Sivut

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Lukumaraton vai slow reading ja muut ongelmat


LUKEMISEN JA KIRJOITTAMISEN ONGELMISTA

Monessa kirjablogissa on viime aikoina ollut tapetilla 24 tunnin lukumaraton. Maratonia on suoritettu mm. blogeissa Pihin naisen elämää ja Anna minun lukea enemmän (muitakin blogeja löytyy, mutta laiskuuksissani en jaksa linkittää enempää).

Pitäisikö minunkin lähteä mukaan lukumaratoniin, koska "kaikki" muutkin lähtevät? Ei missään nimessä. Yritän päästä toiseen äärilaitaan eli hitaaseen ja nautiskelevaan lukutapaan. Haluan oppia lukemaan tekstiä makustellen (juuri tähän sanaan olen törmännyt joissain blogeissa) ja pysähdellen, tarvittaessa jopa lukien samoja virkkeitä tai kappaleita moneen kertaan.

Haluan oppia maistelemaan tekstiä, samalla tavalla kuin maistellaan tummaa suklaata, espressoa tai chiliruokia. Tummaa suklaata, voimakasta kahvia tai chiliä ei edes pysty hotkimaan. Niiden maut ovat niin voimakkaita, että ne vaativat keskittymistä, pysähtymistä ja ehkä jopa hiljentymistä. Vastaavanlaisia kokemuksia haluan etsiä myös lukemisesta. Sen sijaan että ahmisin pikaruokaa, haluan siirtyä italialaisten lanseeraamaan slow foodiin ja itse kehittämääni termiini slow reading.

Yllä olevalla kappaleella en tietenkään tarkoita, että paheksuisin lukumaratoneja. Ne ovat varmasti hauskoja kokeiluluonteisia juttua, mutta eivät vain ole minun heiniäni. Mutta mistä tahansa tekstistä ei tietenkään pysty nautiskelemaan, jossa tekstissä ei ole mitään, mistä nauttia. Kuvan Johanna Venhon romaani Syntysanat soveltui hyvin slow reading -kokeiluuni, koska se on kirjoitettu runollisella tyylillä. Romaani ei myöskään ole juonivetoinen, vaan pikemminkin tunnelmapainotteinen.

---------------------------

Lukemiseni ja (blogi)kirjoittamiseni on kriisiytynyt myös muista syistä. Olen jälleen kerran syyllistynyt naiiviin ajatteluvirheeseen kuvitellessani, että luonteestani puuttuisi kokonaan ominaisuus nimeltä miellyttämishalu tai että sosiaalinen paine ei millään tavalla vaikuttaisi minuun. Olen kokenut sosiaalisen paineen aika pusertavana viime aikoina. Painetta tulee sekä kirjablogien sisältä että niiden ulkopuolelta.

Vaikka en edes ole varsinainen, puhdasverinen kirjabloggaaja, vaan sekasikiötä muistuttava kulttuuribloggaaja, imen vaikutteita kirjablogeista. Tuntuu siltä kuin kirjablogeissa olisi hyväksyttävämpää kirjoittaa uusista, vastailmestyneistä kirjoista kuin vanhoista, homeisista(?) klassikoista. Äskettäin kirjastossa käydessäni huomasin ajattelevani, että voinko kirjoittaa tai edes lukea peräti kaksi vuotta vanhaa kirjaa! Ennen bloggausaikaani tällainen kysymys ei olisi edes käväissyt mielessäni. Mutta kirjastossa mietin aivan tosissani, onko jotenkin häpeällistä kirjoittaa kirjoista, jotka eivät ole tulleet painosta suunnilleen viikko sitten. Aivan kuin kirjan pitäisi olla höyryävän kuuma, suoraan uunista otettu, että siitä voisi blogata.


Ja sitten: oma lukunsa on kirjablogien ulkopuolelta tuleva kritiikki, nälvinen, mollaaminen, mustamaalaaminen ja vaientamisyritykset. Tuntuu siltä, että kirjoittipa kirjoista blogeissa mitä hyvänsä, kaikki on väärin. Kirjabloggaajien arvostelijoita näyttää olevan mahdoton miellyttää. Jos kaikki tavat kirjoittaa kirjoista blogeissa ovat arvostelijoiden mielestä väärin, eikö se käytännössä tarkoita sitä, että kirjablogikriitikot toivovat kirjabloggaajien vaikenevan lopullisesti. (Ja piruuttani käsittelen kirjablogikriitikoita yhtenäisenä massana, koska niinhän he itsekin tekevät kirjoittaessaan kirjabloggaajista).

