Sivut

lauantai 22. joulukuuta 2012

Homo! kirjana


KIRJALLISUUS / NÄYTELMÄ  ---  Pirkko Saisio: Homo! (Kirja kerrallaan /Suomen kansallisteatteri, 2011)

Näin Pirkko Saision käsikirjoittaman ja ohjaaman sekä Jussi Tuurnan säveltämän Homo!-musiikkinäytelmän viime syksynä Suomen kansallisteatterissa Helsingissä. Pidin esityksestä kymppi plussan edestä. Harmittelin esityksen aikana sitä, etten pystynyt sisäistämään siitä kaikkea. Nyt otin vahingon takaisin lukemalla näytelmän myös kirjana.

Lukukokemuksen perusteella Homo! on kattava kuvaus homoseksuualisuudesta historiassa ja nykyisyydessä, kotimaassa ja muualla, filosofiassa, uskonnossa ja populaarikulttuurissa. Näytelmän henkilögalleriaan kuuluu niinkin moninaisia hahmoja kuin Tom of Finland, Adolf Hitler, Josif Stalin, William Shakespeare ja apostoli Paavali.

Pääasiallisesti näytelmä keskittyy aviopari Veijo ja Hillevi Teräksen elämän ympärille. Hillevi on fundamentalistikristitty ja poliitikko, joka suhtautuu nuivasti kaikkiin vähemmistöihin. Hän yrittää puolustella ja peitellä jyrkkiä mielipiteitään verhoamalla ne raamatullisiin sanankäänteisiin. Hillevi käy jatkuvaa sisäistä dialogia oman omantuntonsa kanssa. Omatunto näyttäytyy välillä Mikkelin piispan hahmossa, välillä jopa muslimina.

Veijo Teräksessä ei ole sukunimestään huolimatta mitään teräksistä, vaan hän myötäilee vaimoaan ja yrittää edistää tämän poliittista uraa. Veijo käy terapiassa keskustelemassa Lumikki-aiheisista unistaan, joissa Lumikki nukkuu ikiuntaan lasiarkussa. Veijo suhtautuu homoihin avoimen vihamielisesti, kun taas Hillevi väittää rakastavansa homoja, vaikka vihaakin heidän tekojaan.

Terästen perheessä työskentelee au pairina kadulta löytynyt Moritz, joka vapaa-aikanaan keräilee aineistoa homojen käyttäytymisestä. Moritz norkoilee usein homopaikkojen läheisyydessä, mutta kieltää toistuvasti olevansa itse homo. Näytelmän loppupuolella Moritz on tullut ulos kaapista ja päätynyt utopistisen Homolandian keisariksi.

Saision näytelmätekstistä selviää, että homous ei ole herättänyt juurikaan missään myönteistä vastaanottoa. Historian saatossa lääkärit ovat luokitelleet homouden sairaudeksi ja oikeuslaitos rikokseksi. Kristityt ja muslimit pitävät homoutta syntinä tai asiana, jota ei ole edes olemassa. Monet historiallisille johtajille kuten Hitlerille homot olivat samanlainen mätäpaise kuin juutalaiset, jotka oli syytä hävittää maan päältä.

Aikana, jolloin homous oli rikos, homot tapasivat toisiaan muun muassa julkisissa käymälöissä ja puistoissa. Näytelmässä on mukana muun muassa Pisuaarin ritarikunta. Homot tunnistavat toisensa joko näyttäytymällä tunnetuissa homopaikoissa tai käyttämällä pukeutumiskoodeja. Myöhemmin toiminta muuttui avoimemmaksi, kun rikos- ja sairausluokitukset poistuivat. Näytelmässä on mukana Setan Olli, Uffe, Tiina ja Jorma kuvastamassa avoimuuden aikaa.

On muutamia asioita, jotka ymmärrän paremmin vasta luettuani ne kirjasta. Näytelmää seuratessani Lumikin merkitys ei avautunut minulle. Kirjan luettuani oletan nukkuvan Lumikin tarkoittavan ihmisen seksuaalista identiteettiä, joka voi vajota unenkaltaiseen tilaan, jos ihminen ei saa osakseen hyväksyntää tai rakkautta. Sadussahan Lumikki herää, kun häneen rakastunut prinssi suutelee häntä. Mutta miksi näytelmässä on mukana myös kääpiöt ja luistelevat jääkiekkoijat, sitä en ymmärrä vieläkään. Ehkä ne ovat välttämättömiä vaatimuksia musikaalinumeroille.

Näytelmätekstiä lukiessani huomasin ilokseni, että se välittää saman hauskuuden kuin mikä näytelmässäkin oli läsnä. Henkilöhahmot sanailevat nasevasti ja usein nenäkkäästi. On ilahduttavaa, että kirjailija on onnistunut repimään näinkin paljon komiikkaa homoudesta. Näytelmätekstissä ei ole tietoakaan heterojen moralisoinnista eikä katkeruudesta.

Olen nähnyt Pirkko Saision peräti kaksi kertaa livenä täällä Helsingissä. Vuosia sitten näin hänet kadulla ydinkeskustassa. Katseemme kohtasivat jopa sekunnin sadasosan ajaksi, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Toisen kerran näin hänet teatterissa ennen Odotus-näytelmän alkua. Katseemme kohtasivat jälleen sekunnin sadasosan ajaksi. Mitään sellaista ei tapahtunut tälläkään kertaa.

Alla on kuvia Homo!-musiikkinäytelmästä, joka ei taida enää olla Kansallisteatterin ohjelmistossa. Jos se tulee uudestaan ohjelmistoon, ostan liput heti. Sen verran upeaa katsottavaa ja kuunneltavaa se oli.

(kuvaaja: Laura Malmivaara)
(kuvaaja: Laura Malmivaara)

4 kommenttia:

  1. Enpä tiennytkään, että tästä on kirja. Olen nähnyt Homo!:n myös näytelmänä, enkä ihan täysin vakuuttunut. En edes enää muista siitä juuri mitään!

    VastaaPoista
  2. Vai et tykännyt? No mutta, ei kaikki esitykset voi aina olla täysosumia. Mulle tämä musiikkinäytelmä oli sopiva yhdistelmä viihteellisyyttä ja vakavuutta. Harmittaa ettei sitä voi nähdä uudestaan. Tuskin edes dvd:tä on olemassa.

    Itse en ole tykännyt sellaisista näytelmistä, joissa lähes tulkoon kaikki repliikit esitetään huutamalla. Tällaiseen olen törmännyt esimerkiksi Ryhmäteatterissa.

    VastaaPoista
  3. kävin katsomassa pari kertaa. Onko tietoa, onko siitä tullut DVD? peterpan.35@suomi24.fi. Menen kts vaikka 3. kerran :) kari

    VastaaPoista
  4. Enpä tiedä, Kari. Näinköhän Kansallisteatteri osaisi vastata paremmin, toivottavasti.

    VastaaPoista