torstai 18. helmikuuta 2016

Vain lukea

Levottomuus vaivaa edelleen ja kriisiä pukkaa. Uusimman kriiseilyni aihe on tämä: pitääkö kaikista lukemistaan kirjoista kirjoittaa kirja/kulttuuriblogiin. Jos ei kirjoita blogitekstiä lukemastaan kirjasta, pitäisikö kirja mainita kuukausittaisella lukulistalla?

Olen hahmotellut erilaisia tapoja lukea ja kirjoittaa:

1) lukea ja kirjoittaa

Tätä pidän ideaalina. Näin toimii kunnon bloggaaja. Kunnon bloggaaja on säntillinen, tunnollinen, tehokas, ahkera, nopea, luotettava ja asiallinen.

2) lukea mutta ei kirjoittaa 

Tähän suuntaan olen mennyt. Haluan lukea kirjoja, mutta en halua kirjoittaa niistä mitään. En kirjoita, mutta sen sijaan luen mitä muut ovat kirjoittaneet. Tuntuu salakähmäiseltä. Aivan kuin vakoilisin muita ja pimittäisin tietoja itsestäni. Toisaalta on ehkä parempi jättää kirjoittamatta, jos ei pysty kirjoittamaan asiallista tekstiä kirjasta. Jos lukukokemukseni sisältää liikaa "epäasiallisia" tunteita (kuten vihaa, raivoa, inhoa, myötähäpeää, kateutta ja katkeruutta), parempi jättää kirjoittamatta. Jos kirja menee liikaa ihon alle, ei kannata kirjoittaa. Jos kirja jättää kylmäksi, tuskin kannattaa kirjoittaa.

Oikeastaan haikailen aikaa paljon ennen kirjablogeja. Kirjat olivat yksityisiä lukuelämyksiä. Kirjat olivat minun. Tunteeni ja ajatukseni olivat minun. Elämykseni ja tulkintani olivat minun. Saatoin pitää yllä illuusiota oikeassa olemisesta. Yhteisöllinen lukeminen romahduttaa lukijan kaikkitietävyyskuvitelmat. Kun lukee muiden mielipiteitä, epäily valtaa mielen. Tuntuu, että muiden mielipiteet ovat oikeita. Itselleni jää väärät tunteet, väärät tulkinnat, väärät mielipiteet. Minuus romuttuu.

3) ei lukea mutta kirjoittaa

Kirjoittaa kirjasta, jota ei ole edes lukenut? Kaikkein pahaenteisin vaihtoehto.

4) ei lukea eikä kirjoittaa

Ei hyvä. Vaarana luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen tai täydellinen menetys.

Mielipiteitä? Kokemuksia? Tunteita?

31 kommenttia:

  1. Henkilökohtaisella mutullani sanoisin, että jos kirjasta ei halua kirjoittaa blogiin, silloin ei kirjoita ja hyvä niin. Ei ole mitään syytä miksi pitäisi - pidät blogia itseäsi varten, ja silloin teet kuten huvittaa. Samoin on kirjablogien lukemisen kanssa. Jos ne aiheuttavat ahdistusta ja latistavat lukukokemusta, silloin niitä ei ole mikään pakko lukea. Ihan sivuhuomiona kuitenkin lisäisin, että lukukokemus on sen verran yksityinen asia, ettei se voi olla vääränlainen. Ehkäpä keskeisempää olisikin miettiä, miksi "oikeassa olemisen illuusio" on niin tärkeä osa sitä sinulle lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteet ovat varmasti aina kokijalleen todellisia ja oikeita, mutta ovatko mielipiteet ja tulkinnat myös aina oikeita. Eivät välttämättä. Äskettäin luin erään suomalaisen romaanin. Pidin kirjaa täytenä tuubana. Sitten luin muiden blogitekstejä samasta kirjasta. Melkein kaikissa oli kehuttu maasta taivaisiin. Tuli fiilis, että jos esitän vastakkaisia mielipiteitä, olen vastarannankiiski ja riidanhaastaja (mikä ehkä olenkin). Samanaikaisesti tunnen kuitnekin tarvetta mukautua ryhmäpaineeseen eli olla muiden kanssa samaa mieltä. Mitä yritän tällä sanoa? En enää itsekään tiedä.

      Yritän miettiä tuota oikeassa olemisen pakkomiellettä.

      Poista
    2. Osaan samastua tuohon ryhmäpaineeseen sikäli, että koin varsinkin kirjallisuusopintojen alussa suuria paineita siitä, osaanko saada joka teoksesta esiin kaikki mahdolliset tasot ja teemat ja tarkastella niitä monesta näkökulmasta hienosti ja vakuuttavasti. Usein muiden paljon tarkkasilmäisemmät havainnot saivat tuntemaan, että omat havaintoni olivat riittämättömiä ja mielipiteeni vääriä ja sivistymättömiä. Sittemmin hyväksyin sen, että saan teoksesta irti sen mitä saan, ja siinä se. Mielekkäämmältä on tuntunut sen pohtiminen, miksi minulle muodostui juuri tällainen lukukokemus, ja siksi bloginkin perustin.

      Tulkinnat ja mielipiteet ovat "oikein" niin kauan, kun ne osaa perustella. Niinpä, jos mielipiteesi on syntynyt lukukokemuksesi perusteella, se on nähdäkseni perusteltu. Lukukokemuksesi on kuitenkin omasi, vaikka olisitkin lukenut saman kirjan jonkun toisen kanssa - siihen kun vaikuttavat niin monet muutkin seikat kuin vain itse teksti.

      Poista
    3. Pakko kysyä, että mikä suomalainen romaani on kyseessä? :D Ettei vaan olisi se minun salalukukirja, josta en blogannut. :D

      Ja ängen nyt tähän muutenkin esittämään omia mietteitäni, kun tuli tuo vastarannankiiskeys esille. Minäkään en ole läheskään aina samaa mieltä muiden kanssa, mutta ei kai kenenkään pidä siitä loukkaantua. Enhän minäkään loukkaannu, jos joku ei pidä kirjasta, josta minä pidän.

      Myönnän kyllä, että tunnen itseni joskus nihkeäksi valittajaksi, jos kerron jonkun toisen blogissa etten pitänyt kirjasta, josta hän bloggasi ja piti. Mutta siis makuasioitahan ne ovat ja jos kertoo mielipiteensä asiallisesti, niin sehän voi tosiaan avata näkymiä eri tulkintoihin kuten Lukijatarkin tuossa toteaa. :)

      Poista
    4. Lukijatar: yritän pitää mielessä tuon "tulkinnat ja mielipiteet ovat oikein, niin kauan kuin ne osaa perustella". Näinhän se menee. Samasta teoksesta voi esittää sekä feministisiä että esim. marxilaisia tulkintoja, ja molemmat voivat olla oikeita.

      Totta on myös, että vaikka lukijat olisivatkin lukeneet periaatteessa saman kirjan, he ovat kuitenkin lukeneet eri kirjan. Lukija lukee aina koko persoonallaan. Yhden kirjan lukukokemukseen vaikuttavat kaikki aikeisemmat lukukokemukset. En osaa tätä nyt paremmin sanoa, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.

      Elegia: Lukemani suomalainen romaani oli Maija Muinosen Mustat paperit. Blogeissa siitä melkein pelkästään ylistäviä mielipiteitä, omasta mielestäni se oli täyttä tuubaa. Vain yhdessä ammattikriitikon arviossa oli jotain negatiivista kirjasta.

      Olin eri mieltä myös Herman Kochin romaanista Lääkäri. Sitäkin oli kehuttu monissa blogeissa, mutta minusta se oli hölynpölyä. Joku englanninkielinen kirjailija-kriitikko luonnehti kirjaa (ilokseni) alkeelliseksi viihderomaaniksi. Kun luin arvion, ajattelin ihanaa en olekaan hullu ja harhaoppinen ;)

      Poista
    5. Uskon ymmärtäväni. Siitä pääseekin pienellä aasinsillalla tuohon eri mieltä olemiseen, sillä lukuhistoria ja lukukokemukset vaikuttavat siihenkin, millaisia seikkoja pistää merkille ja mitkä piirteet lukijana miellyttävät. Eri mieltä oleminen kertoo erilaisista mieltymyksistä; ehkä lukumakusi ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä. Ja sekin kannattaa ottaa huomioon, että valtavirran vastainen käsitys tietystä kirjasta ei automaattisesti tarkoita, että sinulta on jäänyt jotakin huomaamatta. Voi olla niinkin, että muilta on jäänyt huomaamatta jotakin, mitä sinä olet huomannut.

      Poista
    6. Taas täällä, Tuija :D

      Ei sitten ollut sama kirja, koska en ole lukenut Maija Muinosen romaania, vaikka periaatteessa muistaakseni haluaisin. Eipä vain ole osunut eteen. Täytyy ehkä joskus lukea, että voin vedellä omat johtopäätöksen. :P

      Minulta jäi tuo Kochin Lekuri kesken. Jaksoin about 60 sivua tahkoa, mutta sitten ei enää pystynyt. :D

      Poista
    7. Minäkin tulen vielä tämän ketjun päähän. Minusta on aina kiinnostavaa, että ollaan eri mieltä.

      Pari kertaa on käynyt niin, että minut on erimieltäolemiseni takia "hylätty", mistä minulle on jäänyt tosi syyllinen olo. Nämä vaivaavat mieltä, koska en haluaisi olla kenenkään kanssa huonoisssa väleissä. Eräs blogin pitäjä ilmoitti suoraan ja toinen ikävän verhotusti, että en ole toivottu vierailija. Minun on vaikea ymmärtää tällaista kimmastumista ja oman näkökulman suojelua, koska itse voisin keskustella asioista vaikka maailman tappiin ilman henkilökohtaisuutta. On vain hienoa, että blogivierailijat ovat erilaisia persoonia ja tuovat esiin uutta, Joskus räväkkä ja kyseenalaistava saa ajattelemaan enemmän kuin nyökyttely ja sydämet.

      Kochia en ole lukenut. Muinosen kirjasta pidin, mutta kirjamessutapaaminen laimensi lukukokemustani. En pitänyt siitä, miten kirjailija kertoi kirjansa syntyprosessista mystifioiden. Olisiko parempi, ettei tietäisi kirjailijasta mitään, kustantaja hoitaisi mainostuksen?

      Poista
    8. Kuulostaa kamalalta, että sanotaan suoraan tai kierrellen, että on epätoivottu vierailija. Minun on vaikea kuvitella, mitä hirveää olet voinut sanoa. Mielestäni et ole koskaan ollut hyökkäävä saati tahallisen loukkaava. Pikemminkin olet innokas keskustelija. Joku saattaa kokea sen vihapuheeksi, eihän sitä koskaan tiedä. Voi voi Marjattaa.

      Poista
    9. Juu, voi voi minua raukkaa!
      Taopus yksi: olin eri mieltä eräästä puolueesta ja pidin heidän nimilyhennettään rumana. Se oli yksi porttikiellon syy.

      Tapaus kaksi: minun annettiin ymmärtää, että on loukkaavaa tuoda kommentissa jotain uutta tutkimustietoa postaukseen, kun kirjoittaja haluaa esiin vain sen yhden ja ainoan ja sitä kiittäviä kehukommenteja. Muutoinkaan en mene tämän blogin kommentoijatestin läpi, koska olen bloginpitäjän mielestä liian erilainen.

