perjantai 2. elokuuta 2013

Ei ole paljon hurraamista

KIRJALLISUUS  ---  Jan Mårtenson: Dödssynden (Månpocket, 2008)

Aloittelin kuukausi sitten Heja Sverige! -lukuhaastettani, jossa luen kirjoja ruotsiksi. Haasteen nimi uhkaa muuttua ironiseksi, koska tässä dekkarissa ei todellakaan ollut mitään hurraamisen aihetta. Mårtensonin dekkari oli pitkäveteinen, epäuskottava ja epälooginen. Vaivoin jaksoin lukea sen loppuun.

Luen dekkareita, koska ruotsinkielentaitoni ei välttämättä riitä tasokkaamman kaunokirjallisuuden tankkaamiseen. Loppuelämääni en kuitenkaan aio pilata ihmisarvoa halventavien dekkareiden parissa, vaan haluan päästä laadun pariin, esimerkiksi jotain tällaista:

Uutta:
Kerstin Ekman
Ulla-Lena Lundberg (suomenruotsalainen, kuuluu Jättekiva-lukuhaasteeseen)
Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan handskar
Henning Mankell (jälleen dekkareita, mutta sentään laatutavaraa)
Majgull Axelsson

Vanhaa:
Astrid Lindgren
Selma Lagerlöf
August Strindberg
Vilhelm Moberg
C.M. Bellman
Edith Södergran (myös suomenruotsalainen)

Nämä nimet tulivat ensimmäisinä mieleen. Kovin paljon en ruotsalaisesta kirjallisuudesta edes tiedä. Seuraava Heja Sverige! -lukuhaasteeseen kuuluva kirjani on Henning Mankellin dekkari. Sen on pakko olla hyvä.

Linkitystä(?):
Jan Mårtenson ei näytä olevan kuumaa kamaa suomalaisten bloggaajien keskuudessa. Olisin linkittänyt tekstini muihin blogeihin, mutta yhtään kirja-arviota ei löytynyt hakusanoilla "jan mårtenson blogit".

4 kommenttia:

  1. Onkohan noita Jan Mårtensonin kirjoja edes käännetty suomeksi? Minulle ihan tuntematon nimi ennestään eikä kyllä herännyt kiinnostus nytkään, joten taidanpa unohtaa sen samantien :D

    Mankelilla on muuten muitakin kirjoja kuin dekkareita ja varsin oivallisia onkin! Jos Wallander-dekkarin luet, niin suosittelen lukemaan sarjan kirjat järjestyksessä. Viittauksia menneeseen on paljon ja Wallander muuttuu sarjan aikana.

    VastaaPoista
  2. Anteeksi hidas vastaustahtini! Tietääkseni Mårtensonia ei ole suomennettu enkä pidä sitä menetyksenä.

    Lainasin Mankellilta kirjan, jossa Wallander alkaa kärsiä muistiongelmista. Selailin loppua ja sieltä ponnahti sana Alzheimer. Tuntui heti pahalta ja mietin, miten voisin "pelastaa" Wallander-rassukan. Ihan kauheeta! Ja viimeisimmässä osassa Wallander kuolee. Hirveetä! Huomaan jo lyhyessä ajassa kiintyneeni sympaattiseen poliisisetään.

    VastaaPoista
  3. Hmm, eihän Wallander kuollut, mutta kohtalo oli melkein karmaisevampi kuin kuolema. Kait.

    VastaaPoista
  4. Pidän Alzheimeria kammottavampana sairautena kuin esimerkiksi syöpää. Syövästä voi parantua, mutta Alzheimerista ei. Alzheimer tappaa ihmisen muistin ja sitä kautta koko persoonallisuuden ja minuuden. Yleisestikin pidän aivoissa jyllääviä sairauksia pahempina kuin muualla kehossa sijaitsevia. Puistattavaa!

    VastaaPoista