsianta, rikasta  Kourun leskirouvaa, joka vaikuttuu Jönnin kuvitelluista miljoonista, mutta ei huomaa kosijan käytöstapoja: ruokapyödässä tämä syö kuin sika, pukeutuu törkyisiin vaatteisiin ja puhuu mitä sylki suuhun tuo.

Luin Kuolleista heränneen ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Silloin muistan nauraneeni suunnilleen alusta loppuun. Nyt ei naurattanut. Jönnin käsittämätön pölkkypäisyys ja ahneus lähinnä hävettivät. Myös muiden ihmisten sokeutuminen rahan edessä lähinnä masensi. Ehkä kirja onkin tarkoitettu enemmän kritiikiksi kuin komediaksi, mene ja tiedä.

Toisella lukukerralla kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka vähän suomi kielenä on muuttunut sadassa vuodessa. Ei juuri ollenkaan! Ainoa sana, jonka merkitystä jäin arvuuttelemaan, oli "jätkä". Tarkoittiko jätkä tuolloin duunaria? Oliko satamajätkä yksinkertaisesti satamatyöläinen? Porvarin vastakohta? Vai tarkoittiko jätkä spurgua tai jotain muuta huonosti käyttäytyvää yksilöä, joka hummaa kaikki rahansa ja joutuu kahnauksiin poliisin kanssa?

Kirjasta on blogattu ainakin blogissa:
Morren maailma

torstai 8. toukokuuta 2014

Homo ludensin uudet sanat

Varoitus: tässä(kin) blogitekstissäni järkevän sisällön osuus on nolla prosenttia

Koen olevani enemmän homo ludens (leikkivä ihminen) kuin homo sapiens (viisas ihminen). Siksi lähdinkin kehittämään tai "kehittämään" suomen kielen (yhteen vai erikseen?) sanallista ilmaisua. Aihepiirinä tietysti bloggaus.

Ensiksi millä nimellä blogia pitäisi kutsua? Nettipäiväkirja kuulostaa vanhahtavalta ja se on sanana liian pitkä. Ploki on sen sijaan rehellistä suomea. Ehdotan uusiksi sanoiksi seuraavia:
blogura, blogsu, boksu, plokkura, ploksu, poksu (suosikkini näistä on leikkisän kuuloinen poksu)

Entäpä mikä olisi bloggaajalle sopiva nimitys? Tähän mennessä olen kuullut sanat bloggari, blogisti ja blogaaja. Näiden lisäksi suosittelen muotoja:
bloguristi (muistuttaa äänteellisesti sanoja juristi ja prokuristi), blonksuttelija, blonkuroija, boksuilija ja boksupoksu.

Olen kehitellyt myös muuta tuikitarpeellista(?) bloggaamissanastoa. Kas tässä:

blognisti - bloggaamiseen vaikeasti addiktoitunut henkilö, joka saa vieroitusoireita, jos ei saa päivittäistä blogiannostaan

blogguroija -  bloggaaja, joka pyrkii ensisijaisesti miellyttämään ja pokkuroimaan kuvitteellisia tai todellisia tahoja

blofidduilija - ärsyttämiseen, provosointiin ja "keskustelun" herättämiseen pyrkivä bloggaaja

blökyillä - rikastua bloggaamisesta saaduilla markkinointituloilla

bleikkaus - blogiskenessä breikkaaminen eli ns. läpimurron tekeminen

blösähdys - veltostuminen blogin päivittämisessä

blorotus - päivittää blogiaan säännöllisen katkeamattomana virtana

blördääminen - kännissä bloggaaminen

blöräyttää - bloggaaja, joka päästelee blogissaan toistuvasti kiusallisia aivopieruja (enhän minä mutku muut)

blogittaa - tarve kirjoittaa blogittaa (vai: estoisuus kirjoittaa blogia?)

blaraaminen - blogeissa surffaus

blomotus - liiallisen blaraamisen laukaisema jomotus niskahartiaseudulla

blönötys - oman blogin ottaminen liian vakavasti


Uusinta hottia blogisanastossa (myöhempi lisäys)

bläbätys, blöbötys, blabatus - osallistua blogien kommentointiin

blonkiitti - helposti tarttuva ja leviävä ilmiö blogimaailmassa

bliseeraus - blogin koristelu kauniilla kuvilla

blong blong - blogin yletön koristelu kimaltavilla kuvilla

blankko, blankkis - ei ideoita blogiin

bidee - blogi-idea (sanalla on myös muu, vakiintunut merkitys, mutta älkää antako sen häiritä)

blorvikatari - tekosyiden keksiminen olla päivittämättä blogiaan

bliuhahdus (pitää blogiaan yllä vain lyhyen ajan)


Muita hyvänkuuloisia sanoja, joiden merkitys on vielä auki:
blärdätä, blänkyttää, blämisyttää, blonksuttaa

Sanahirviöt / sivistysanat (merkitys epäselvä)

blomargaatio (mahdollisesti liittyy marginaali-ilmiöihin blogeissa)
blogifermanaatio (blogien fermentoituminen?)
blogusentralfaatio (liittyy ehkä blogien keskittymiseen johonkin)

Miten puhua blogeista kapulakielellä?

Näin: suorittaa nettipäiväkirjan, jota myös blogiksi kutsutaan, kirjoittaminen ja kuvallisen aineiston liittäminen päivittämisen puitteissa, raameissa ja merkeissä (=blogin päivittäminen)

PS. Harkitsen vielä (noin 50 kertaa), kannaattaako minun ottaa yhteyttä Kielitoimistoon näiden suomen kieltä "rikastuttavien" uudissanojen takia.