Sivut

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mikä on totuus?


KIRJALLISUUS  ---  Riikka Pulkkinen: Totta (Otava, 2010)

Otsikko on harhaanjohtava. En tarjoile tässä tekstissäni totuuksia, vaan pelkästään tulkintoja. Valitsin otsikon puhtaasti raflaavuussyistä. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa kolmiosaisen tekstin, jossa kerron ensin oman mielipiteeni romaanista. Seuraavaksi katson, mitä muut bloggaajat ovat kirjasta kirjoittaneet ja esitän siitä jonkinlaisen koosteen. Lopuksi aion vielä tutustua kirjasta kirjoitettuun sanomalehtikritiikkiin ja kirjoitan siitäkin jotain.

Osa 1 - omat lukutunnelmat

Lyhyesti: en pitänyt kirjasta. Eniten häiriinnyin Pulkkisen kirjoitustyylistä, mikä on yllättävää, koska muistelen pitäneeni hänen Raja-romaanistaan. En tarkalleen tiedä, mikä kirjoitustyylissä mättää, koen sen monella tapaa ärsyttävänä: ylirunollisena, proosarunomaisena, abstraktina, teoreettisena, ulkokohtaisena, silppumaisena, sähkösanomatyylisenä. En edes löydä sopivia ilmaisuja, miten sitä kuvailisin. Ehkä syynä olivat liian lyhyet lauseet, ja-sanan toistuva poisjättäminen, ilmaisun pilkkominen ja samalla liian suurien asiakokonaisuuksien survominen yhteen lauseeseen tai virkeeseen. Paikoitellen ilmaisu tuntui epäsuomelta ja jotenkin substantiivitautiselta. Esimerkit olisivat varmasti paikallaan, mutta en yksinkertaisesti jaksa ruveta etsimään niitä (blogissahan voi aivan hyvin ilmoittaa, että emmä ny jaksa, kun taas muissa yhteyksissä tällainen flegmaattisuus ei oikein sovi).

Ehkä lukukokemukseni meni osittain pilalle myös siksi, että kirjasta oli kohistu etukäteen järjettömästi. Olin kuullut huhuja, miten Totta oli herättänyt kansainvälisillä kirjamessuilla sensaatiomaista huomiota ja sen käännösoikeuksista oli suorastaan taisteltu. Siksi tietysti odotin, että kohtaisin jotain nobeltasoista kirjallisuutta, joka räjäyttäisi pääni. Sen sijaan romaani tuntuikin tavalliselta. En ymmärtänyt, mikä romaanissa oli valtavan meuhkaamisen arvoista.

Osa 2 - muiden bloggaajien mielipiteitä kirjasta

Googlasin "riikka pulkkinen totta blogit" ja kirjoitan järjestyksessä googlaukseni tuloksista yhdeltä sivulta. Olin yllättänyt, että niinkin moni suhtautui romaaniin kielteisesti. Olin jälleen naiivisti kuvitellut, että lähes kaikki ylistäisivät romaania maasta taivaisiin ja että olisin melkein ainoa, joka siitä mäkättää. Taas erehdyin.

Blogissa Aamunkajon lukukokemukset Riikka Pulkkisen Totta-romaania kuvattiin koukuttavaksi, mutta sekavahkoksi. Blogissa Kirsin kirjanurkka romaania haukuttiin huumorin puutteesta, hitaasta käynnistymisestä, ärsyttävyydestä, liiallisesta akateemisuudesta ja siitä, että romaanin nimi on vaikeasti taivutettavissa. Harmittelin itsekin kirjan nimeä. Pitääkö se taivuttaa Todessa vai Tottassa? Molemmat kuulostavat omituisilta. Blogissa Nenä kirjassa romaania on luonnehdittu hienoksi ja vaikuttavaksi lukukokemukseksi, joka kuvaa surua ja menetystä koskettavaksi. Teksti on nokkelaa, mutta samalla siinä on jotain oudoksuttavaa.

Sinisen linnan kirjastossa on kiinnitetty huomiota Pulkkisen kielen liialliseen kauneuteen, mutta samalla kerrontaa on kuvattu taitavaksi ja monipuoliseksi. K-blogissa moititaan romaanin epäaitoa tunteiden kuvausta ja henkilöhahmojen laimeutta ja paperisuutta. Blogissa Luetut, lukemattomat kirjaa pidetään nopealukuisena, viihdyttävänä ja kielellisesti kauniina, mutta todetaan myös, että kielen loputon kauneus voi kääntyä myös itseä vastaan.

Sallan lukupäiväkirjassa oli myös kiinnitetty huomiota romaanin kielen liialliseen kauneuteen, kieli oli silotettu, kiillotettu ja säädyllistä. Bloggaaja pitää Pulkkista teknisesti hyvänä kirjoittajana, mutta joka ei kuitenkaan tarjoa tunnetason elämyksiä. Liialliseen kielelliseen kauneuteen on kiinnitetty huomiota myös blogeissa Lurun luvut ja Mari A.:n kirjablogi. Lurun mukaan romaanissa on ongelmana mm. yltiölyyrisyys ja estetisoimalla etäännyttäminen. Olen samaa mieltä.

Osa 3 - sanomalehtikritiikkiä

Sanomalehti Kalevan mukaan Riikka Pulkkisen romaani Totta ylittää odotukset. Kalevan mukaan romaani on herkkä, kaunis, ihailtava, koukuttava, koskettava, viihdyttävä ja älyllinen. Savon Sanomien mukaan Pulkkisen romaani on eteerinen, huoliteltu, yltäkylläinen, kaunis ja tarkoin aseteltu.

(saatan jatkaa sanomalehtikritiikkien tutkailun parissa vielä myöhemminkin, mutta en enää tänään; voisin lukea myös muutaman aikakauslehtikritiikin, jos energiaa riittää)(kyllä tää oli sen verran raskas postaus, että tuskinpa ryhdyn tällaiseen enää toista kertaa)

7 kommenttia:

  1. Minulla tämä venailee hyllyssä, en ole vielä(kään) saanut aikaiseksi sitä lukea. Odotukset eivät ole järin korkealla, vaan vähän jopa pelottaa. Mutta toki aion kirjan lukea, kunhan loppuu nuo kiinnostavammat kirjat kasasta, jotka kiilaavat kaiken aikaa kaiken ohi.

    VastaaPoista
  2. Minulla tämä kirja ei toiminut, eikä toiminut kyllä monella muullakaan. Lukeminen muistutti aika lailla tervanjuontia, ei voi mitään. Tämä ei varmaankaan lisää innostustasi tarttua kirjaan... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en suoranaisesti hihku täällä innosta, mutta toisaalta kiinnostaa kovasti se oma mielipide, että mille akselille se sijoittuu. Voihan olla, että rakastun tähän kirjaan - eihän sitä koskaan tiedä :D

      Poista
    2. Kannattaa varmaan selvittää, kunhan kirjapinosi ensin hupenevat...

      Poista
  3. Minusta on mielenkiintoista se, miten olet poiminut kirjaan liittyvät tekstit. Oma lukukokemus vaikuttaa siihen, mitä tietoa kerää.

    Minä pidin kirjasta. Pulkkisen uusin sen sijaan oli todellinen pettymys. Totta kuvasi mielestäni hienosti sukupolvien ketjuja ja psykologisia siirtymiä sukupolvien välillä. Kirjan lukemisesta on aikaa.

    Tämä oli kiinnostava postaus. Olisin mieluusti lukenut vieläkin laajempaa ja monipuolisempaa otantaa ja sinun ajatuksiasi niihin. Hauska idea kirjoittaa kirjasta!

    VastaaPoista
  4. Niin, tekstejä olisi varmasti valikoida netistä toisellakin tavalla. Annoin tavallaan Googlen tehdä päätökset puolestani, otin ne tekstin mitä sattui ekana tulemaan. Voi olla, että otos ei ole mitenkään kattava. Varmasti jotain tärkeitä tekstejä jäi väliin, ehkä myös sinun(?). Voi myös, että hain muiden blogiteksteistä vahvistusta omille mielipiteilleni. En todellakaan väitä olevani objektiivinen.

    Sanomalehti- ja aikakauslehtipuolella oli varmasti myös ollut tärkeitä tekstejä, mutta esim. Hesarin kritiikki ei vain avautunut. Huomasin blogiteksteistä, että Parnassossakin olisi ollut mielenkiintoiselta vaikuttava kritiikki, mutta en enää jaksanut, energiani loppui.

    Olihan tämä kiinnostava kokeilu, mutta melkein työstä kävi. En halunnut enää kertoa omia ajatuksiani, koska se olisi saattanut mennä ylireagoinnin ja provosoinnin puolelle. Yritin pysytellä kylmän rauhallisena. Muuten olisin saattanut heittää lisää bensaa liekkeihin, nimittäin roihuavaan kirjablogikeskusteluun...

    VastaaPoista
  5. Google on tosiaan aika jännä tapaus. Hakukone kun antaa ne tulokset, mitä on luettu eniten. Kehä kiertää. Harva viitsii hakea muutamaan sivua enempää ja tähän google-haku perustuu.

    Minä pidin kirjasta aiheiden ja teemojen vuoksi. Parnassossa sen sijaan on aika kriittinen näkökulma. Kannattaa kurkata! Ei kirjasta ole objektiivisia totuuksia, on lukijoiden kokemuksia, jotka ovat aina yhtä oikeita kuin lukijansakin ovat. En päässytn HS:n kritiikkiin käsiksi, mutta muistelen sen olleen myönteinen ja kehuva.

    VastaaPoista