keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Twin Peaks Freaks



ELOKUVA / TV-SARJA (dvd-boksi)  ---  Twin Peaks (CBS DVD / Paramouth, 2007)(alun perin esitetty televisiossa vuosina 1989-1990?)

Oloni on ahdistunut ja lähes pakokauhuinen. En tiedä, johtuuko se siitä, että yritän kirjoittaa draamasarjasta, joka on jättänyt aivoihini pysyvän muistijäljen. Tarkemmin sanottuna Twin Peaks on itselleni ainoa, oikea televisiosarja. Kyllä, näitä ihmisiä on muitakin. Twin Peaksin jälkeen eikä sitä sitä ennen ole tullut yhtäkään draamasarjaa, joka olisi kiinnostanut minua. Kohtaan jälleen saman ongelman kuin aikaisemminkin: täydellisyydestä on melkein mahdoton kirjoittaa.

Voi olla, ettei ilmaisuestoni ole ainoa syy pakokauhuiseen ahdistukseen. Ehkä syynä on sittenkin liikunnanpuutteeni. En ole käynyt lenkillä yli viikkoon ja liikunnan kanssa on samanlaista kuin huumeiden: jos on kerran käytön aloittanut, sillä tiellä on jatkettava tai olo muuttuu tukalaksi, kun verisuonet tukkeutuvat adrenaliinista ja muusta roinasta.

Vai onko pakokauhuni syynä kuitenkin jääkaapissa odottavat keitetyt mustasilmäpavut, joista kuvittelen tekeväni salaattia, vaikka pavut näyttävät suunnilleen yhtä herkullisilta kuin toukat tai madot. Olen kai katsonut liikaa Pelkokertoimen uusintoja.

Yritän nyt vihdoin viimein päästä varsinaiseen aiheeseen. Näin David Lynchin ja Mark Frostin käsikirjoittaman Twin Peaksin nuorena, joten ehkä siitä syystä se vaikutti minuun voimakkaasti. Sarja oli myös jotain ennennäkemätöntä. Samaan aikaan telkkarissa esitettiin kyseenalaisia "laatusarjoja" kuten Dallas ja Dynastia.

Ehkäpä edes yritä kirjoittaa sarjasta mitään objektiivista analyysia, vaan kirjoitan Twin Peaksista sellaisena kuin se minuun vaikutti. Nämä kuvat eivät ole koskaan kadonneet mielestäni: tuuli huojui puissa, sumu liikkui metsässä, tie kiemurteli synkän maisema halki. Oli ruosteinen bensa-asema, oli kahvila, oli koulu, oli paljon viehättäviä taloja, joista osa oli pelkkiä kauniita kuoria, joiden sisällä tapahtui hirveyksiä.

Oli levysoitin, joka vain jatkoi pyörimistään, vaikka levy oli loppunut. Oli nainen, joka valui mahallaan pitkin rappusia. Oli mies, joka katsoi peiliin ja näki peilissä toisen miehen kasvot. Oli mies, joka joutui demonisen metsänhengen valtaan. Oli tyttö, jolla oli paljon synkkiä salaisuuksia. Oli tyttö, jolla oli kahdet kasvot. Oli muovipussiin kääritty kuollut tyttö. Oli toinenkin muovipussiin kääritty kuollut tyttö.

Oli agentti, joka näki unia kääpiöistä, jättiläistä ja kuolleista, puhuvista tytöistä. Oli jättiläinen, joka ilmestyi agentille näyssä. Oli hirviömies, joka syöksyi sohvan takaa, keskellä päivää, keskellä kirkasta päivää. Oli synkkääkin synkempi metsä, jossa liikkui jotain pahaenteistä. Oli tuuli, joka huojutti puita, synkkiä puita kauniin talon edessä. Kauniissa talossa oli huoneita, joissa oli jotain uhkaavaa. Jotain uhkaavaa leijui koko ajan ilmassa. Tuli mies, jonka sisällä asui toinen mies, joka oli metsän demoni.

Mutta samalla: oli kaupunki, jossa asui paljon tavallisia ihmisiä, tai jos ei tavallisia, niin ainakin hyväntahtoisia. Tai jos ei hyväntahtoisia, niin ihmisiä, joita kaupungeissa asuu. Oli halkonainen, joka kulki halko sylissään. Nainen, joka keskusteli halon kanssa. Oli kahvilanpitäjänainen. Oli toinen nainen, jolla oli arvaamaton mies. Oli hotelliomistajamies, joka juonitteli kaikkia vastaan. Oli sahanomistajanainen, joka juonitteli kaikkia vastaan.

Tietysti oli myös teinityttöjä ja teinipoikia, jotka rakastuivat toisiinsa ja jotka pettivät toisiaan. Lähes kaikki pettivät toisiaan ja juonittelivat toisiaan vastaan. Kaupungissa nimeltä Twin Peaks. Lähes kaikilla oli salaisuus kaupungissa nimeltä Twin Peaks. Juuri mikään ei ollut sitä miltä se näytti ulospäin kaupungissa nimeltä Twin Peaks.

Selkokielellä sanottuna Twin Peaks -sarjassa minua viehätti vastakohtien yhdistelmä: turvallisuus ja pelottavuus, tuttuus ja outous, tylsyys ja yllättävyys, salaisuudet ja totuudet, petos ja rehellisyys. Kauhu keskellä kirkasta valoa. Uni ja valve. Rakkaus ja viha. Hyvyys ja pahuus. Metsänvihreä ja tummanpunainen. Selkeys ja epäselvyys. Rauhallisuus ja levottomuus. Uni ja valve. Uni ja valve.

4 kommenttia:

  1. Ihania nuo kuvat Twin Peaksista - tuovat tunnelmia vuosikymmenten takaa mieleen!

    Tulin vastavierailulle ja jään - kiinnostava monipuolinen blogi sinulla! :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Oli vaikea valita sopivia Twin Peaks-kuvia, koska oli hankala päättää, mikä olisi tyypillisintä twinpeaksiä. Sulla on kyllä aivan mahtava profiilikuva! ;)

    VastaaPoista
  3. Twin Peaks on tosiaan yksi tv-historian helmiä -ja mikä parasta, dvd-boksi löytyy omasta hyllystä :) Olin niin kilttinä viime vuonna, että ostin sen itselleni joululahjaksi. Tapa, joka on ollut viime vuodet unohduksissa, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta. Tänään voisikin olla Twin Peaks -jakson vuoro...

    VastaaPoista
  4. Olen myös itse Twin Peaks dvd-boksin ylpeä omistaja. Twin Peaks on kyllä aina yhtä karmean ihana!

    VastaaPoista