      Olen aina ajatellut, että blogeissa keskustellaan asioista eikä suhtauduta tunteellisesti. Olen ollut väärässä. Minulle tuli noista "hylkäyksistä" p----n maku suuhun, ja mielessä kävi jo lopettaa koko bloggailu ja siirtyä ihan kokonaan kakkostyypiksi kuten runsas kolme vuotta taaksepäin. En ollut edes käynyt blogeissa ennen kuin tuttu julkaisi kirjan ja menin googleen tutkimaan, mitä siitä sanottiin. Aloitin sitten lähes samantien oman blogin.

      Poista
    10. Minulla ei ole vastaavia tyrmäyksiä, tai sitten en ole vain tajunnut niitä. Pahimmillaan on käynyt niin, ettei kommenttiini ole vastattu yhtään mitään. Koen sellaisen loukkaavana. Pakostakin alkaa miettiä, oliko kommenttini tosiaan niin typerä/outo/sairas/yhdentekevä, ettei siihen voi vastata. Ehkä olikin, mutta eivät ne muutkan kommentit sisältäneet mitään nobeltasoisia oivalluksia. Jonkin ajan kuluttua alan ajatella kyseisestä bloggaajasta, että ole vastaamatta sitten. Sen jälkeen saatan vielä ajatella samasta blogista, että pidä blogis. En ole ihan niin epätoivoinen, että ihan välttämättä haluasin tupata kenenkään seuraan, jos ei kiinnosta. Onneksi kuitenkin suurin osa bloggaajista jaksaa vastata kommentteihin, kuten esim. sinä ;)

      Poista
    11. Näissä ei tarvinnut arvuutella, toinen kielto tuli kommenttikentässä ja toisessa vihjailu tarkentui s-postissa. No, kaipa elämä on tällaista. Vastapainoksi olen saanut keskustella monissa avaramielisissä blogeissa asioita eri puolilta tutkien, välillä räväkästikin.

      Sama tunne tulee minullekin tuosta kommentin ohittamisesta. Miksi edes pitää yllä kommenttikenttää, jos ei halua vastata? Ohittaminen tuntuu samalta kuin livekeskustelussa, jos toinen räpläisi puhelintaan tai kääntyisi muiden puoleen sinun yrittäessäsi tuoda esiin omaa tärkeää puheenvuoroasi.

      Yritin noissa hylkäämistapauksissakin käydä vielä sovinnollisesti kommentoimassa, mutta suutahtaja ja valikoija eivät ottanut minua vastaan. Tunsin itseni "rakkauden kerjäläiseksi". En ymmärrä, miksi täällä blogimaailmassa pitäisi kauheasti valikoida, kenen kanssa keskustelee. Mielipiteiden erilaisuushan on rikkaus. Luulin myös, että tietty kohteliaisuus ja aikuismaisuus vallitsisi eikä kukaan yhtäkkiä ilmoittaisi, että olet niin erilainen, että en kuule leiki sun kaa.

      KIITOS Tuija siitä, että vastaat! :)

      Poista
    12. Kiitos itelles ;) Minusta kommenttiin vastaamatta jättäminen tuntuu vielä pahemmalta, kuin ei vastaisi tervehdykseen kadulla. Olen huomannut, että blogivastaajia on kolmea tyyppiä: osa ei vastaa koskaan kenellekään, osa vastaa (mielivaltaiseen) osaan kommenteista, osa vastaa aina kaikille. Minusta on turhauttavaa käydä jossain blogissa moneen kertaan tarkistamassa, että oisko se nyt vastannut. Olen ottanut kylmän linjan tyyliin "jos kommenttini eivät kelpaa, ei väkisin ja pidä blogis". Sama kuin muutenkin sosiaalisissa kohtaamisissa: jos seurani ei kelpaa, ei väkisin. Onneksi sinä Marjatta olet aina vastannut ;)

      Poista
    13. Tuo on kyllä todella tuskastuttavaa, että ei vastata. Kerran jopa siten, että kesken keskustelun blogin pitäjä lakkasi vastaamasta, kun edelleenkin hänen argumentoinnissaan oli mielestäni suuria aukkoja. Pohdin joskus täysin vastaamattomaksi jääneen kommentin poistamista, mutta toisaalta se toimii varoituksena muille, kun postauksissa näkyy kuukausia vanhoja kommentteja vastaamattomina.

      Poista
    14. Onneksi huomasin kommenttisi, että pääsen vastaamaan siihen ;) En ole avannut blogia muutamaan päivään.

      Ei vain sen fiksumpaa vastausta kuin jotain omista periaatteistani. Jos kommentteihini ei ole jossain blogissani vastattu, turha niitä on enää jatkossa jättää. Ei kiinnosta loputtomasti hakata päätäni seinään.

      Poista
    15. Se on kyllä ihan toimiva periaate.

      Poista
  2. Ehkä olen niin uusi tässä kirjablogimaailmassa, etten ole vielä ainakaan kokenut ahdistusta mistään. Kirjoitan kaikista lukemistani kirjoista, mutta minun mielestä ei ole pakko kirjoittaa, jos tuntuu siltä, ettei halua tai ei ole mitään sanottavaa. Minusta on ollut mukavaa lukea muiden mielipiteitä ja lukukokemuksia kirjoista. Se ei ole haitannut omaa kokemustani. Toivottavasti sinäkin pääset sellaiseen olotilaan, että tämä on hauska harrastus, jota ei tarvitse ottaa liian vakavasti tai verrata muihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle iskee aina säännöllisin väliajoin ahdistus, että olen vääränlainen bloggaaja. Nyt tunne alkaa kai lievittyä, kun olen saanut näin mukavaa palautetta. Pääasiassa onneksi koen bloggauksen hauskana harrastuksena. Helpointa minulle on ehkä kirjoittaa elokuvista, koska silloin ei yleensä ole riesana "ylimääräisiä" tunteita ;)

      Poista
  3. Hahaa, olen juuri ollut tuollainen "luen mutta en kirjoita ja vakoilen muita"-tyyppinen viime aikoina. Ei sillä että olisin koskaan ollut mikään ihannebloggaaja noin muutenkaan. Blogini sen kuin hiipuu ja hiipuu, eikä minulla ole sen suhteen minkäänlaista kriisiä. Olkoot jos ei enää kerta maistu. =D

    Sinun blogisi on hauska anyway, kirjoitit sitten mistä tahansa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Irene! ;) Vakoilu on myös hauskaa. Tuntuu vähän paheelliselta ja epärehelliseltä - ja melkein rikolliselta ;)

      Poista
  4. Hoh, mielestäni kolmoskohta olisi ainakin kokeilemisen arvoinen! Olisi ainakin kunnon mutulla heitetty. Sen jälkeen voisi ehkä jopa innostua lukemaan kirjan, jos nimittäin oikein hyvän jutun kirjoittaa. Ja sitten voikin verrata mielipidettään että muuttuiko se jotenkin kirjan lukemisen jälkeen :D Voi olla, että tätä joutuu itsekin kokeilemaan!

    Minulla oli joskus periaate, että kirjoitan kaikista lukemistani kirjoista, mutta olen luopunut periaatteistani. Olen esimerkiksi tänä vuonna lukenut jo yhden kirjan SALAA eli en ole hiiskunut siitä blogissani sanaakaan. Nyt kaikilta menee yöunet, että mikähän kirja... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG, että ihan SALAA luettu kirja! Järkyttävää!

