tiistai 11. lokakuuta 2016

Vihoviimeinen(?) blogitekstini herkkyydestä/sensitiivisyydestä

Tavoitteenani on todellakin lopettaa herkkyydestä/sensitiivisyydestä vaahtoaminen blogissani. Tämän vihoviimeisen herkkyysraapustukseni jälkeen tavoitteenani on siirtyä blogini varsinaiseen aiheeseen eli kulttuuriin (seuraavaksi elokuva ja näyttely - ja mahdollisesti jopa kirjallisuutta!).

Yksi tärkeä pointti jäi edellisissäni blogipaasauksissani korostamalla. Eli se että herkkyys/sensitiivisyys on tietysti myös psykologinen asia, vaikka sen tausta on lääketieteellinen/biologinen/neurologinen/neurofysiologinen.

Herkkyyden psykologinen puoli aiheuttaa arkielämässä yleensä pahimmat törmäyskurssit erityyppisten ihmisten välille. Esimerkkejä mahdollisista puheista arkielämässä:

- Eikö kunnon kahvi kelpaa? Onko tämä muka vetistä litkua? Kai se on sama, onko kahvissa kermaa vai maitoa? Muka liikaa sokeria, älä pelleile. Älä aina niuhota turhasta. (makuaistiltaan ei-herkkä kommentoi makuaistiltaan herkälle)

- Et pysty käyttämään polyester-puseroa? Oletko diiva vai prinsessa vai molempia? Miten ihmeessä polyester mukamas "jäätyy" iholle viileässä ja lämpimässä "hohkaa kuumuutta"? Ai että polyester ei muka "hengitä"? Äläpäs nyt sekoile: ihmiset hengittävät, kasvit yhteyttävät, eloton luonto kuten polyester-pusero vain on. Pysy tosiasioissa. Ja sinun tuntoaistisi mukaan ei ole väliä, onko polyesteristä valmistettu kangasta vai muovia, koska sinun ihollasi se tuntuu samalta, voi helkkari mitä sontaa! (tuntoaistiltaan ei-herkkä kommentoi tuntoaistiltaan herkälle)

- En minä ainakaan huomannut ravintolan ulko-ovella naamalle lemahtavaa eltaantuneen rasvan hajua. Ai sinua häiritsee eltaantuneen rasvan haju niin että oksennus hiipii kurkkuun ja hälytyskellot alkavat soida päässä mahdollisen ruokamyrkytys-riskin takia. Tuollainen on aivan turhaa ylireagointia. Tämähän on perinteikäs ja arvostettu ravintola. Minusta on aivan törkeää väittää, että tässä ravintolassa hygieniataso saattaisi olla niin alhainen, että ruokamyrkytys on mahdollinen tai jopa todennäköinen. Älä ole negatiivinen (hajuaistiltaan ei-herkkä sanoo hajuaistiltaan herkälle; herkällä yksilöllä lisäksi sisäänrakennettu taipumus miettiä vaaroja ja riskejä ja pyrkimys valita aina turvallinen vaihtoehto)

- Jaahas, ja nyt olet sitten niin järkyttynyt ja poissa tolaltasi teatteriesityksen "intensiivisten" ja "dramaattisten" kohtausten takia, ettet koko väliaikana pystynyt sanomaan sanaakaan ja menit ikkunan eteen toljottamaan kaupungin valoa. Naurettavaa käytöstä. Olet epäsosiaalinen. Muut seurueemme jäsenet pitävät sinua hulluna. (tunne-elämältään ei-herkkä sanoo tunne-elämältään herkälle)

- Mitä sä siinä taas keuhkoat? Onko pakko vaahdota ja pauhata aamusta iltaan? Yrittäisit nyt olla vähän normaalimpi. Miten voit saada noin hillittömän reaktion noin mitättömästä asiasta.  Ei tollanen ylireagointi ole enää ihan tervettä. (ei-reaktioherkkä puhuu reaktioherkälle henkilölle)

- Siis kissan turkin väri ei ollut punainen, vaan punaruskea. Minun sanavarastossani punainen tarkoittaa ambulanssin- tai joulupukinpunaista. Sinun pitää pystyä erittelemään värien eri sävyt ja tummuusasteet eikä käyttää tuollaisia ylimalkaisia sanoja. (näköaistiltaan hyvällä värien erottelukyvyllä varustettu henkilö puhuu henkilölle, jolla ei ole hyvää värien erottelukykyä)

- Miten voit luottaa ihmiseen, joka valehtelee sinulle päin näköä. Etkö tosiaan huomannut, että se tyyppi puristeli käsiään nyrkkiin koko ajan, pupillit supistuivat ja leukaperissä nyki. (sosiaalisesti herkkävaistoinen ihminen puhuu sosiaalisesti ei-herkälle ihmiselle)

- Jos mä sanon, että mua häiritsee marketissa turhat äänet, kuten kassakoneiden piippaukset, kärryjen ratina, huutaminen ja kirkuminen, niin silloin se tarkoittaa sitä, että mua häiritsee ja stressaa tuollaiset ylimääräiset äänet, jotka pitäisi pystyä minimoimaan, vaikka samalla tiedän ettei se ole mahdollista. (ääniin herkästi reagoiva puhuu henkilölle joka ei ole kuuloaistiltaan yliherkkä)

- Jos et pysty huomaamaan, onko kahvissasi kermaa vai maitoa, makuaistisi erottelukyky on niin paska, että sinulle taitaa olla sama, syötkö pääsiäisenä pashaa vai paskaa. Pystytkö ylipäänsä erottaamaan mitään asioita toisistaan? Pystytkö sanomalehteä lukiessasi erottamaan kuolinilmoitusta ja maksalaatikkomainosta toisistaan? Onko sinulle soramonttu ja ompelukone aivan sama asia? (hienovaraisella makuaistin erottelukyvyllä varustettu yksilö puhuu henkilölle, jolla on makuaistissaan huono kyky tajuta vivahde-eroja)

Esimerkkejä voisi esittää vaikka kuinka paljon. Mikään esimerkeistä ei ole suoraan omasta elämästäni, mutta voisi olla.

Yritän tässä sanoa sitä, että ihmisellä on oikeus omiin havainto- ja reagointitaipumuksiinsa. Pidän sitä tavallaan jopa ihmisoikeuksiin kuuluvana oikeutena. Samalla tavalla kuin ihmisillä on oikeus omaan uskontoon (tai uskonnottomuuteen) ja oikeus omaan seksuaalisuuteen (tai aseksuaalisuuteen), ihmisillä on myös oikeus omiin tunteisiin, havaintoihin ja reagointeihin.

Ongelmana on vain yleensä se, että herkkä/sensitiivinen ja ei-herkkä/ei-sensitiivinen ei hyväksy ja arvosta toisen erilaista havainto- ja kokemusmaailmaa. Ei-herkkä enemmistö (60 % väestöstä?) saattaa leimata herkän vähemmistön (40 % väestöstä?) tavan kokea ja reagoida liioitteluksi, naurettavaksi, lapselliseksi, kohtuuttomaksi - ja virheelliseksi. Vastaavasti herkkä vähemmistö saattaa pitää ei-herkän enemmistön tapaa kokea ja reagoida kylmänä, laimeana, outona, rajallisena - ja virheellisenä. Eli epäuskoinen ja paheksuva suhtautuminen voi olla molemminpuolista. Samoin toisen osapuolen erilaisen havainto- ja kokemusmaailman kyseenalaistaminen voi olla molemminpuolista - tosin ei-herkkä enemmistö saattaa tehdä sitä äänekkäämmin ja on usein varmempi omista "totuuksistaan" (lue: tulkinnoistaan).

Toisen osapuolen kokemusmaailman tyrmääminen on minulle tavallaan ihmisoikeusrikkomus, koska silloin kielletään ihmisen oikeus omaan sisimpäänsä. Siksi reagoin tähän kaikkeen niin raivokkaasti. Mutta tavoitteenani on edelleen lopettaa herkkyysaiheen käsittely tässä blogissa ja siirtää sen käsittely muihin yhteyksiin. Kiitos ja anteeks.

Oikeesti. Herkkyysaihe oli nyt tässä. Seuraavissa blogiteksteissä kirjoitan:
joko
Tim Burtonin elokuvasta Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
tai
japanilaisen Yayoi Kusaman nykytaidenäyttelystä In Infinity (en ole vielä edes nähnyt näyttelyä mutta blogitekstini otsikoksi tulisi "Mielisairaala, ateljee, äärettömyys")

2 kommenttia:

  1. Kommentoiko viimeksi jotain...en muista. Tämä erityisherkkyys on minulle tärkeä aihe ja olen mielettömän iloinen, että olen lukenut Elaine N. Aronin kirjan HSA Erityishekkä, sillä muuten en olisi tajunnut: 1) Miksi minulla oli niin hankalaa muutamien ihmisten seurassa vuodesta toiseen, vaikka normisti seurassa kuin seurassa ei-ujona ja keskustelevana pärjään hyvin 2) Miksi en vain jaksa lähteä kaikkiin kissanristiäisiin, vaan pidän tarkan vaarin, että kalneterissani on myös luolanainen aikaa riittävästi 3)Miksi joistain asioista vähemmän herkkien kanssa tulee ikäviä pattitilanteita, joissa vuosikymmeniä sitten riitaa karttaen vetäydyin enkä jaksanut inttää oman kantani puolesta. Koin usein uupumusta, jota en koe enää. Jouduin suorastaan saneeraamaan lähipiirissäni, sillä eräskin suuttui, kun en lähtenyt aina sinne ja sinne avajasiin tai kokoontumisiin, joita en kokenut itselleni kiinnostaviksi. Nyt on harmonia. Lähipiirini ovat kaikki erityisherkkiä. Testasin jopa parhaan ystäväni, jonka kanssa on menty yhdessä lämpimästi jo 30 vuotta, eikä ihme, sillä hän sai just samat pisteet kuin minäkin!

    Jokainen tavallaan! Minä päädyin tähän ja hengitän paremmin. Ei ole mitään tylsää samanmielisyyttä, mutta nyt olen ympäristössä, jossa saan olla oma itseni kera luovuuteni, kera suuren tilan tarpeeni ja silti pöytäni on välillä täynnä ruokailijoita ja menossa on mukavia keskusteluja, joissa ollaan eri mieltä, mutta toista ymmärtäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin lukenut herkkyysaiheisia kirjoja. Aronin kirja ei ihan sytyttänyt ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Olin silloin niin hermostunut ja ahdistunut, että se saattoi vaikuttaa lukukokemukseeni. Sen sijaan tykkäsin suomalaisen Janna Satrin kirjasta noin miljoona kertaa enemmän. En tosin innostunut siitäkään ekalla lukukerralla, vaan pikemminkin ahdistuin. Toisella lukukerralla huomasin, että kirja on todella hyvä.

      Herkkyyteni tajuaminen on minulle aika uusi juttu. Tämä on varmasti yksi aikuisikäni pahimmista shokeista. Vaikka herkkyys on järkyttänyt minua niin, että koko terveyteni on ollut vaakaalaudalla, minusta on kuitenkin hyvä, että asia on tullut tietoisuuteeni. Nyt ymmärrän paremmin toistuvia ylireagointejani milloin mihinkin asiaan. Ymmärrän myös paremmin niin sanottua pessimismiäni, joka mielestäni kytkeytyy herkkyyteen kuuluvaan vaarojen välttelyyn.

      Minua helpottaa sellainen juttu, että erityisherkkyys (arvion mukaan 15-20 % väestöstä) ei loppujen lopuksi edes ole kovin harvinainen ominaisuus. Jos jopa joka viides suomalainen on erittäin sensitiivinen, sehän tarkoittaa miljoonaa suomalaista! Sehän on hillitöntä! Se on myös helpottavaa, koska se ei olekaan niin outoa ja harvinaista.

      Olen myös ajatellut sellaista, että on varmasti hyvä, että osa ihmis(ja eläin)populaatiosta on herkkiä ja havainnoivat ympäristöään liiallisella tarkkuudella. Kaikkihan eivät voi olla pelottomia "suoran toiminnan" ihmisiä, vaikka heistäkin on paljon hyötyä. Kaikki eivät voi myöskään olla stressiherkkiä ja pelokkaita tarkkailijoita (tarkoitan lähinnä itseäni). Eli olisi hyvä, jos kaikki voisivat olla oma itsensä.

      Poista