Sivut

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Asiallinen kirja kirjablogeista


KIRJALLISUUS  ---  Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Avain, 2013)

Kirjoittelen tästä kirjasta vain jotain irrallisia huomioita lyhyesti. Huomioin lähinnä, että kirja oli kirjoitettu asiallisella tyylillä, taustatyötä oli tehty runsaasti ja ote oli monipuolinen.

Kun menin hakemaan kirjaa kirjastosta, jännitin etukäteen, miten reagoin, jos blogiani ei ole edes mainittu kirjassa. Tulkitsenko sen niin, että kirjasssa mainitut blogit ovat (tuoretta ja raikasta) priimatavaraa, kun taas oma blogini edustaa (pilaantunutta, nahistunutta, homehtunutta, eltaantunutta jne.) sekundaa? Ei välttämättä. Huomasin, että blogiani ei ollut mainittu kirjassa. Ei voi mitään. En vedä tästä kohtuuttomia johtopäätöksiä. Olen joka tapauksessa enemmän kulttuuribloggaaja kuin kirjabloggaaja.

Kirjaa lukiessani tunsin itseni oudon sisä- ja ulkopuoliseksi. Kirjassa on blogien yhteisöllistä merkitystä korostettu huomattavasti. Itselleni blogilla on ennen kaikkea kirjoitusharjoitusten merkitys. Sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys on alkanut lisääntyä vasta vähitellen, kun energiatasoni ja uskallukseni on lisääntynyt.

Muutamia huomioita kirjasta:

En ole tiennyt, että piilomainonta on rikos. Piilomainonnan välttämiseksi kirjassa suositellaan ilmoittamaan, mistä luetut kirjat on saatu. Lukemani kirjat olen lähes poikkeuksetta lainannut kirjastosta. Yhtä arvostelukappaletta on tarjottu, mutta en ottanut sitä vastaan. Yhden kirjan olen pyytänyt kustantajalta, mutta vasta blogitekstini julkaisun jälkeen. Muutamaan kulttuuritapahtumaan olen saanut vapaalipun, jonka olen muistaakseni maininnut tekstissä.

Yritän jatkossa alkaa linkittää muiden postauksia omiin blogiteksteihini. Tähän mennessä olen lähinnä blogannut tynnyristäni käsin. Yritän kömpiä ulos tynnyristäni muiden bloggajien ilmoille. Blogit kuuluvat kuitenkin osaksi sosiaalista mediaa ja siksi on naurettavaa, että bloggailen mukamas yksin omassa kopperossani.

Hävettävän myöhäisessä vaiheessa tajusin, että blogien yhteisöllisyys perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen. On turha odottaa, että tontilleni tultaisiin vierailemaan, jos en itsekään käy muiden tonteilla ja jätä kommentteja. Aluksi minulla oli outoja sosiaalisia fobioita suhteessa kommentointiin, mutta ne ovat laimentuneet, kun olen huomannut, että kirjabloggaajat ystävällisiä ja sivistyneitä. Eikä ihme, kun kirjabloggajien keski-ikä on 36 vuotta ja moni on korkeasti koulutettu.

Olen tyytyväinen, että mutuhuttu-keskustelusta on kirjassa kirjoitettu asialliseen tyyliin. Itse en olisi tähän pystynyt, koska mutuhuttu-nälväisy ärsyttää ja loukkaa minua edelleen. Minun on yhä edelleen vaikea ymmärtää, miksi blogien edes pitäisi muistuttaa lehtikritiikkiä. Aivan kuin ainoat, oikeat tavat kirjoittaa kirjoista olisivat 1) lehtikritiikki 2) tieteellinen tutkimus. Kirjasta selviää, että juuri kukaan kirjabloggaajista ei edes koe kirjoittavansa kritiikkejä. Toivon, että lehtikritiikkien ja kirjablogien vertaaminen loppuisi ja kirjablogien arvostelijat pystyisivät käsittämään, että blogit eivät edusta lehtikritiikkiä eivätkä edes halua edustaa. Eikä ole pakko. Piste.

Tästä kirjasta on ymmärrettävistä syistä kirjoitettu todella monessa blogissa. Yritän linkittää muutamaa blogia. Saa nähdä, tuleeko tästä taas mitään:
Anna minun lukea enemmän
Kirjasfääri
Sinisen linnan kirjasto
Morren maailma
Testasin linkkejä ja oho, nehän toimii! Enpä ois uskonu.  

10 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä. :)

    En pidä blogiasi mitenkään nahistuneena. Tekstisi ovat hauskoja ja blogisi erottuu mukavasti joukosta. Internetin ulkopuolisessa elämässä olen aika ujo, mutta silti minulla ei ole ollut pelkoa kommentoida muiden blogeja. Olen pommittanut muita ehkä välillä hieman turhillakin kommenteilla. :D Mukavaa, että sinäkin olet rohkaistunut kommentoimaan. Kirjabloggaajat ovat ihan tavallisia ja mukavia ihmisiä, ei minuakaan ole (vielä) kukaan syönyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Olisin voinut linkittää ehkä enemmänkin, mutta kun ei energia riitä. Teen linkityksen monimutkaisesti käsin eli kirjoitan linkit paperille ja siitä naputtelen linkit koneelle, niin kyllä siinä aikaa menee. Helposti voisi kai kopioida osoitteen, mutta kun ei taidot riitä.