      Joku väitti, että musiikkikriitikot eivät edes vaivaudu kuuntelemaan arvostelemiaan levyä. Eivät tee muuta kuin pyörittelevät levyä käsissään ja suoltavat mitä sattuu. Olisi ihan mielenkiintoista, jos kirjoittaisit kaksiosaisen tekstin, ensin kolmoskohta ja sitten ykköskohta ;)

      Poista
  5. Tämä on taas niin Tuijaa .... <3
    Kunnon bloggaaja :) hah, oikein 'tolkun ihminen'!
    Minulla jää ainakin kolmasosa lukemastani bloggaamatta eli tyyppi 2 pitää osittain paikkansa minun kohdallani. Nyt esim. olen lukenut Toni Morrisonin romaanin 'Minun kansani minun rakkaani' jo kolme viikkoa sitten ja siitä todellakin haluan kirjoittaa. Huomenna tulee vieraita muutamaksi päiväksi, joten kirjoittelut jää edelleen odottamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis näköjään kakkostyypin bloggaaja ;) Parempi että vietät aikaa vieraiden kanssa etkä jätä heitä oman onnensa nojaan. FB-päivitykset vieraiden seurassa menettelevät vielä juuri ja juuri, mutta blogin päivitys ;)

      Poista
  6. Helpostihan eriävät tulkintatavat saattavat laittaa kyseenalaistamaan omat tuntemukset ja tulkinnat kirjoista. Kääntöpuolena voi ajatella asiaa rikkautena. En ajattele, että pitäisi lukijana olla ''kaikkitietävä''. Muiden tulkinnat tarinasta ja teemoista herättävät mukavasti uusia ahaa-ajatuksia: ''Ai näinkin tämän voisi tulkita/ajatella''.

    Taiteesta on sanottu myös, ettei aina tarvitse ymmärtää. Pääasia on, että siitä nauttii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joskus nuorena kuvittelin oivaltavani kirjallisuudesta yhtä sun toista. Kuvitelmat laimenee kun tulee ikää mittariin.

      Välillä muiden mielipiteet tuntuvat epämääräisellä tavalla uhkaavilta. Vaikka tiedän, etteivät mielipide-erot voi romuttaa kenenkään identiteettiä.

      Poista
  7. Tuli vähän aikaa sitten juurikin hölmistynyt olo, kun luulin kaikkien hoksanneen yhden romanin lähtevän loppua kohden melkoiseen luisuun. Mutta romaanista olikin pidetty yleisesti todella paljon. Niin ne maut vaihtelee. Välillä huomaan, että jos en pidä jostain kirjasta, tietty joukko ryntää kirjan pariin. Että tämmöinen käänteinen lukuvinkkaaja näyttää olevan bloggaajakohtaloni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai kirjablogeissa sitten on omat koulukuntansa kuin missä tahansa ihmisryhmissä, jossa on yli kolme jäsentä. Varmaan pitsinnyplääjilläkin on omat koulukuntansa, jossa ollaan ehdottomasti puolesta ja vastaan ;) Pitää heittää huumoriksi, koska aihepiiri on jonkin verran ahdistava

      Poista
    2. Käänteinen lukuvinkkaaja - just! Arvaapas vaan, mitä postauksia minulla on luettu ehdottomasti eniten, juuri niitä, joissa olen ollut eri mieltä kuin suuri enemmistö.

      Poista
  8. Onpa hyvä postaus ja keskusteluketju, jotka minä kelvoton (hih) bloggaaja löysin vasta nyt.

    Meitä on moneksi blogistaniassa kuten muutenkin maailmassa. Keskustelemaan pitäisi kyllä pystyä asiallisesti eikä hermostua, jos toinen on eri mieltä. Ainakin kirjoista pitämiseen ja ei-pitämiseen vaikuttaa niin moni asia, että toisen lukijatuntemusten lyttääminen tuntuu perin omituiselta.

    Minä postailen nykyisin niin vähän kirjoista pidemmästi, että vähä hävettää, mutta sekin on rikkautta, että on monenlaisia kirjabloggaajia. Niitä,jotka päivittävät ahkerasti ja kirjoittavat kaikista luetuista ja sitten on meitä, jotka kyllä luemme, mutta emme aina kirjoita. Ja itsellehän tätä tehdään, kuten aiemmin jo todettiin, joten miksi ei voisi tehdä niin kui itsestä parhaalta tuntuu. (Vakuuttelen tässä nyt yhtä lailla itseäni kuin muitakin.)

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista