Sivut

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Miten kirjoittaa baletista?

(Kuvat: Kansallisteatteri)

BALETTI  ---  Kesäyön unelma (Kansallisbaletti, Helsinki, esitys 12.5.2015)

Suunnittelen tästä blogitekstistä kaksiosaista. Ensimmäisessä osiossa kuvailen, millaisia sietämättömiä vaikeuksia baletista kirjoittaminen aiheuttaa kaltaiselleni amatöörille. Toisessa osiossa siteeraan, mitä asiantuntijat ovat kirjoittaneet tästä Jorma Elo-Felix Mendelssohn Bartholdy baletista sanomalehdissä ja asiantuntijablogeissa. Kuten baletin nimestä varmasti moni huomaa, Kesäyön unelma perustuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään.

Osio 1 

Olen joutunut huomaamaan, että minulta puuttuu sanasto, jolla kuvailisin tanssijoiden liikekieltä. Itse asiassa en ole edes varma, onko sana "liikekieli" edes oikein. Millä sanoilla tanssijoiden liikkumista ylipäänsä voisi kuvailla? Kepeä, luonteva, sulava tai hallittu? Nämä adjektiivit taitavat olla itsestään selviä, kun kyseessä on ammattitanssijat. Mitä muita sanoja on olemassa? Eteerinen, ilmava, lennokas? Nämäkin piirteet käsittääkseni sisältyvät aina klassiseen balettiin.

Osalla tanssijoista liikekieli edusti tulkintani mukaan modernia balettia. Voiko silloin sanoa, että tanssija liikkuu koikkelehtien, nykien tai kiemurrellen? Tahallisen koomisesti? Entä jos lavalla on muodostelmassa useita tanssijoita, puhutaanko silloin ryhmäkohtauksesta? Millä tavalla ryhmä liikkuu? Dynaamisesti, hallitusti, säntäillen? Sievästi, hempeästi, leijaillen? Entäpä miten tapa liikkua kuvastaa hahmon luonnetta, toimintaa ja tavoitteita?

Entä millä adjektiiveilla kuvailisin Mendelssohnin musiikkia? Onko se yleispiirteiltään hallittua, säntillistä ja kohtalaisen ennakoitavaa? Ja satunnaisesti sävyiltään mahtipontista, ajoittain herkkää, joskus voimallista ja toisinaan surumielistä? Vai olisiko adjektiivilitaniat syytä unohtaa kokonaan ja korvata ne joillain tyylikausimääreillä? Kansainvälisen tason musiikki-idioottina en kykene tähän.

Visuaalisuuteni kuitenkin riittää lavastuksen, valaistuksen ja puvustuksen kuvailemiseen. Visuaalisuuden kuvailussakin saattaa epäonnistua. Onko lavastus esityksen alkupuolella askeettinen ja loppua kohden taianomainen, kiehtova ja mystinen? Oliko puvustus harmoninen ja vaihteliko sen värimaailma helmenvalkoisen, teräksenharmaan ja oliivinvihreän välillä? Ja valaistus? Oliko se aluksi pelkistetty ja myöhemmin unenomainen?

Baletista kirjoittamisen vaikeutta voisi verrata haju-, maku- tai kipuaistimusten kuvailemiseen. Voiko tosiaan väittää, että viinin maku olisi pyöreä, tamminen, hilloinen tai nahkea? Miten maku voisi olla geometrisen muotoinen? Tai voiko jokin haju olla pistävä, tympeä tai terävä? Miten mikään haju voisi pistää? Tai miten kuvailla erilaisia kipuaistimuksia? Voiko kipu olla aaltoilevaa, jyskyttävää, polttavaa, jäätävää, pistelevää? Miten kipu voi aaltoilla, jos hermosolut eivät liiku? Tai itse asiassahan kipuaistimus syntyy aivoissa eikä esimerkiksi oven väliin jääneessä sormessa. Käsittääkseni kipuaistimus on vain aivojen tekemä tulkinta, että jotain on  vialla.

Liittyykö tämä balettiin? Liittyy. Halusin vain kuvailla, kuinka vaikeaa kuvailu voi olla.


Osio 2

Luin osan Kesäyön unelma -balettiin liittyvistä teksteistä, jotka löysin Kansallisbaletin sivujen linkeistä. Helsingin sanomien juttuja en voinut lukea, koska koneeni jumiutui ensimmäisen HS-linkin kohdalla enkä sen jälkeen halunnut edes yrittää muita linkkejä.

Kiinnitin lukemissani teksteissä lähinnä huomiota baletin liikekielen kuvaukseen. Turun sanomien mukaan Kesäyön unelma sisälsi "vanhahtavaa pantomiimista elekieltä", "koomista liikeiloittelua", "koreografista vallattomuutta, muuntuvia ryhmäsommitelmia ja vaikuttavaa rytmikkaa". Extempore-blogissa liikekieltä oli luonnehdittu "monipuoliseksi, rikkaaksi ja hiotuksi". Sylvi-julkaisussa koreografian todettiin olevan "viimeisteltyä, vivahteikasta, pirskahtelevaa ja mukaansatempaavaa". Tarkkaamo-blogissa arvioitiin, että "Jorma Elon laatima liikekieli balansoi hienosti klassisemman liikkeen ja pantomiimin välillä".