Mikäli olen kirjablogikriitikoita oikein käsittänyt, kirjabloggaajat tekevät kaiken aina väärin, esim:

- jos kehuu kirjaa, se on naurettavaa peukutusta, varsinkin jos kyseessä on arvostelukappaleena saatu kirja. Arvostelukappaletta ei kerta kaikkiaan voi kehua, koska silloinhan bloggaaja osoittaa olevansa kustantamon talutusnuorassa ja sätkivänsä kuin tahdoton marionetti
- jos haukkuu kirjaa tai millään tavalla kritisoi sitä, on ilkeämielinen tylyttäjä.
- jos kirjoittaa kirjasta ympäripyöreän ja neutraalin blogitekstin, ei osaa tai uskalla arvioida kirjaa

- jos kirjoittaa kirjasta blogitekstin, joka muistuttaa liikaa sanomalehtikritiikkiä, on valekriitikko, joka talloo oikean kriitikon varpaille ja vie leivän tämän suusta
- jos ei kirjoita kirjasta sanomalehtikritiikkiä muistuttavaa blogitekstiä, syyllistyy mutuhuttuun

Jos mikään kirjoista kirjoitettu blogiteksti ei kelpaa, eikö se käytännössä tarkoita sitä, että bloggaajien olisi syytä lopettaa koko bloggaus ja luovuttaa äänensä niille ihmisille, jotka ovat kirjoista aikaisemminkin kirjoittaneet?

Kyllähän tällainen vähän ihmetyttää. Ehkä myös naurattaa. Vai itkeäkö pitäisi? Kai tässä olisi jo ainesta jollekin komediasarjan käsikirjoittajalle - suomalainen kirjablogikeskustelu. Jotenkin tulee mieleen aussikomediasarja Angry Boys, jossa napit vastakkainen ovat uuden ja vanhan liiton surffaajat.

30 kommenttia:

  1. Anna tuulen puhaltaa tuon kirjabloggaamiskriisin yli ja kirjoita edelleen mistä haluat. Ihmettelen minäkin sitä kovaa halua puskea muottiin ja sääntöjen puristuksiin, tunkea kilokaupalla vastuuta harteille, plus tietenkin kaikki ne merkittävyydessään valtavat skenaariot... Kovin vakavaa on tämä lukeminen ja sen purkaminen sanoiksi, kirjoista keskustelu. En jaksa sen kummemmin asiaa kommentoida, kun on jo muualla tullut kipinöityä aiheesta :-)

    Mutta: maratoneista. En kykene, eikä kiehdo omalla kohdallani. Mielelläni luen kyllä maratoonareiden raportteja lukemisestaan, mutta minusta tuntuu, että jos itse alkaisin kiireellä lukea putkeen ja lukemistani ajoittamaan, niin siitä katoaisi nautinto ja kirjakin menisi 'pilalle'. Olen huono pikalukija: en tajua ja muista asioita jos ne menevät edestä liian nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, lukumaraton pelkkänä sanana ahdistaa minua. Olen elämäni aikana lukenut kirjoja liikaa suoritusasenteella, usein hampaat irvessä ja otsa rypyssä, ja siksi haluan eroon suorittamisesta. Haluan löytää uudelleen lukemisen ilon ja nautinnon ja välillä se onneksi palaa.

      Kirjabloggaamiskriisiä todellakin pukkaa. Ennen bloggausaikaani lukemisellani ei ollut juuri mitään sosiaalista ulottuvuutta ja nyt sillä on. Aika raju muutos, johon yritän sopeutua. Kyllä tämä tästä ;)

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa, ja sannabanalta hieno kommentti tuossa yllä: anna tuulen puhaltaa ja jatka lukemista ja bloggaamista omalla, hyvällä linjallasi!

    Luen itse paljon uutuuksia mutta minusta ei tunnu lainkaan hassulta blogata myös vaikka sata, tai tuhat, vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta. Luen mielelläni vanhempien kirjojen arvioita myös toisten blogeista, ne nostavat unohdettuja helmiä esiin.

    Tykkään slow readingista, mutta haaveilen myös uusivani viimekesäisen (varsin löyhätahtisen ja perheen mukaan sovelletun) lukumaratonini. Haluaisin nauttia lukemisesta pidempään keskeytyksettä, en niinkään ahmia kauhean paljon sivuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, itse olen varannut uutuuksia lähinnä kirjastosta, mutta huomasin, että siitäkin tuli valtavat suorituspaineet. Minun on parempi lainata kirjoja kirjastosta periaatteella "mitä sattuu käteen tarttumaan".

      Äskettäin mietin, viitsinkö kirjoittaa raamatusta eli pari tuhatta vuotta vanhasta kirjasta. Suunnittelin otsikko "Voiko raamattua lukea pelkkänä kaunokirjallisuutena?" Ehkä toteutan tämän fossiilihankkeen lähiaikoina.

      Muistaakseni juuri sinun blogissasi olen törmännyt tähän hitaan nautiskelun ideaan ja sanaan "makustelu".

      Poista
  3. Kotiäitinä lukumaraton on ollut minulle pitkään haave (ei vielä seitsemän vuotta sitten tällä nimellä, vaan siten, että voisi vaan lukea rauhassa koko päivän tai vaikka vuorokauden). Saada lukea niin kauan. Määrä ei ole niinkään se pointti. :)

    Olen muutenkin kirjoja ahmivaa sorttia, joten lukumaraton sopii hyvin tällaiselle. Ja lukumaratonia varten valitaankin yleensä sellaista helposti makusteltavaa. Kaikki omalla tyylillään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, toivottavasti en pilannut fiiliksiäsi maratonin suhteen. Olet oikeassa, omalla tyylillä kannattaa edetä ;)

      Poista
  4. Lukumaratonihan kestää nimensä mukaisesti sen 24 tuntia. Tai jos vetää puolikkaan, niin kaksitoista. Lukumaratoniin kirjat (kai) valitaan myös hieman eri tavalla eli jos itse heittäisin maratonin, niin todennäköisesti lukisin lyhyitä kirjoja (max. parisataa sivua plus novellikokoelmia) ja mielellään melko kevyttä. Yhtäkään maratonia en ole vielä kiskaissut, mutta ajatuksissani kyllä on.

    Jotenkin vastakkainasettelu aina tökkii: eihän maratoni tarkoita sitä, että aina lukee kauhealla tahdilla jatkuvasti. Ainoastaan sen määritellyn ajan eli itse näkisin sen ihan mielenkiintoisena kokemuksena. Eiväthän juoksijatkaan vetele maratoneja joka päivä. ;) Minua maratonissa kiehtoo se, että voisin pyhittää yhden kokonaisen päivän pelkästään lukemiselle. En tosin tiedä onnistuisinko siinä, mutta olen innokas kokeilemaan.

    Mitä tulee noin muuten kirjoista bloggaamiseen... itse alan jo olla ihan kuiva noihin keskusteluihin. Hyvin olit listannut noita kohtia - minua ne enää naurattaa, jos jaksaisin nauraa. Minun blogissani on muuten paljon yli pari vuotta vanhoja kirjoja ja bloggaan jatkossakin juuri siitä, mistä minua huvittaa. Ihan sama onko uutukainen vai fossiili. Muut voivat olla mitä mieltä tahansa. Eipä oikeastaan kiinnosta - lukeminen on harrastus. Kirjoista kirjoittaminen sitten se toinen harrastus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, maratoneja ei vetäistä joka päivä, vaan kerran vuodessa ;) Mutta minulle kerran vuodessakin olisi liikaa.

      Ihmettelen, miksi lukumaratonin kestoksi on valittu nimenomaan 24 tuntia. Eikö voisi yhtä hyvin olla kolme tuntia eli aika, jossa huippujuoksija juoksee maratonin? Sellaiseen voisin ehkä lähteä mukaan. Pidin myös sanavalinnastasi "pyhittää lukemiselle". Se sopisi minulle.

      Alan itsekin olla kyllästynyt kirjablogikeskusteluun, koska monesti se näyttää olevan kriittisyyden varjolla esitettyä mustamaalaamista, mollaamista ja nälvimistä. Alan vähitellen turtua tällaiselle "kritiikille" ja annan sen mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos. ;)

      Poista
  5. Niin, maratoninhan voi toteuttaa miten itse haluaa. Itselleni oli tärkeää 24 tunnin pyhittäminen pelkästään lukemiselle. En ole nopea lukija, joten nautin siitä, että pystyin keskittymään tarinoiden lumoon pitkäksi aikaa. Voit vaikka kokeilla slow reading -maratonia ;)

    Olen huomannut, että vanhoista kirjoista blogatessa niihin tulee usein vähemmän kommentteja. Moni on silti sanonut pitävänsä siitä, että esim. klassikot tuodaan uuteen valoon, joten aion jatkossakin niistä blogata. Monet bloggarit kirjoittavat pelkästään vanhemmasta kirjallisuudesta, ja useat ottavat vastaan kaikenlaiset bloggaukset oli niissä minkälaista kirjallisuutta tahansa.

    Bloggaus on kivaa juuri yhteisöllisyyden takia, mutta paineita ei kannata ottaa. Kirjablogien arvosteleminen on mennyt jo sen verran naurettavaksi, että alun ärsytyksen jälkeen koko juttu jo naurattaa. Bloggaan jatkossakin miten haluan, muiden mielipiteitä ei kannata ottaa hirveän vakavasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, hyvä että käytit samaa ilmaisua kuin Elegia eli "pyhittää lukemiselle". Sehän on aivan eri asia kuin suorittaminen ja kilpailu. En ole kilpailuhenkinen ihminen ja siksi maraton kilpailuna "kuka lukee eniten?" olisi itselleni vihoviimeinen asia. Mutta jos maratonin voi käsittää myös merkityksessä "intensiivinen lukeminen", niin sehän on ihan ok.

      Olen myös huomannut, että vanhoista kirjoista tai elokuvista blogatessa ei kommentteja pahemmin irtoa. Siksi mietin jo etukäteen, viitsinkö edes blogata tästä, jos kukaan ei kuitenkaan sano mitään. Kommentit tuntuvat aina palkitsevilta ja jos kukaan ei kommentoi, mietin oliko tekstissäni jotain vikaa. Toisaalta pidän kirjoittamisesta niin paljon, että pystyn kestämään sen, ettei kukaan kommentoi välillä.

      Yritän olla ottamatta turhia paineita yhteisöllisyydestä. Pitää vain miettiä, mihin haluaa lähteä mukaan ja mihin ei. Yritän reagoida kirjablogikritiikkiin lakonisilla lausahduksilla tyyliin "Big deal!" tai "Ihan sama" tai "Whatever" tai "Ei vois vähempää kiinnostaa" ;D

      Poista
  6. Kirjoitin keväällä blogitekstin ensimmäisestä Harry Potterista ja sain monelta myönteistä palautetta siitä, miten kiva on, että joku vielä kirjoittaa tästäkin kirjasta. Mielestäni se ei ollut mitenkään outoa, koska olen kirjoittanut melkein kaikista blogiaikanani luetuista kirjoista. Kaikkihan tietävät Potterit, mutta bloggaukseni olikin sitten enemmän kertomus siitä, mitä Potterit ovat minulle merkinneet. Kasvoin niiden parissa ja halusin minulle tärkeän kirjasarjan tuoda myös blogiini. Rohkeasti vain niistä vanhemmistakin teoksista. Ainakin minusta on piristävää lukea myös muista kuin tuoreista uutuuksista, koska niistähän yleensä saa lukea monta bloggausta. Bloggaukset vanhoista kirjoista ovat siis tervetulleita poikkeuksia. :)

    Minä olen enemmän ahmijatyyppi lukijana. Riippuu tietenkin kirjasta, koska joissakin kirjoissa olennaisinta ei ole juoni. Jos kirjassa ovat olennaisia kieli ja tunnelma, silloin ehkä luen hitaammin. Kiinnitän tavallisestikin huomiota kieleen kyllä, koska se on jostakin syystä minulle melko rakas asia, mutta yleensä esim. dekkareissa kieli jää auttamatta toiseksi juonelle.

