sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kapulakielisen kaunokirjallisuuden maailmanennätys?


KIRJALLISUUS  ---  P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves (Jeeves-tarinoita 1) ja Hiiop, Jeeves (Jeeves-tarinoita 2), Teos 2009 ja 2010, Suomentanut Kaisa Sivenius

Uteliaisuudesta lainasin kirjastosta P.G. Wodehousen Jeeves-kirjat, koska Stephen Fry oli kehunut niitä Teeman kulttuuriohjelmassa. Lainasin kirjastosta myös televisiosarjan Kyllä Jeeves hoitaa, jossa Jeevesiä esittää... no, kukapa muukaan kuin Stephen Fry.

Jeeves-kirjat sisältävät kuusi pitkähköä novellia, jotka on kirjoitettu ajanjaksoina 1925-1959. Neljässä novellissa juoni on oikeastaan täsmälleen sama: 1) Bertie Wooster ja hänen herrasmiespalvelijansa Jeeves saavat tietää, että tutun miehen ja naisen kihlaus on kariutumassa 2) Bertie ja Jeeves lähtevät tapahtumapaikalle (yleensä hulppea kartano) saattamaan paria jälleen yhteen 3) Bertie saa aikaan kaaosta 4) Jeeves selvittää kaaoksen ja pari avioutuu onnellisena.

Matkan varrella tapahtuu kaikenlaisia mutkia. Vihastuneita holhoojia lepytellään, poliiseja pakoillaan, hiivitään pihalla keskellä yötä ja juututaan perunakellariin. Kummallisiin juonenkäänteisiin kuuluu mm. kasvojen mustaaminen kenkälankilla, jotta päähenkilö onnistuisi pakenemaan laivalta mustaihoiseksi trumpetistiksi naamioituneena. Kaikissä neljässä novellissa Bertie on myös joutumaisillaan kihloihin naisen kanssa. Jostain syystä kaikki naiset ovat ihastuneita Bertieen ja he haluavat välttämättä avioitua tämän kanssa. Bertie ei kohteliaana miehenä voi kieltäytyä ja ilmoittaa asiaa suoraan, vaan hän joutuu Jeeveksen kanssa kehittelemään monimutkaisia juonia päästäkseen pois kiipelistä.

Ensimmäisen lukemani novellin koukeroinen kieli ja kimurantit juonenjäänteet vielä jaksoivat naurattaa minua, mutta sen jälkeen alkoi kyllästyttää (ja taas on tulossa negatiivinen kirja-arvio, sori). Uutuudenviehätyksen vallassa jaksoin nauraa, kun kertoja kuvailee miehen ja naisen sopivan yhteen kuin "munakas ja pekoni" tai että pari on liimautunut toisiinsa kuin "seinä ja tapetti".

Mutta pian aloin ihmetellä, yrittääkö Wodehouse tehdä kapulakielisen kaunokirjallisuuden maailmanennätystä. Wodehouse käyttää kirjoitustyylissään kohtuuttomasti lauseenvastikkeita, ilmaisut ovat teennäisiä, virkkeet katkonaisia ja jähmeästi eteneviä. Esimerkkejä:

"Ja mitä pikemmin koneisto pyörähtäisi käyntiin, sitä parempi, tuumin pyöritellessäni asioiden tilaa mielessäni, sillä meidät yllättänyt, suunnitelmiimme kuulumaton koira ei osoittanut aikomustakaan hievahtaa, ellei siihen kohdistuisi ovelasti juoniteltu ja taitavasti toteen pantu, massiivinen hyökkäys."

tai

"Neitokainen oli lausunut hänen nimensä oikeastaan riemukkaasti hihkaisten, niin kuin nainen hihkaisee demoniselle rakastajalleen, mutta järki ennätti häntä muistuttamaan häntä siitä, että sen  jälkeen, mitä hänen ja Herran palvelijan välillä oli tapahtunut, sävy ei ollut oikea."

tai

"Autotalleihin suljettuihin setiin keskittynyt tietoisuuteni oli toviksi siirtänyt sivuun sen tosiasian, että olin kuljetuksesta karannut poliisikarkuri".

En tiedä, piileekö vika alkutekstissä vai suomennuksessa. Ehkä ahmaisin taas liian suuren annoksen. Joku järkevämpi ihminen olisi tajunnut lopettaa lukemisen jo ensimmäisen novellin jälkeen. Minä jatkoin sitkeästi loppuun periaatteella "mitä tahansa yleissivistyksen eteen".

