sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Iskelmää josta melkein pidin


MUSIIKKI  ---  Suvi Teräsniska: Rakkaus päällemme sataa (HMC & Warner Music Finland Oy, 2010)

Varoitus: kriittinen ja kyyninen asenteeni saattaa pilata fiiliksesi; jätä tekstini lukematta jos olet vannoutunut iskelmäfani

Uteliaisuudesta lainasin kirjastosta Suvi Teräsniskan iskelmälevyn, vaikka en ole koskaan erityisemmin pitänyt iskelmistä. Olen kokenut iskelmät rytmillisesti puuduttavan tylsiksi ja sanoituksissa minua on häirinnyt epämääräisyys ja teennäisyys. Tällä Teräsniskan levyllä pidin oikeastaan vain kappaleista Jos menet pois ja Nuku rakkaani nyt. Muuten levyn kuuntelu oli enemmän tai vähemmän tuskallista. Syynä olivat sanoitukset, joihon en voinut olla kiinnittämättä huomiota.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten niin monet ihmiset jaksavat kuunnella iskelmiä. Eivätkö he koe iskelmien ennakoitavuutta niin tylsistyttävänä, että pelkäisivät dementian ja apatian laukeamista? Eivätkö he tuskastu sanoituksista, joissa ei yleensä ole järjen häivähdyskään. Valitettavasti niissä ei ole myöskään minkäänlaista tunnesisältöä, ainakaan minä ole koskaan pystynyt innostumaan iskelmien epämääräisyydestä, jotka rakentuvat "perussanaston" ympärille. Teräsniskan levyssä toistui myös tyypillinen iskelmälyriikka, joka koostu epämääräisistä yleissanoista, jotka voivat tarkoittaa jotain yleistä mutta yleensä ne vain kaikuvat tyhjyyttään. Listasin sanastoa: maailma, elämä, sydän, siivet, tunne, menneisyys, kosketus, ajatus, muisto, yö, kaupunki, mies, nainen, haave, tähti, aurinko jne.

Ilmeisesti iskelmäfanit nimenomaan haluavat kuulla tällaista epämääräistä, ylimalkaista sanastoa eikä konkreettista tiskirättirealismia tai napanöyhdän kaivelua. Minua tällainen lätinä ärsyttää. Jos olen oikein käsittänyt, iskelmäfaneihin vetovat myös iskelmien positiivisuus... no mistä minä tiedä, miksi tällaista musiikkia kuunnellaan. Joka tapauksessa minua kismitti suunnattomasti nimenomaan konkretian puute, esimerkiksi seuraavissa kappaleissa.

Kappaleessa Jäätkö kanssain valvomaan takerruin seuraaviin kohtiin:
Pelkään ettei askel enää kanna (no miksei se enää kanna? nivelsiteiden venähdys? jalka poikki? neliraajahalvaus? väsymys? laiskuus? flunssa? masennus?)
Jollei maailma lohtuansa anna (mitä tässä yhteyssä tarkoittaa "maailma"? planeetta Maa? Eurooppa? Fennoskandia? pääkaupunkiseutu? ystävät? sukulaiset? sosiaalinen media? vertaistukiryhmä?)

Kappaleessa Elän kosketuksesta hermostuin kohdista:
Tunne sisälläni heittelee (millä tavalla tunne heittelee? raivosta suruun? pelosta iloon? pettymyksestä toivoon?)
Joskus maailma tuntuu ahtaalta (mikä "maailma" ja millainen "ahtaus"? puristuneena ihmispaljouteen täydessä junassa? juuttuminen hissiin? sukupuoliroolit tuntuvat ahtailta? roolipaineet ahdistavat?)

Kappaleessa Kaksi yksinäistä takerruin kohtiin:
Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan (minkä tarinan? avioero? putkiremontti? auton hankinta? hometalon terveysvaikutukset? sukupuolenvaihdosleikkaus? irtisanominen? säiden päivittely? saunavuorot?)
Kadut julman maan (millä tavalla julma? poliittinen sorto? rasismi? sovinismi?)
Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden (eikö yhtään voi tarkentaa?)

Kaikkein pahimmin tuskastuin kappaleessa Älä ikinä sano niin:
Kappaleessa jauhetaan kymmeniä kertoja kohtaa Et tiedä miltä minusta tuntuu (no miltä sinusta sitten tuntuu? ilo? suru? viha? raivo? tuska? kaipaus? hämmästys? kateus? mustasukkaisuus? pelko? inho? vahingonilo? rakkaus? pettymys? riemu? hurmos?)
Et päässyt hetkiin pimeimpiin (millaista pimeyttä? sähkökatkos? huono valaistus? kaamos? masennus?)

Eli kun kuuntelee tällaista epämääräistä iskelmälätinää, tuntuu virkistävältä kuunnella mitä tahansa muuta, esimerkiksi PMMP:n kappaletta Mummola, jossa mennään suoraan asiaan:

Kun olet itsekäs ja kakaramainen / ja heikkohermoinen typerä nainen / Kun seinää kaksin käsin päällä hakkaat / Hei vatipää: sul on sisäinen trauma / märiset enemmän kuin kakaralauma / ja hengittämästä vihaisena lakkaat / -- / Jos oisit kohtelias, hyvätapainen / jos oisit vähemmän v-ttumainen / tai äiti Teresan sukulainen / jos joka sanasi ois kukkapuska / --

Ihanaa, johan alkoi taas henki kulkea, kun saa kuunnella aitoa ja rehellistä sanoitusta, jossa ei kierrellä ja kaarrella, kaunistella ja sievistellä!

PS. Vaikka en levyn sanoituksista vakuuttunut, pidän Suvi Teräsniskaa kuitenkin hyvänä laulajana ja tulkitsijana. En halua tekstilläni kyseenalaistaa tätä tosiasiaa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti