sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Väliaikakatsaus: lukuelämys 10+


KIRJALLISUUS  ---  Joyce Carol Oates: The Accursed (Fourth Estate, 2013)

Viime aikoina olen kitissyt lukuilon katoamisesta, mutta onneksi tämä romaani oli minulle TÄYSOSUMA. Kirjan lukeminen oli myös niin suuri ELÄMYS, että joudun yhä edelleen haukkomaan henkeä. Itse asiassa kirja oli niin pakahduttava kokemus, että olen päättänyt lukea sen saman tien uudestaan. Todennäköisesti myös kirjoitan romaanista kahteen otteeseen.

Jos Oatesin The Accursed -romaania joihinkin muihin kirjallisiin teoksiin haluaa rinnastaa, ne olisivat Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja raamatun Jobin kirja. Nämä teokset tulivat ensimmäisinä mieleeni, mutta muitakin saattaa olla.

Kirja käsittelee hykerryttävällä tavalla demonisuuden ilmentymiä amerikkalaisessa Princetonin yliopistossa 1900-luvun alkuvuosina. Demonisuus saa romaanissa lukuisia ilmenemismuotoja ja se näyttäytyy eri ihmisille eri tavoin. Kirjassa valkoihoille ja etuoikeutetuille miehille mustien vapaustaistelu on merkki demonisuudesta ja vastaavasti sorretuille mustille valkoisten orjuuttava tai riistävä käytös merkitsee demonisuutta. Samaan tapaan äänioikeuden puolesta taistelevat naiset pitävät miesten halua tukahduttaa naisten vapautuminen merkkinä demonisuudesta ja kuinkas ollakaan, vanhoilliset miehet pitävät suffragettinaisia saatanan riivaamina noitanaisina.

Romaanin sosialisteilla, kuten Upton Sinclairilla on taipumusta nähdä kapitalistien mielivallassa demonisuutta ja vastaavasti kapitalistit ovat hanakasti leimaamassa ammattiyhdistystoiminnan puolesta taistelevia työläissosialisteja demoneiksi.

Eikä tässä vielä kaikki, romaanissa esiintyy useita demoneita henkilöhahmoina. Axson Mayte on muotoaan muuttava viettelijä, joka viekoittelee morsiamen mukaansa tämän häistä. Demoni esiintyy myös hienostuneena ranskalaiskeikarina ja saksalaisylimyksenä Count English von Gneist, joka syöksee naisia turmioon ja raatelee ainakin yhden miehen kuoliaaksi yliopistokampuksella. Naisdemoni ottaa ilmeisesti muodokseen Cybella Peckin eli Countess Cybella de Barhegen, joka lumoaa miehiä yliluonnollisella kauneudellaan ja manipuloi heitä vallanhimoisilla juonillaan.

Lukiessani mietin koko ajan, mitä demonisuus oikein on. Vaihtoehtoisina selitysmalleina on ainakin hulluus, poikkeavuus, sopimaton käytös kyseisenä ajankohtana (esim. naisten äänioikeuden tavoittelu 1900-luvun alkupuolella) tai henkilön katsantokannasta riippuen moraaliton toiminta (eri ihmisille täysin vastakkainen toiminta saattaa näyttäytyä "moraalittomana"). Yksi mahdollisuus on, että demonisuus on todellista (siis fiktion sisäisessä todellisuudessa todellista).

Pidän kirjan kerronnassa nimenomaan siitä, että Oates osaa leikitellä lukijan tulkintojen kanssa. Juuri kun lukijana alan uskoa, että demonisuus olisi todellista, kirjailija vetää maton alta ja antaa ymmärtää, että demonisuus on pelkkä hallusinaatio. Tai kun alan uskoa, että demonisuudelle löytyy täysin arkinen selitys, kirjailija paiskaa näyttämölle hirviödemonin, demonisisaren ja näiden asuttaman helvetin kartalon löyhkäävine mantereineen, jossa demonikaksikko harjoittaa saastaisia rituaalejaan yötä päivää. Ja vielä viime sivuillakin Oates onnistuu säpsäyttämään. Pahin demoni löytyy lopulta sieltä, missä sen ei ikinä uskoisi olevan.

The Accursed vaatii niin paljon sulattelua, että taitaa olla pakko lukea se uudestaan. Haluan selvittää myös kirjan suhteen todelliseen historiaan (kirjassa esiintyy historiallisia henkilöitä kuten Woodrow Wilson, Upton Sinclair ja Jack London). Ja miten romaani pitäisi luokitella? Onko se goottilainen kauhuromaani vai kummallinen risteytys luotettavaa historiankirjoitusta ja historiankirjoituksen parodiointia?

6 kommenttia:

  1. No johan on hehkutus! Kiinnostus heräsi välittömästi, tutkintaan siis!

    VastaaPoista
  2. Oates on lemppareitani! Olen niin onnellinen tästä lukuelämyksestä, että melkein voisin lähettää kirjailijalle laivalastillisen ruusuja (siis melkein).

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että lukuilo löysi takaisin luoksesi! Oates on myös minun mieleiseni kirjailija. Tätä en ole lukenut, vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  4. Aloitin kirjan uudestaan. Suosittelen myös sinulle, kunhan palaat Berliinistä!

    VastaaPoista
  5. Oates on aivan yksi suosikkejani. Tätä ei ilmeisesti ole suomennettu...Luen nyt hitaasti yhtä Shieldsiä enkuksi ja se vie minulta tolkuttomasti aikaa ja pelkään, että kadotan jotain tärkeää, jota en käännä yhtä hyvin kuin sen tekisi laadukas kääntäjä.

    VastaaPoista
  6. Olen myös fanittanut Oatesia jo pitkään. Pidän hänen räväköistä aihevalinnoistaan ja kielellisestä ilmaisustaan. Monesti hänen kirjoissaan Jenkkilä näyttäytyy kaikkea muuta kuin hyvässä valossa, mistä pidän.

    Leena, älä ota turhia paineita! Sen kun vain lukee ja ymmärtää, mitä ymmärtää. Eihän omaa äidinkieltäkään aina ymmärrä täydellisesti. Tarkoitan, ettei aina voi ymmärtää sataprosenttisesti, mitä joku tarkoittaa. Välillä ei ymmärrä edes, mitä itsekään tarkoittaa... ;)

    VastaaPoista