Auschwitzhin kuningattaren paratiisi tai muistiinpanoja elokuvasta The Zone of Interest

(kuvat sivulta: Finnkino)

Muistiinpanoja elokuvan äänimaailmasta:

- aivan elokuvan alussa valkokangas pysyy mustana useiden sekuntien ajan, lähes minuutin, mustaa taustaa vasten kuuluu vain pahaenteinen kohina ja humina, sekasortoisia ihmisääniä, jyskytystä ja pauhua, jolloin katsoja ymmärtää, että nyt on kyse totisesta todesta, raa´asta todellisuudesta, mitä ei selittelyillä pyyhitä pois

 

- muurin takana olevan keskitysleirin krematorioista kantautuva taukoamaton kohina ja humina, vartijoiden karjahdukset ja aseiden laukaukset, epätoivoisten juutalaisten huuto ja ulina

 

 

 - ajoittain kuuluu hyytäviä ääniä, kuin jotain repeäisi tai räjähtäisi, välillä synkeää epävireistä kuorolaulua, minkä äänimaailmaa on monistettu ja muokattu kuin kuolevien ihmispoloisten viimeisiä tuskanhuutoja, paikoin kuulostaa kuin ihmisääniä olisi ”koneellistettu”, muokattu tietokoneiden avulla epäinhimilliseen suuntaan

 

- elokuvan lopputekstien aikana musiikissa toistuu painajaismainen, monotoninen äänimaailma dyng-dyng-dyng, dyng-dyng,dyng, sama toistuu ja toistuu, toistuu ja toistuu, kuin palauttaen katsojan mieliin, että holokaustissa juutalaisia tapettiin ja tapettiin, tapettiin ja tapettiin, lähes loputtomiin, kunnes päästiin uhrilukuun kuusi miljoonaa, numeroina 6000000 ihmistä

Muistiinpanoja elokuvan kuvallisesta kerronnasta:

 

- lähikuvia Auschwitzin kuningattaren Hedwig Hössin puutarhan kukista, oransseja, keltaisia ja punaisia kukkia loistaa väriloistossaan, lähikuva punaisesta kukasta, tarkennus lähemmäs ja lähemmäs, niin lähelle että koko valkokangas värjäytyy punaiseksi, taustalla kuuluu jälleen painajaismainen äänimaisema, krematorioiden kohina ja humina, ihmisten epätoivo, kuolonkorina, huutojen sekasorto, jyskytys ja pauhu junasta, johon on sullottu tuhansittain juutalaisia viimeisellä matkallaan kohti kuolemaansa

 

- keskitysleirille kuljetetut juutalaiset ovat läsnä kansallissosialistisen Hössin perheen arjessa kammottavina viittauksina: joukkotuhoon päätyneiden juutalaisnaisten ylellisinä alusvaatteina joita jaetaan natsiperheen naisille ja heidän palvelijoille, kallisarvoisena turkkina joka päätyy natsiäidin sovitettavaksi, kuolleiden juutalaisten tuhkakasoista kerättyinä kultahampaina joita natsiperheen poika tutkailee kerrossängyssään taskulampun valossa tai setelitukkoina joita komendantti Rudolf Höss lajittelee samalla kun antaa puhelimitse käskyjä keskitysleirin syreenipensaiden hentojen kukkien varjelemisesta

 

 

 - kylmällä asiallisuudessa Rudolf Höss puhuu kammottavista asioista: kuinka junavauhuihin on sullottu tuhatpäinen ”lasti”, jonka tuhoaminen pitäisi hoitaa nopeasti ja tehokkaasti kaasukammiossa ja polttouuneissa. Muut pöydän ympärillä istuvat natsipamput kuuntelevat tyytyväisinä arkkitehdin suunnitelmia uusista, moderneista krematoriohankkeista, joissa kaasukammioiden ja polttouunien rivistö mahdollistaa ihmisruumiiden taukoamattoman polttamisen. Kun yksi kammio jäähtyy, viereinen kammio voidaan ladata täyteen ”lastia” eli joukkotuhon uhreja

 

- viisilapsisen perheen natsi-isä Rudolf Höss lukee lapsilleen iltasatua, Grimmin veljen kolkkoa satua pahuudesta joka saa palkkansa, ja kuvamaailma siirtyy pimeäkameralla kuvattuun mustavalkoiseen kerrontaan, jossa mekkoon pukeutunut nuori palvelijatyttö pääsee livahtamaan keskitysleirin tuhkakasojen ohitse, kaivaa säkistä omenoita, joita hän piilottaa hiekkakasaan iskettyjen lapioiden sekaan, mutta miksi, ilmeisesti tehdäkseen viimeisiä palveluksia juutalaisvangeille, jotka raatavat nälkäkuoleman partaalla työleirillä kantaen hiekkakasoja pinoista toisteen, uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes kuolo korjaa

Muistiinpanoja ja ajatuksia elokuvan teemoista:

- elokuvan poikkeuksellinen näkökulma, katsoja tavallaan pakotetaan samaistumaan kansallissosialisteihin, natseihin, koska heidät nähdään, juutalaisia ei elokuvassa nähdä, mutta tietoisuuden heidän läsnäolostaan aistii kuulemalla puistattavana äänimaailmana keskitysleirin muurien takaa, juutalaiset ovat toisaalla, niin lähellä mutta niin kaukana, heidät on etäännytetty, muutettu toiseuden edustajiksi, vieraiksi, oman maan kansalaisiksi mutta kuitenkin vihollisiksi, joilla ei ole ihmisarvoa

 

- elokuva tavallaan pakottaa katsojan ajattelemaan kysymystä, mitä jos ei itsekään halua tai pysty näkemään toista ihmistä kokonaisvaltaisesti ihmisenä, vaan pelkkänä yksittäispiirteenä, kuten pelkästään tietyn uskonnon edustajana, tiettynä kansallisuutena, tiettynä ihonvärinä, tiettynä sukupuolena, tietyn seksuaalisen suuntautumisen edustajana, tiettynä ikäluokkana, tiettynä vartalotyyppinä, tietyn ruumiinvamman tai sairauden edustajana, mitä siitä voi seurata, mihin se pahimmillaan voi johtaa, jos ihmisyys katoaa

 

 

- päivänselvää on, että näin rohkea ja voimakas elokuva kuin The Zone of Interest, vavahduttaa ja kauhistuttaa, se shokeeraa ja lamaannuttaa, mutta herättää myös ihailua kerronnallisilla ratkaisuillaan. Elokuva pakottaa katsojan ajattelemaan kammottavaa skenaariota: entä jos itsekin on samankaltainen kuin elokuvan henkilöt, ulkoisesti sivistyneen oloinen, mutta täysin sokea tai välinpitämätön omille moraalisille ja eettisille valinnoilleen?