tiistai 23. helmikuuta 2016

Idea: romaanihenkilönä Jumala

Raamattu on kirja. Tarkemmin sanottuna raamattu on kirjakokoelma. Periaatteessa kirja/kulttuuriblogeissa voisi lukea raamattua kirjana ja kirjoittaa siitä kirjana. Siis yhtenä kirjana muiden kirjojen joukossa. En vain tiedä, onko kukaan bloggaaja tehnyt. Itse haluaisin tehdä niin, mutta en tiedä pystynkö. Haluan kuitenkin lyhyesti esitellä tämän idean. Siihen voi luonnollisesti tarttua kuka tahansa.

En tiedä, olisiko mahdollista analysoida raamattua pelkkänä kaunokirjallisena tuotteena. Haluaisin yrittää. Haluaisin kirjoittaa raamatussa esiintyvästä Jumalasta aivan kuin hän olisi vain yksi romaanihenkilö muiden romaanihenkilöiden joukossa. Haluaisin kuvailla Jumalan persoonallisuutta kuten kenen tahansa muun romaanihenkilön persoonallisuutta. En tiedä, pystynkö tähän.

Jos tästä ikinä tulee mitään, lukisin ensin yhtenä pötkönä esimerkiksi Profeetat (Jesaja, Jeremia, Valitusvirret, Hesekiel, Daniel ja Pienet profeetat). Sitten vain bloggaamaan välittömistä vaikutelmista. En vain tiedä, olisiko länsimaalaiselle ihmiselle, joka on elänyt kristinuskon vaikutuspiirissä, mahdollista työntää sivuun kaikki ne valmiit tulkintamallit, joita raamatusta on esitetty vuosituhansien aikana ja kirjoittaa raamatun teksteistä kuin lukisi ne ensimmäisen kerran.

Minua kiinnostaisi myös kokeilla, voisiko raamatun Runollisista kirjoista (Job, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja, Laulujen laulu) kirjoittaa kuin runokokoelmasta, joka olisi ilmestynyt juuri nyt. Tai jos valitsisi Johanneksen ilmestyksen, voisiko siitä kirjoittaa kuin novellista? Haluaisin yrittää, mutta en tiedä, tuleeko tästä ikinä mitään. Mielenkiintoista olisi myös vertailla, eroaako Jeesus romaanihenkilönä Evankeliumeissa ja raamatun ulkopuolelle jätetyissä kirjoissa (Apokryfiset kirjat).

Suhdettani uskontoon voisin luonnehtia yhdellä sanalla kompleksiseksi. Usealla sanalla luonnehdittuna ilmaisukseni valikoituu erittäin-erittäin-erittäin-vaikea. Pidän kuitenkin itseni haastamisesta, erilaisten juttujen kokeilusta ja rajojeni venyttämistä. Tämäntyyppinen blogiteksti saattaisi myös venyttää ainakin osan lukijoiden sietokyvyn rajoja. Raamattuhan on kirjakokoelma, josta on vain kaksi tapaa kirjoittaa: oikea ja väärä. Eri ihmisillä on kuitenkin yllättävän moninaisia mielipiteitä siitä, mitkä ovat ne oikea ja väärä.

Myöhempi lisäys:
Oikea/väärä-jaottelussani olin jämähtänyt ties mille vuosikymmenelle/sadalle. Unohdin, että nykyään melkein kaikki ovat jo ehtineet erota kirkosta. Uskonto on siirtynyt ö-mappiin. Raamatun lukeminen voisi toimia korkeintaan nostalgiatrippinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti