sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Heja Sverige! -lukuhaaste

(Sekundakuvaajan sekundakameralla ottama sekundakuva)
KIRJALLISUUS  ---  Mikael Strömberg: Inmurad (Frank, 2012)

Uskokaa tai älkää, mutta olen lukenut tämän romaanin ruotsiksi. Samalla tyrkytän muillekin lanseeraamaani lukuhaastetta, jonka olen nimennyt tahallisen hölmösti Heja Sverige! -lukuhaasteeksi. Haasteessa luetaan länsinaapurimme kirjallisuutta ruotsiksi tai suomeksi (tai valitsemallasi kielellä). Voi olla, että samantyylinen haaste on jo olemassa. En tiedä, koska en ole kahlannut kaikkia blogien lukuhaasteita läpi.

Mikael Strömbergin kauhuromaani Inmurad oli juoneltaan... hmmm... mielenkiintoinen. Blindö-saarella kulkee kirkon alla tunneleita, joihin paikalliset asukkaat ovat paenneet toisen maailmansodan aikana. Mutta samanaikaisesti tunneliverkosto on myös saatanallisten voimien asuinsija. Eli tunnelit muistuttavat helvettiä, jossa siivekkäät lintudemonit hyökkäävät tunneleihin eksyneiden ihmisten kimppuun. Linnut raatelevat ihmiset kuoliaaksi rangaistukseksi synneistä. Eli jotenkin tunnelit muistuttavat kristinuskon helvettiä. Eli suoraan sanottuna: en oikein saanut tolkkua kirjan ajatusmaailmasta. Jotenkin se liittyy pohjoiseen mytologiaan, mutta mihin, en tiedä.

Mutta mutta, asiahan olisi liian yksinkertainen jos tunnelit olivat "vain" helvetti. Ei, ne ovat myös aarteiden kätköpaikka. Kun asukkaat pakenivat sodanjylyä tunneleihin, he toivat omaisuutensa mukanaan säkeissä. Lähes kaikki kuolivat maan alla ja aarresäkit jäivät tunneleihin lojumaan. Vuosikymmenten kuluttua eräs rosvokopla saa vihiä maanalaisesta aarteesta. Ongelmana on vain se, miten tunneleihin pääsee, koska sisäänkäynti on muurattu umpeen.

Romaanin oudot käänteet alkavat tuntua vieläkin älyvapaimmilta kuin miltä ne tuntuivat lukiessani kirjaa. En jaksa kirjoittaa tällaista  hölynpölyä. Lisäksi kämpässäni on niin kuuma, että olen kai pökertymässä nestevajaukseen. Tai sitten kuumotukseni johtuu häpeästä, joka puolestaan johtuu tämän kirjan... hmmm... persoonallisuudesta ja lukuhaasteeni junttiudesta. Ei tästä nyt tule mitään, teksti jää torsoksi.

Myöhempi lisäys:
Tämä postaukseni saattaa olla kaikkien aikojen huonoin blogitekstini, mutta en halua poistaa sitä, koska mielestäni blogissa pitää olla tilaa hölmöilylle. Aikaisemmin pidin huonoimpana postauksenani Christina Aguilerasta kirjoittamaani pläjäystä, mutta kyllä tämä sekava jaarittelu on ehdoton pohjanoteeraus.

6 kommenttia:

  1. Enpä olekaan koskaan lukenut ruotsalaista kauhukirjallisuutta. Melkein voisi lukaista (vaikka tämän - juu-u, älyvapaus voi olla joskus plussaa!), jos tätä on saatavilla joko suomeksi tai enkuksi. Ruotsiksi en lue, koska en jaksa lukea samaa kirjaa noin paria vuotta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taitaa olla asennevamma kauhukirjallisuutta kohtaan. Dekkarit menettelee, mutta yliluonnollinen kauhu ei osu. Kirjan lukemiseen ei mennyt paria vuotta, mutta liian pitkälle ajanjaksolle se venähti. Siksi mietinkin, olenko ehtinyt unohtaa jotain olennaista vai oliko romaani oikeasti näin sekava, ehkä se oli :-o

      Poista
  2. Tavallaan voisin osallistua tähän haasteeseen. Satuin kyllä sen ruotsiksi lukemani saamaan loppuun ennen kuin tämän haasteen laitoit alulle, mutta ainakin yksi ruotsalainen dekkari odottaa hyllyssä... Ruotsalaisesta kirjallisuudesta tulee, ei kovin yllättäen, luettua varmaan eniten dekkareita.

    Tätä nimenomaista kirjaa tuskin luen. Erikoisuus on joskus hyvästä, mutta en oikein innostunut kirjasta kuvauksesi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa en suosittele, mutta en myöskään suosittele sekavaa kuvaustani kirjasta. Postaukseni hävettää ja mietin, pitäisikö minun luopua koko haasteesta. Jälkikäteen tajusin, että haasteena nimenä Hurraa Ruotsi on ironinen, koska esittelin tällaista soopaa ;)

      Dekkareita on siinä mielessä mukava lukea, että niissä on selkeä juoni ja kieli. Mistään valtavista taide-elämyksistä ei ole kyse, mutta pääasia onkin lukea ruotsiksi.

      Poista
  3. Minä liityn mukaan, mutta vasta joskus myöhemmin tänä vuonna. Mua alkoi naurattaa tuo Elegian 'en jaksa lukea samaa kirjaa noin paria vuotta' :-) Toivottavasti mun kirjabloggaus ei tyssähdä svensson-kuukauteen...

    VastaaPoista
  4. Hienoa! Eilen illalla ja tänä aamuna tämä postaus hävetti siihen malliin, että ajattelin luopua koko haasteesta. Mutta ehkä onkin niin, että blogeissa kaikenlainen hölmöily ja spedeily on sallittua. ;)

    VastaaPoista