    Olen pitänyt kirjablogia vasta melko vähän aikaa (alle puoli vuotta) ja olen ollut suuresti kiinnostunut erilaisista blogimaailman ilmiöistä. Esim. tuo lukumaraton kuulosti mielenkiintoiselta idealta ja siksi sitä kokeilin. Se oli mielenkiintoinen kokemus, mutta ainakin kokomaraton voi jäädä minulla vain kertaluontoiseksi kokeiluksi, koska oli se sen verran energiaa vievä juttu kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, minulla on kaikki Potterit hyllyssä, suurin osa englanniksi. En ole lukenut Potter-blogitekstiäsi, mutta henkilökohtainen näkökulma kuulostaa mielenkiintoiselta! ;)

      Olin nuorena ahmijatyyppiä lukijana. Jossain vaiheessa muutuin suorittajatyypiksi. Nykyään yritän päästä eroon suorittamisesta. Yritän antaa itselleni luvan nauttia kirjasta ja lukea hitaasti. Yritän myös opetella lopettamaan kirjan kesken, jos se on aivan kammottava. se on yllättävän vaikeeta.

      Jos muistan oikein, luit maratonisi aikana pökerryttävän määrän sivuja. Oliko se peräti 1600? Uskomatonta!

      Poista
    2. Minäkin omistan kaikki Potterit, itse asiassa jopa kahdella kielellä (suomeksi ja englanniksi). Olen lukenut ensimmäiset Potterit montakymmentä kertaa ja niiden maailma on niin tuttu ja turvallinen, että haluan palata siihen aina välillä uudelleen. Luin ensimmäisen Potterin noin kymmenvuotiaana ja koko teini-ikäni odotin aina uuden Potterin ilmestymistä. Harry Potter on siis minulle todella tärkeä kirjasarja. :)

      Joo kyllähän sen aikana paljon tuli luettua, mutta ne sivumäärät on aika suhteellisia. Luin esim. Hanna Haurun Paperinarujumalan, jonka joku muukin ihan lukumaratonin ulkopuolisessa elämässä sanoi lukeneensa 15 minuutissa. Sivumäärä on hieman alle 100, mutta oikeasti kirjassa on monta sivua tyhjää ja yhdellä sivulla todella vähän tekstiä. Kuten sanoin olen ahmijatyyppiä ja taidan olla melko nopea lukija tavallisestikin, joten tulihan sitä paljon luettua maratonin aikana, vaikka en sitä lähtenytkään suorittamaan sillä asenteella, että pakko lukea tämän verran sivuja. Aika monta kirjaa olin lukenut jo ennen maratonia, joten ne eivät olleet täysin vieraita ja valitsin melko helppoja ja viihdyttäviä kirjoja, sillä ei maratonin aikana olisi pystynyt lukemaan perä jälkeen elämää mullistavia kirjoja. Olen innokas kokeilemaan erilaisia asioita, ja nyt on sitten lukumaratoninkin koettu. Jotenkin se tuntui idealta, jonka halusin toteuttaa. Ei ehkä enää toistamiseen, mutta eipä siitä mitään pahaa seurannut. Olen nauttinut lukemisesta senkin jälkeen. :)

      Poista
  7. "Äskettäin kirjastossa käydessäni huomasin ajattelevani, että voinko kirjoittaa tai edes lukea peräti kaksi vuotta vanhaa kirjaa! Ennen bloggausaikaani tällainen kysymys ei olisi edes käväissyt mielessäni."

    Joo, tuttu tunne! Kyllähän kirjablogeja lukiessa tulee sellainen fiilis, että sitä luetaan joko todella uutta tai todella vanhaa, eli klassikoita joita ei vielä ole tullut luettua. Tuntuu vähän siltä että kaikki vaikkapa 90- ja 2000-lukujen puolella kirjoitettu tipahtaa jotenkin epäkirjablogikorrektiin rakoseen. Jotenkin olen vähän sortunut siihen että kyttäilen sitten niitä uutuuksia vippilainoista kun tuntuu höpsöltä olla ainoa, joka vielä kirjoittaa sellaisista joista muut ovat jo vaienneet.

    Minulle ei ole ikinä valjennut täysin lukumaratonien idea. Pitääkö niiden aikana valvoa 24 tuntia? Pitääkö mies hätistää pois kotoa siksi aikaa? Mitä jos ei vaan yksinkertaisesti huvita lukea paria tuntia kauemmin? Haaveilen kyllä lukumaratonista ja joskus vielä toteutankin sen, mutta hankalalta kuulostaa - ja kieltämättä vähän siltä että on ristiriidassa lukemisen perusolemuksen kanssa. Minäkin luen mielelläni hiiiitaaasti ja usein ajatukset karkailevat lukiessani ja sitten luen uudestaan ja uudestaan saman virkkeen niin että olen oikeasti lukenut sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentukissa, kriisiä tosiaan pukkaa, kun lukemisesta on tullut sosiaalinen tapahtuma, enkä enää lue yksin kopperossani.