      Ai sinäkin olet ujo. Mulla on ehkä ollut todella kummallisia käsityksiä blogikommentoinnista. Ehkä ne ovat peräisin uutisoinnista teinien nettikiusaamisesta. Oikeasti luulin, että saisin tappouhkauksia, jos ilmaisen että en pitänyt romaanista X. Tällaista ei ole tapahtunut.

      Kirjablogeissa kommentointi on hillittyä eikä lähdetä millekään nimittelyn ja uhkailun linjalle. Nyt pelkkä ajatus alkaa tuntua hassulta, koska kirjabloggaajat ovat kaikki ystävällisiä ja asiallisia. Kyllä tää tästä ;)

      Poista
    2. Linkin kopiointi onnistuu mustaamalla sivun osoite (hiiren vasemmanpuoleisella näppäimellä vetää osoitelinkin mustaksi) ja sen jälkeen klikkaa hiiren oikealla näppäimellä mustattua kohtaa ja valitsee toiminnon Copy. Sitten tulee blogitekstiinsä ja valitsee linkitettävän tekstin (esim. Anna minun lukea enemmän) mustaamalla tekstin hiiren vasemmalla näppäimellä. Sitten valitsee Bloggerissa ylhäältä palkista kohdan Linkki ja klikkaa avautuvassa ruudussa hiiren oikeaa näppäintä ja valitsee Paste. Kuulostaa monimutkaiselta mutta kun sen tekee kerran niin käy sen jälkeen nopsasti. :)

      Poista
    3. Arvelin, että copy-paste-toiminnoilla edetään. Mutta rasittaa ajatus, että pitää hyppiä sivuilta toiselle. Kiitos kuitenkin ohjeista! :)

      Poista
  2. Juu, nahistuminen on kyllä aika kaukana blogistasi. Sinulla on persoonallinen ote ja hyvä huumori. Olen sen havainnut jo ihan blogisi alkuajoista lähtien, sillä käsittääkseni olen roikkunut mukana blogisi menossa alusta asti. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, etten vaikuta nahistuneelta ;) Olet tosiaan roikkunut mukana alusta asti. Olen kokenut, että olet ymmärtänyt huumoriani. Thänks! ;)

      Poista
  3. Ei ole nahistunut blogi, eikä blogien poisjättämisessä tai mukana olossa ole sen kummempaa logiikkaa. Osa tuli mainittua jonkun tietyn piirteen tai blogikeskusteluihin liittyvän jutun kautta. Osa nimensä takia, osa sitaattilainan vuoksi, osa vain tuli poimittua nimikuvioon blogilistasta.

    Pidän blogistasi, monistakin syistä, yksi syy on juuri tuo mainitsemasi kulttuuri. Kirjoitat laajasti ja blogisi on samalla ehta kirjablogi. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitokset selvennyksestäsi! Onnittelut vielä kirjastanne! Unohdin tekstissäni mainita erilaiset tempaukset. Flashmob vaikutti hauskalta. Jos se uusitaan, haluan ehdottomasti osallistua. ;)

    VastaaPoista
  5. Hauska kun sanoit ujostelleesi kommentointia aiemmin; minäkin ehkä arkailin vähän kommentoida ennen omaa blogia, pelkällä nimimerkillä – itse asiassa perustin blogin pitkälti voidakseni paremmin osallistua toisissa (kirja)blogeissa käytäviin keskusteluihin ja voidakseni osallistua täysillä blogeissa pyöriviin lukuhaateisiin :-)

    Pakko udella, että miksi pyysit kustantamolta ilmaiskappaletta blogitekstin julkaisun jälkeen? Ja saitko pyytämäsi kirjan? Arvostelukappaleitahan pyydetään nimenomaan, jotta saisi kirjan luettavakseen, jos kirjan on jo lukenut niin miksi pyytää sitä? Anteeksi jos kyselen hassuja :)

    VastaaPoista
  6. Anteeksi järjettömästi myöhästynyt vastaukseni. Hitauteni ei liity millään tavalla kommenttiisi vaan omaan vetelyyteeni. En ole edes vilkaissut blogiani pitkiin aikoihin.

    Olen ajautunut kriisiin (taas) blogien sosiaalisuuden kanssa. Olen nimittäin luokitellut itseni epäsosiaaliseksi, ja mietin, voiko kaltaiseni ihminen sanoa yhtään mitään yhtään missään :-o

    Pyytämäni arvostelukappale oli Tytti Heikkisen Moulin Extra Beaute -runokirja, johon riehaannuin totaalisesti. Olen kirjoittanut siitä postauksen. Kieltämättä kustantaja ihmetteli, miksi pyydän kirjan jälkikäteen enkä etukäteen, mutta suostui kuitenkin lähettämään sen. Se ilahdutti! ;)

    VastaaPoista