Siteeraan loppuun pätkän, joka vielä jaksoi naurattaa minua. Kyseessä on sähkösanomista koostuva keskustelu Bertien ja hänen voimakastahtoisen tätinsä Dahlia Traversin välillä:

"Tule heti. Traves."
"Ymmällä. Selitä. Bertie."
"Miten niin ymmällä, hölmö? Tule heti. Travers."
"Mitä tarkoitat, tule heti? Terveisin. Bertie."
"Tarkoitan, että tule heti, senkin raivostuttava älykääpiö. Mitä luulit, mitä tarkoitan? Tule heti, tai posti toimittaa tätisi kirouksen sinulle ensimmäiseksi aamulla. Rakkain terveisin. Travers."
"Kun sanot "Tule" tarkoitatko "Tule Brinkley Courtiin?" Ja kun sanot "Heti" tarkoittaako se "Heti"? Äimänä. Pihalla. Parhain terveisin. Bertie."
"Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä. Mitä väliä, ymmärrätkö vai et. Senkun tulet heti, kun kerran käsken, ja herkeä herran tähden lähettämästä vastauksiasi. Luuletko, että minulla on rahaa sähköttää sinulle kymmenen minuutin välein. Lakkaa käyttäytymästä kuin pässinpää ja tule kuhnailematta. Rakkain terveisin. Travers."

Näin kommunikoivat keskenään "hienostuneet", "hyvinkäyttäytyvät" ja "älykkäät" yläluokkaiset britit. Kai se on hauskaa.

(Eräs henkilö väitti, että blogini on liian negatiivinen. Siksi olenkin miettinyt, pitäisikö minun kirjoittaa enemmän kirjoista, elokuvista ja musiikista, joista olen todella pitänyt. Olen jo ikuisuuden ollut aikeissa kirjoittaa esimerkiksi yhdestä suosikkielokuvistani "Ihmemaa Oz" vuodelta 1939, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Tai kirjojen puolella esim. Peppi Pitkätossu. Tai musiikista esim. Bo Caspers Orkesterin levy New Orleans. Yritän vaihteeksi jotain positiivista. Yritän.)

14 kommenttia:

  1. Mitä, eikö Wodehouse miellyttänyt! Minusta hän oli suuri nero ja nimenomaan rikkaan englannin kielen käyttäjänä uskomattoman taitava, hän hioikin tekstinsä aina erittäin perusteellisesti. Jeeves-kirjojen juju on juuri siinä, että niissä on tyhmä päähenkilö, jonka kummallista ajatuksenjuoksua kieli heijastelee. Tyhmän minäkertojan luominenhan ei ole mitenkään helppoa.

    En minäkään kyllä suosittele lukemaan näitä kovin paljon putkeen ja tiedän, että kaikki eivät pidä käännöksiä onnistuneina, itse olen kyllä nauttinut niistä.

    Ja aivan ihana on tuo päivän sitaatti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin pääsi käymään, että Wodehouse ei napannut (paitsi ihan alussa). En osaa arvioida Wodehousen englannin rikkautta, koska en ole alkukielisiä tekstejä nähnytkään. Tuskin jaksaisin niitä edes yrittää.

      Mutta onko Bertie tyhmä? Eikö hän ole opiskellut Oxfordissa? Tulkinnat Bertien väitetystä tyhmyydestä ovat yleensä Jeevesin esittämiä. On siinäkin palvelija, kun haukkuu isäntäänsä tyhmäksi! Minusta Bertie on pikemminkin hyväuskoinen söheltäjä.

      Sanoit, että kieli heijastelee tyhmän minäkertojan ajatuksenjuoksua. Minusta kirja oli kauttaaltaan samaa kapulakieltä. Kaikki henkilöt esittivät dialoginsa samalla kapulakielellä. Olisin jaksanut, jos vain yksi henkilö olisi puhunut näin, mutta ei kaikki, pliis.

      Hyvä, että pidit sentään sitaatista! ;)

      Poista
    2. Kyllä minusta Bertietä voi pitää aika yksinkertaisena tyyppinä, vaikka eihän hän itse tietenkään niin ajattele. Se, että hän on käynyt Etonin ja Oxfordin ei kerro hänen älystään vaan hänen yläluokkaisesta taustastaan; hänen paras akateeminen saavutuksensahan on Raamattu-tietokilpailun voitto joskus koulussa. Hänen sivistyksensä koostuu kaikenlaisista sirpaleista, joita hän yhdistelee oudosti ja käyttää väärissä yhteyksissä. Minusta sellaisen lukeminen on hauskaa!

      Se pitää vielä sanoa, että Wodehousen maailmahan ei ole millään lailla realistinen, vaan se on paremminkin eräänlainen fantasia-Englanti. Ei sellaista ole koskaan ollut olemassa eikä se toimi tavallisella logiikalla. Sinä et vain päässyt siihen maailmaan sisälle, ja eipä siinä mitään; aina kirja ja lukija eivät vain kohtaa. Eivät kaikki ymmärrä Lewis Carrollin tai Edward Learinkaan hienoutta...

      Poista
    3. Niin, jäin miettimään tuota Bertien väitettyä tyhmyyttä. En tosiaan tiedä, pääsikö tuohon aikaan (tai yhä vieläkin) Etonin ja Oxfordin kaltaisiin huippuyliopistoihin ihan vain rahalla. Jos näin oli (on), silloinhan se kielii vain yläluokkaisuudesta. Eihän romaaneissa edes mainita Bertien akateemisista "saavutuksista" muita kuin soutukilpailut, opiskelukavereiden auttaminen ja raamattukisa.