Pystyinpä itse kuvailemaan balettia tai en, joka tapauksessa Kesäyön unelma on yksi kauneimmista ja mielenkiintoisimmista näkemistäni tanssiesityksistä. Erityisesti pidin siitä, että baletti sisälsi myös huumoria. Aika harvassa baletissa yleisö pääsee nauramaan. Pidin myös Mendelssohin musiikista niin paljon, että harkitsin jopa cd:n ostamista itselleni. Olen aikaisemmin lukenut myös Shakespearen näytelmän, mutta tätä balettia seuratessani sivuutin kokonaan mutkikkaat juonikuviot ja keskityin nauttimaan tanssista. En yhtään ihmettele, että Jorma Elo on voittanut tanssimaailman Oscarin eli Benois de la dance -palkinnon juuri tällä baletilla vuonna 2011.

PS. Joku on saattanut miettiä, miksi en ole kirjoittanut kirjallisuudesta mitään pitkiin aikoihin. Johtuuko tämä mahdollisesti siitä, että olisin menettänyt kokonaan lukutaitoni. Ei johdu. Olen lukenut kirjoja, mutta en ole vain halunnut blogata niistä.

7 kommenttia:

  1. No et kyllä ottanut helppoa tehtävää, kun aloit kirjoittaa baletista! Sait aikaa kiinnostavan kirjoituksen.

    Tanssi on sellainen taiteen laji, johon haluaisin tutustua paremmin. Olen monena kesänä aikonut mennä Kuopio tanssii ja soi -tapahtumaan, mutta se on vain jäänyt. Siellä saisi hyvän annoksen kerralla.

    Minäkin luen välillä monta kirjaa bloggaamatta. Sitten tulee jokin kirja, josta haluaa kovasti kirjoittaa. Siis kyllä vaan Tuija jaksetaan odottaa niitä kirjapostauksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun näin, että 1 kommentti tullut, ajattelin ettei voi olla kukaan muu kuin Marjatta! Näin se on, että visuaalisista taiteista (joihin baletti osittain kuuluu) on vaikea kirjoittaa, koska ensin pitäisi tavallaan "kääntää" visuaalisuus verbaalisuudeksi. Sama juttu musiikissa, että pitäisi osata "tulkata" auditiivisuus (tai mikä oikea sana onkaan) verbaaliseksi ilmaisuksi. Balettiesityksessähän on sekä visuaalisuutta, auditiivisuuta että kerronnallisuutta eli aika paljon "muuttujia", jotka pitäisi ottaa samanaikaisesti huomioon. Sama juttu elokuvissa. Hankalaa!

      Olen oikeasti lukenut kirjoja, mutta taistelen edelleen lukuinnon ja sen katoamisen kanssa. Luen parhaillaan uudelleen Oatesin romaania enkuksi ja samalla lueskelen muutakin. Suunnittelen postausta "salaa" luetuista eli ei-julkisesti luetuista kirjoista. Nykyäänhän voi hädin tuskin juoda edes kupillista kahvia tekemättä siitä julkista kannanottoa ;)

      Poista
    2. Se on totta. Kun antaa somelle pikkurillin ;) jne ... Helposti käy niin, että kaikissa tilanteissa on mukana ajatus siitä, että tästä ja tästäkin olisi kiva kirjoittaa, vaikka oikeasti ei mistään tarvitse kirjoittaa mitään.

      Poista
    3. Näin on. En tiedä, miten ne ihmiset pärjäävät jotka bloggaamisen lisäksi vielä feisbuukkaavat, tviittaavat ja sen lisäksi häärivät muualla somessa. Itse meinaan välillä saada pelkästä blogista hermoromahduksen... ;)

      Poista
  2. Komea kirjoitus. Baletista sanoisin, että eleganttia jumppaa. :D Ja kohta saan ämpärillisen kuraa päälleni. Mutta niin, ei ole tarkoitus halveksia - rakastan tanssahtelua ja arvostan sitä kehonhallintaa, jota tanssijat vääjäämättä osaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegiahan se siellä, kiitoksia vaan! ;) En todellakaan aio heittää kuraa päällesi, vaikka kutsuit balettia jumpaksi. Ilmeisesti tarkoitat, että klassinen baletti ei ole suosikkejasi. Oma suosikkini on oikeastaan moderni baletti/tanssi. Siis katsojana. Pidän ja arvostan myös flamencoa, breakdancea ja oikeastaan mitä tahansa vaativaa tanssi-ilmaisua. Itse olen aika onneton tanssahtelija.

      Poista
    2. Heh, tarkoitin ettei ole mitään hajua, miten tanssia pitäisi arvostella. Tunnustus: en ole koskaan käynyt katsomassa balettia! Ei johdu siitä, etteikö ehkä kiinnostaisi. Ei vain ole tullut mentyä. Kaikenlaista tanssia arvostan, vaikken ehkä jaksaisi ihan kaikenlaista tanssia katsella kovin kauan. Itsekin tykkään tanssahdella. :)

      Poista