keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Adjektiivitauti

Kiitos länsimaisen lääketieteen, lääkäreiden, lääkkeiden, farmaseuttien ja luotettavan apteekkilaitoksen (josta saa lääkeväärennösten sijaan ihan oikeita lääkkeitä), olen tällä hetkellä paranemassa vaikean vyöruusun hermosäryistä. Adjektiivitautisena kuvailisin hermosärkyjä näin: pistävä, polttava, vihlova, kirvelevä, liekehtivä, kaivertava. Tuntuu ettei mikää sana ole tarpeeksi voimakas, edes nämä: saatanallinen, helvetillinen, arvaamaton, pelottava, vainoava, kiduttava. Sairauden nimeäminen vyöruusuksi on törkeää vääristelyä. Sen nimenä pitäisi olla jotain kuvaavampaa: esimerkiksi kansanomainen nimi paholaisentuli(?).

Kun hermosäryt olivat yhtenä yönä (ennen lääkityksen aloittamista) pahimmillaan, en ajatellut muuta kuin: tapanko itseni vai tapanko itseni. Kun hermosäryt myöhemmin lievittyivät raskaan sarjan kipulääkityksellä mutta väijyivät koko ajan nurkan takana, ajattelin että jaksanko elää. Elossa kuitenkin olen. Haluan tässä yhteydessä korostaa (jos ketään kiinnostaa), että hermosäryt ja lihassäryt ovat aivan eri planeetoilta. Lihassärky on pelkästään epämiellyttävä, mutta se on tavallaan turvallinen aistimus, koska lihassärky on tasainen ja ennakoitava. Hermosärky on puolestaan pelottava, koska se on täysin arvaamaton. Ei koskaan tiedä, milloin se alkaa ja milloin se loppuu, mistä suunnasta tai suunnista se iskee ja minkälaisena. En yhtään ihmettele, että pitkäaikaisten hermosärkyjen piinaamat ihmiset tappavat itsensä. Jos mitään muuta ulospääsyä hermosäryistä ei olisi ollut, olisin ehkä itsekin valinnut sen.

Lääkkeiden lisäksi minua on auttanut myös laulaja-lauluntekijä-tuottaja-soittajan Chisun musiikki. Chisun uutta Polaris-levyä kuvailen tällä adjektiivilistalla: dramaattinen, alkukantainen, kohtalonomainen, energinen, euforinen, mystinen, hymnimäinen, polveileva, tanssittava, maaginen, toiveikas, julistava, oopperamainen, leikkisä, uhkaava, kepeä, kupliva, tahdistava, hassutteleva, harras, hiljainen, kaunis, hauras, räppäävä, outo, konemainen, abbahtava, synkkä, elokuvamainen, fatalistinen ja mystinen ("muistiinpanojani" koko levyn kuuntelun aikana). Jos yksi sana olisi pakko valita listasta, se olisi energinen. Kappale Tähdet energisoi minua siinä määrin, että kahden viikon synkkyyden jälkeen pystyin tuntemaan jopa innostusta ja toiveikkuutta.

Ylipäänsä pidän Chisun musiikista, koska sen vaihtelevuus miellyttää korvaani (ja hermostoani). Pidän levystä Vapaa ja yksin, koska se on samanaikaisesti sekä hidas että nopea, hiljainen ja kovaääninen, lyyrinen ja dramaattinen, kepeä ja synkkä, leikkisä ja vakava, kaunis ja ruma (esim. tahalliset säröäänet jossain kappaleissa), hauras ja voimakas. Koen näin suuren määrän vaihtelua rauhoittavana, joku muu saattaisi kokea sen levottomana. Itse koen liian tasaisen musiikin monesti todella ärsyttävänä, vaikka joitakuita tasaisuus rauhoittaa.

Kuunnellesani kappaletta Oi, muusa! kirjoittelin taas omia "muistiinpanojani". Laulun surrealistiset sanoitukset (esim. Mun kuollut ruusupuu/ kukkii kun sä tuut) muuntuivat eri muotoon omissa "tulkinnoissani" eli käytännössä visualisoinneiksi. Hieman epäröin, kehtaako tällaista sekundasepustuksta edes lätkäistä blogiini. No, antaa mennä.

valkoinen huone, vitivalkoinen
nainen joogaa keskellä huonetta, keskellä ilmatilaa, six feet above
verhot hulmuavat suljettujen ikkunoiden edessä 
time warp, lentokone halki Atlantin kahdessa sekunnissa
jäätyneet ruusun terälehdet tipahtavat lattialle rikki helähtäen
     kaiku jää, nyt, aina ja ikuisesti
mustat läiskät seinillä leviävät, luolansuut
valkoiset hevoset käytävillä, kolmannessa kerroksessa
lentää halki ilman suurkaupungissa, vapaa pudotus
tipahtaa alas kallionkielekkeeltä
    yhä uudestaan ja uudestaan,
   yhä uudestaan ja uudestaan, loputtomiin
sydämensyke 120-150, elohopeaa suonissa, sähköimpulssit
ja ne pääkallot,
pääkallot paiskautuvat vasten seinään täydellä voimalla,
paiskautua ja murentua alas tomuksi
jättiläiskilpikonna ryömii halki huoneen,
nainen vääristyneessä asennossa, selkä käppyrässä

Mietin heti, olenko kuunnellut Chisun musaa jotenkin väärin. No mutta, fanitus on fanitusta. Kai kaikenlainen fanitus on hyvää fanitusta, kunhan ei ole artistia kyttäävä sekopää stalkkeri (en ole). Anyways, kiitos Chisulle musiikista!




4 kommenttia:

  1. Kuulostaa ikävältä taudilta. Missä kohti sinulla on se vyöruusu, vyötäröllä, selässä, vatsan puolella?
    Minulla oli muutama vuosi sitten hermojuuren tulehdus yläselässä ja todellakaan en pystynyt edes nukkumaan sängyssä, ainoastaan istualtaan siten, että hermokosketusta ei ollut. Kolme viikkoa kesti ja sitten se loppu.
    Chisu on yksi lempparilaulajistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vyöruusu on 30-40 kaistaleella vyötärön kohdalla vasemalla vartalonpuoliskolla. Tämä on pahin vyöruusu, mmikä minulla on ollut. Ekan kerran oli lapsena. Silloin ja nuorena aikuisena vain pieni läntti eikä mitään järkyttäviä hermosärkyjä. Silloin parani itsestään, nyt ei. Näköjään minulla on taipumus vyöruusuun. Ei varmsti ole viimeinen kerta, kun tulee. Yritän opetella välttämään stressiä kaikin keinoin, koska sehän on laukaiseva tekijä. Musiikki on yksi tapa vähentää stressiä. Hermosärky on kyllä ihan perkeleellistä. Hyvä kuulla että sinulla meni lopulta ohi. Ajatus pysyvästä hermosärystä stressaa kaltaistani peruspessmistiä. Mutta valoisammalta näyttä. Chisu on ihana ;)

      Poista
  2. Ei kuulosta sellaisesta, jota toivoisi itselleen - siis nuo hermosäryt - mutta kenties jollekin vihamiehelle, jos olisi oikein ilkeä. Tietenkään en ole eikä minulla varsinaisesti kai ole vihamiehiäkään.

    Vyöruususta ei siis onnekseni ole omaa kokemusta eikä hermosäryistäkään. Voin kyllä kuvitella, ettei ole mitään herkkua. Lihassäryistä pahin kaiketi on purentalihaksen tulehdus: siinä tuntuu kuin puolet suusta räjähtäisi ja olisi krampissa samaan aikaan.

    Laulunsanoissa - kuten oikeastaan kaikissa teksteissä - on vapauttavaa kun voi tulkita kaiken, miten sattuu ihan omista lähtökohdista käsin. Monesti melodia sytyttää tunteet ja sanoja voi sitten omassa päässään hieman muokata paremmin itselle ja omaan tilanteeseen sopiviksi. Esimerkiksi itse kuulin Sannin kappaleen 2080-luvulla ja ihastuin siihen kovasti. Hieman muuttelin joissakin kohdin sanomaa mielessäni, että se sopi itselleni paremmin. Kuulostaako ihan urpolta vai voitko ymmärtää? Joskus mietin tekeekö kukaan muu tätä samaa? Kirjallisuudessa en sentään muuta tarinaa itselleni sopivammaksi, vaikka toki tulkitsen tekstiä oman ymmärrykseni mukaan.

    Anyways, kiitos sinulle tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Hermosäryistä en kyllä kiittele ketään, vaan toivon että olet ns. päässyt kuiville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä voi suositella vyöruusua ja hermosärkyä myöskään taloudellisista syistä. Hävyttömän kalliita nuo viruslääkkeet. Muitakin lääkkeitä tässä joutuu käyttämään sisäisesti ja ulkoisesti. Mietin vain kauhulla entisaikojen ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta lääkkeisiin tai niitä nykyajan ihmisiä, joilla ei ole taloudellisesti mahdollista mennä lääkäriin ja ostaa lääkkeet.

      Stressiä kannattaa tosiaan välttää kaikin keinoin, koska pitkäaikainen stressi voi johtaa sairastumiseen, kuten minulle kävi. Aikaisemmin minulla on ollut mm. hampaan hermotulehdus. Se ei liity stressiin, mutta kyllä siinäkin oli ihan riittävästi helvetin esimakua. Silloin kipuaistimus oli aaltoileva ja hakkaava, aivan kuin hammas olisi porautunut koko ajan vain syvemmälle ikeneen.

      Sanni oli muistaakseni se hempeä-ääninen tyttö/nainen, jonka tavaramerkki on jonkinlainen tahallinen naiivius (hyvässä mielessä). Hyväksyn täysin, että muutat laulujen sanomaa itsellesi sopivaksi. Teenhän sitä itsekin. Monesti päässäni alkavat pyöriä kaikenlaiset unikuvat, elokuvakohtaukset, taidenäyttelyt ja sitten on jotain, mistä en tiedä mistä se on peräisin. Olisko jopa ns. omaa ajattelua, ha haa? Luulisi ja toivoisi, että muusikot pystyisivät hyväksymään fanien ufotulkinnat paremmin kuin vaikkapa kirjailijat. Ja vaikkei hyväksyiskään, niin mitäpä siitä ;)

      Kiitos itelles! Elämä jatkuu. Huonoina päivinä siihen ei vain jaksa aina uskoa.

      Poista