keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Antti Hyryä lukiessa


KIRJALLISUUS  ---  Antti Hyry: Uuni (Otava, 2010)

Olen ällikällä lyöty. Antti Hyryn Uunin täytyy olla erikoisin kirja, mitä olen koskaan ruvennut lukemaan. Ällistykseni takia ajattelin kirjoittaa tästä kolmiosaisen blogitekstin: 1) Lukemisen aikana 2) Lukemisen jälkeen 3) Muiden mielipiteet kirjasta blogeissa ja lehdissä.

1) Lukemisen aikana (lukutunnelmia ja kysymyksiä itselle/muille)

Olen sivulla 105. Olen ällistynyt. En muista koskaan aikaisemmin lukeneeni romaania, jossa kirjailija kuvailee (tai näyttää kuvailevan) pelkästään konkreettisesta todellisuutta ja sitäkin aivan uskomattomalla yksityiskohtaisuudella.

En muista myöskään koskaan aikaisemmin lukeneeni romaania, joka on näin "tavallinen", arkipäiväinen ja liian "normaali". Romaanissa mies rakentaa uunia ja nainen pakastaa mansikoita. Tämä kaikki tuntuu luonnottoman normaalilta. Aivan kuin normaaliuden täytyisi ennakoida jotain massiivista katastrofia. Eihän romaanin aiheena voi olla pelkkä uunin rakentaminen - vai voiko? Täytyyhän romaanissa olla repiviä ristiriitoja, dramatiikkaa ja radikaalia toimintaa - vai täytyykö? Eihän voi olla olemassa romaania, jossa ei tapahdu oikeastaan mitään - vai voiko?

Ainakin minä odotan koko ajan jotain kammottavaa tapahtuvaksi. Täytyyhän normaaliuden olla pelkkä kulissi, joka kohta romahtaa ja sen alta paljastuu väkivaltaa, perversioita, murhia, raiskauksia ja ties mitä rikoksia. Esimerkiksi kohdassa, jossa mies kävelee metsässä ja katsoo lintuja, odotin koko ajan, milloin hän törmää mädäntyneeseen ruumiiseen, jonka pää on leikattu irti ja maha viilltetty auki. Eihän mies voi olla pelkästään kävelemässä metsässä ja katsella lintuja - vai voiko? Täytyyhän sen ennakoida jotain hirveää? Eihän kaikki voi jatkua alusta loppuun täysin normaalina? Jossain vaiheessa on pakko tulla dramaattinen käänne - vai onko?

Kai sentään uuniin liittyy jotain salaista piilosymboliikkaa? Vai kertooko romaani pelkästään konkreettisesta uunista? Pakkohan sen on liittyä suurempiin sfääreihin? Entä jos uuni on kuitenkin vain uuni? Jotenkin en pysty sulattamaan ajatusta, että olisi olemassa vain konkreettinen todellisuus. Kai uuni sentään jotain symboloi? Kotia? Lämpöä? Elämää? Rakkautta? Eihän uuni voi olla pelkkä kasa tiiliä.

Jotenkin tuntuu, että Antti Hyryn kerronta ei muistuta kenenkään muun kerrontaa. Kuin Hyry olisi oma planeettansa. En tiedä, miksi hän kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Johtuuko se hänen koulutuksestaan (diplomi-insinööri), asuinpaikastaan* (pohjois-Suomi) vai iästään (vanhempaa ikäpolvea)? Jotenkin hänen verkkaisesta kerronnastaan tulee mieleen aikaisempien vuosisatojen kirjallisuus. Liittyykö kirjan maailman "normaalius" pohjoiseen? Mielestäni ei, ovathan myös Rosa Liksom ja  Katja Kettu pohjoisesta, eivätkä heidän kirjansa sisällä näin verkkaista kerrontaa eikä heidän kuvaamansa maailmat ole "normaaleja". En ymmärrä, en todellakaan ymmärrä.

(* myöhempi korjaus: Hyry on syntynyt Kuivaniemellä, lähimmät kaupungit Kemi ja Oulu, mutta nykyisin asuu ilmeisesti Espoossa)

2) Lukemisen jälkeen

Uuni on nyt luettu. Väkipakolla raahauduin kirjan loppuun (400 sivua pokkariversiossa). En voi väittää pitäneeni kirjasta. Koin romaanin paikoitellen jopa painajaismaisen pitkäveteiseksi. En pitänyt kohdista, joissa konkreettista todellisuutta kuvaillaan käsittämättömällä yksityiskohtaisuudella ja tarkkuudella. Romaani sisälsi paljon minulle vieraita sanoja, jotka liittyivät rakentamiseen ja rakennusmateriaaleihin, esimerkiksi:

timperikynä, arina, varvi, timanttilaikka, pönkkäpuu, maadoituskisko, virityslava, keskipyörylä, keskilaatikko, akselipukki, jakoakseli, venttiiliruuma, lattarautapukki, verhoventtiili, paisuntasäleikkö, luuliimapannu, takorautakäsivarsi, rekisterikoneisto, välitysrima, navettafilmivaneri, puoliholvitiili, ikkunapoka, kyprokruuvi, kärrynkuuppa, sääskiverkkorulla, kattovuoliainen, pärekattonaula, ruodelauta, piippumuuraus jne. jne.jne.

Yllä oleva sanasto on minulle täyttä hepreaa. Siksi en saanut mitään tolkkua uunin muurauksen etenemisestä (eikä se edes kiinnostanut minua). Sen sijaan Uunissa puuttui lähes kokonaan tunteiden ja tunnetilojen kuvaus, huumori ja mielikuvitus, joista erityisesti pidän kaunokirjallisuudessa.

Olen kuitenkin iloinen, että sain romaanin (työllä ja tuskalla) luettua. Ainakin jouduin pohtimaan omia näkemyksiäni siitä, millainen romaanin pitäisi olla ja minkälainen se ei saisi olla.

3) Muiden bloggajien mielipiteitä ja jotain sanomalehdistä

Uunista on pidetty monessa blogissa, esimerkiksi näissä:
Ps. rakastan kirjoja
Ilselä
Kaiken voi lukea
Jokken kirjanurkka

Lukaisemissani sanomalehtikritiikeissä Uunista kirjoitettiin ympäripyöreästi. Joissain arvioissa vilahti sanat puuduttava ja yksitoikkoinen. Romaanille on myönnetty Finlandia-palkinto vuonna 2009.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut sekä Uunin että Aitan, ja jätän sinut juonipaljastuksitta, mutta Hyryn kerronta on juuri niin mahtavaa arkipäivän kuvauksessaan. Eihän arkielämässä oikeasti juuri tapahdu, pilaamme vain kiireellä sen arkipäivän, eri asia on katastrofit, joita odotat, ja joita ... no tiedät lopulta tuleeko vai ei.

    Minusta miehen ja vaimon suhde on harmoninen ja seesteinen, ja myöhemmin muistaakseni mennäänn katsomaan urkuja, ja lisäksi kirjassa on aika ajoin pääskysiä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, en muista koskaan aikaisemmin lukeneeni tällaista arkipäivän kuvausta: rakentaminen, hillojen poiminen, mansikoiden pakastaminen, nurmikon leikkaaminen... Henkilökohtaisesti ei hirveästi inspiroi. Tiedän kyllä, että omakin arkielämä on niin tylsää ettei vois olla enää tylsempää. Siksi toivonkin, että kirjoissa olisi edes dramatiikkaa ja jännitteitä ;)

    Miehen ja vaimon suhde vaikuttaa lämminhenkiseltä. Jotenkin kuitenkin kaipaan rankkaa action-revitystä. Olen kai lukenut liikaa sarjamurhaajadekkareita. Jostain syystä kaikki murhakuviot tulevat mieleen juuri Hyryä lukiessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Itsekin odottelin, että tuleeko käänne, mutta voin paljastaa ettei tule. Minusta Aitta on aivan samanlainen, siinä vaimon ja miehen suhde ei ole ihan niin seesteinen, mutta siinä siis valmistuu Aitta.

      Minäkään en yleensä pidä tällaisista kirjoista, mutta minä koin Uuniassa jotain syvempää seestymistä jopa terapeuttista oman kiireisen arjen rinnalla (luin se tosin kesälomalla). Vanhemmilla aviopareilla voi tulla tällainen harmonia, ja tämä hitautta ylistävä yhteiselo tuntui kestävän 24/7, eikä tapeltu mitä on tehty tai on tekemättä, tai kuka tuo kuraa sisälle ...

      Poista
    2. Kuulemma Hyryn Junamatka on samantyylinen. Koko ajan odottaa, että jotain järisyttävää tapahtuu, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu ;)

      Hyryä lukiessani huomaan ainakin selvästi, millainen sisäänrakennettu käsitys minulla on kirjallisuudesta. Oletan, että romaanin on "pakko" sisältää jotain hirveyksiä. Jos mitään kamalaa ei tule, häkellyn. Aivan kuin tavallisuudesta olisi tullut epätavallista.

      Poista
    3. En nyt muista ulkoa, mutta saattaa jotain takapakkia tulla ja työvaiheita mennä uudestaan ja tarvikkeita kysellään ja pyydetään apua, mutta uuni ei esim. sytytä taloa palamaan yms.

      Poista
    4. Lopussahan uuni on valmis ja siinä paistetaan rieskoja tai jotain muuta leipää. Kaikki menee ihan nappiin. Kaltaiselleni dramatiikannälkäiselle ihmiselle se on huono uutinen, mutta varmaan monelle muulle hyvä juttu ;)

      Poista
  3. Hih, mainio kirjoitus :). Mutta nyt kyllä spoilasit Uunin minulta: vai ei käännettä tule! ;) Ulla-Lena Lundbergin Jää on myös varsin verkkaista kerrontaa, mutta siinä aistii, että synkkä käänne tulee tapahtumaan... Aion lukea Uunin "jonakin rauhallisena hetkenä" (=eläkkeellä) ja oikein nauttia normaaliudesta ja kiireettömyydestä.

    Tuosta asuinpaikasta: Eikös Antti Hyry asu Espoossa, ole asunut jo vuosikymmeniä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! ;) Lukeminen on vielä kesken, mutta käännettä ei taida tulla. Sitä odotellen koko aika. Mietin, että eikö kukaan kuole, eikö uuni räjähdä, eikö kellarista edes löydy luurankoja...

      Lundbergin Jää on vieläkin lukematta, hävettää.

      Uunissa tapahtumat sijoittuvat Tornion suuntaan. Siksi oletin, että Hyry olisi niistä maisemista kotoisin. Ai nykyään asuu Espoossa, hyvä tietää ;)

      Poista
  4. Onnittelut, kun jaksoit lukea Uunin. Minä lainasin kirjan silloin, kun se voitti Finlandian, yritin lukea sitä, muttaluovutin. Koin Satu Taskisen "Täydellisen paistin" samalla tavalla tylsäksi. Sehän voitti HS:n esikoispalkinnon 2011. Mutta sitten kun kuulin Taskisen kirjan luettuna, niin muutin mieltäni sen suhteen. Se tuli radiosta sopivasta pätkissä aina, kun olin puuhailemassa keittiössä; jätin vaihtamatta kanavaa ja kuinka ollakaan, pääsin mukaan tarinaan. Lukija sai siihen jännitettä ja jännitystä. Pitäisköhän uunikin kuunnella? Luulen, ettei sekään auttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, talvisodan hengessä taistelin Uunin loppuun. Jäin henkiin enkä edes kovin pahasti haavoittunut ;)

      Uunia lukiessani mietin, että onko se julkaistu koska se kertoo sankarillisesta, miehisestä toiminnasta. Mietin, että julkaistaisiinko kirja, jossa nainen neuloo/kutoo villapaitaa, tekee suursiivousta tai laittaa ruokaa. Näköjään sitten, jos "Täydellinen paisti" on julkaistu.

      En varmasti jaksaisi lukea tuollaista "paistiromaania", koska a) liharuuat eivät kiinnosta minua b) en jaksa toista Uunin kaltaisita romaania. Sain kommentistasi käsityksen, että lihamöhkäleen valmistusta ruuaksi kuvaillaan samalla täsmällisyydellä kuin uunin valmistusta. Kiitos, mutta ei kiitos! ;)

      Poista