      Ongelmana on varmasti myös se, mitä tarkoittaa tyhmyydellä ja älykkyydellä. Itse tarkoitan tyhmyydellä älykkyyden puutetta. Älykkyydellä tarkoitan perinteisiä älykkyystestejä, joissa mitataan sanasujuvuutta, numeerista kykyä, avaruusgeometrista hahmottamista, kuviopäättellyä yms. Ainakaan sanasujuvuudessa Bertiellä ei ole ongelmia.

      Mutta onhan sitä myös sosiaalista älykkyyttä. Bertie tunaroi sosiaalisissa tilanteissa. Hän on helposti manipuloitavissa. Tai ehkä häneltä puuttuu itsesuojeluvaisto. Tai sitten hän on seikkailuhaluinen. Mietin myös sellaista vaihtoehtoa, olisiko Bertie salaa ihastunut Jeevesiin ja siitäkö tunarointi johtuu. JOs Bertie vain tekee mitä tahansa saadakseen olla Jeevesin lähellä!?!

      Nyt kävi kuten sanoit, että en todellakaan päässyt Wodehousen maailmaan sisälle! Mutta en menetä toivoani. Voihan olla, että jossain myöhemmässä vaiheessa nappaa tai jos vaikka englanniksi toimisi paremmin. :-o Lähdin ehkä lukemaan Wodehousea liian köykäisin taustatiedoin ja sitten se kostautui.

      Poista
  2. Olen aina tykännyt Wodehousesta, joskus jopa suomennoksistakin. On aivan totta, että perusteettomia lauseenvastikkeita on aivan tolkuton määrä. Mutta jotenkin se leimaan käännöskirjallisuutta muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauseenvastikkeet todellakin hidastavat lukemista. Koin ne tuskastuttavina. Samassa ajassa, kun Wodehouselta lukee yhden virkkeen, voi lukea joltain muulta kirjailijalta kymmenenen virkettä.

      Poista
  3. Mielestäni negatiivisia arvioita tarvitaan yhtä lailla, ja niiden runsaus tarkoittaa vain sitä, että on ollut huono tuuri valintojen suhteen. Eihän kaikesta tarvitse pitää. Itse ainakin tykkään lukea myös negatiivisia arvioita, koska jos niistä käy ilmi joku piirre, jollaisesta en yleensä pidä esim. kirjoissa, niin sitten tiedän välttää kyseistä opusta :) Se on myös aika hauskaa lukea, mistä ei ihmiset ole pitäneet jossain omassa lempijutussa.

    Jatka siis samaan malliin. Kun on enemmän variaatiota niin syntyy enemmän keskustelua! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän on hieno homma, etten olekaan liian negatiivinen! En kuitenkaan toivo, että joku alkaa vältellä haukkumaani kirjaa. Sehän on vain minun mielipiteeni. Vaikka Wodehouse ei ollut itselleni täysosuma, se saattaa olla jollekulle toiselle.

      Itse en tykkäisi yhtään, jos joku haukkuisi lempparikirjoja tai suosikkielokuviani. Tuskin pysyisin liitoksissani. Pitäisi sitten varmaan odotella tunteiden jäähtymistä ja lähteä mukaan keskusteluun! ;)

      Poista
  4. Päivän sitaatti on upea! Ja pidin kovasti myös tästä postauksestasi. Negatiivisuutta ei pidä väistellä, tai se tulee ja ajaa yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sitatti miellyttää! Minulla on kokonainen kirja Edward Learin "täydellistä hölynpölyä" (Complete Nonsense). Aika suuresta osasta saan selvää, mutta osa menee ohi.

      Ihmeellistä, että niin monet liputtavat negatiivisuuden puolesta! Olisiko tyypillistä suomalaisuutta? ;)

      Poista
  5. Haaste sulle! -> http://365kulttuuritekoa.blogspot.fi/2013/04/haastavaa.html

    Negatiivisuus on vain tarkkanäköisyyttä! :)

    VastaaPoista

  6. Tulin toivottamaan paranemista flunssaan ja ehkä inspistä oodin kirjoittamista varten.

    Jeevesit olen aikanaan, kauan aikaa sitten lukenut, nyt ei varmaan natsaisi liian pitkät ja koukeroiset lauseet, muisti pätkii niin pahasti, että unohtaa kuitenkin kesken lauseen mistä oli kysymys.

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Pitää vielä harkita sitä oodia aiheesta "Räkäklimppi lavuaarissa". Olen elämäni aikana jo sen verran viisastunut, että tajuan, että ihan kaikkia ideoita ei tarvitse toteuttaa... Mutta jos sinulla runosuoni pulppuaa, luen mielelläni "herkän" "tunnelmarunosi" otsikolla "Koiranpaskaa lumihangella" ;D

    Osa Wodehousen virkkeistä oli niin pitkiä, että sisällysluetteloa jäin kaipaamaan.

    VastaaPoista