      Jos olen oikein käsittänyt, lukumaratonilla voi sentään nukkua. Apuaa, en keksi enää mitään fiksua kommenttia. Olen vastannut kommentteihin putkeen jo jonkin aikaa ja nyt järki lakkasi toimimasta, sori ;)

      Poista
    2. Hehe, ei se mitään. No voithan lukea salaa komerossa mitä haluat ja olla bloggaamatta kaikesta. ;) Paitsi että sitten iskee paine ettei blogia ole päivitetty, apuaaa! Sosiaalinen media lisää sosiaalista painetta, niin se vaan on.

      Poista
  8. Luulen, että 'lukukiire' lukumaratonin suhteen on sitten vain omassa päässäni :-) Luulen, että maratonin aikana itse onnistuisin tosin lukemaan vain yhden romaanin, ja sitten maraton tuntuisi hiukan oudolta, tai ainakin siitä postaaminen ja väliaikatiedot :-D Toisaalta voisihan sitä kokeilla vaikka sarjis- tai valokuvakirjamaratonia, kun on kauhean hidas lukija! Enkä tosiaan edes ennakkoluuloissani ajatellut, että maratoniin voisi valmistautua keräilemällä varastoon nopeastiluettavia ja 'helpompia' kirjoja.

    Minä en ole jostain syystä edes huomannut, että blogeissa luettaisiin suureksi osaksi vain uusia kirjoja. Eikä siksi ole tullut paineitakaan sen suhteen. Itse asiassa kirjan julkaisuvuosi ei henkilökohtaisesti voisi vähempää kiinnostaa: kirja on kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kuitenkin erehtyisin suorittamaan lukumaratonin, luulisin että saavutukseni olisi mitätön sivumäärä. En todellakaan usko, että pääsisin tuhanteen sivuun. Mahdollisen maratonin väliaikatiedoissa raportoisin varmasti vain sitä, kuinka lähellä hermoromahdusta olen ;)

      Ehkä uudet kirjat ovat vain osuneet silmiini. Juuri nyt "kaikki" näyttävät bloggaavan Kiltistä tytöstä. Ehkä se on vain näköharhaa.

      Poista
  9. Minusta maraton on nimenomaan mielenkiintoinen ja aika koukuttava kokeilu. Harva oikeasti haluaa kuitenkaan liian usein lukea yli 1000 sivua päivässä. Mutta hitaasti lukeminen on taito myös sinänsä ja ihan yhtä mielenkiintoinen lukuhaaste. Lue ja syvenny kirjan äärelle, käytä siihen aikaa kuulostaa hyvälle.

    Hyvää pohdintaa muistakin aiheista, kertakaikkisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun arvostit pohdintojani! Terveisiä kissallesi! ;)

      Poista
    2. Petja on Suomessa ja näemme elokuussa seuraavan kerran. Terkut menevät sitten perille. :)

      Huomaan, että kaipaan nyt himolukemista ja lukumeditaatiota, aillä näprään koko ajan kotosalla tätä ipadia. Onneksi ulkona ei toimi netti puhelimessa (en ole hankkinut sellaista liittymää täällä Saksassa), joten siellä olen rauhassa tältä näpyttelymanialta.

      Poista
  10. No kylläpä on paljon kommentteja ja vieläpä juhannusaikaan! Kiitoksia todella paljon kaikille kommentoijille ja tietysti myös muille bloggaukseni lukijoille! Nam! ;) Vastaan kaikille erikseen, kunhan tästä sulattelen vastauksianne.

    VastaaPoista
  11. Hieno kirjoitus, jossa oli paljon tärkeitä ajatuksia!

    Oma tyyli, paras lyyli, uskoisin. Siispä sitä kannattaa lukea, mikä itseä kiinnstaa! Uutukaisia voi lukea yhtä lailla kuin vanhempiakin kirjoja. Mistä johtuu, ettei pari vuotta vanhaa kirjaa ajatella tuoreena. Aika tuore tapaushan se vielä on. Onko uutuuskirjan käsite muuttunut bloggaajien myötä tai ainakin blogistaniassa?

    Maratonin kokeilin viime kesänä. Se ei ollut minua varten. Pidän lukemisesta enkä koe ongelmalliseksi sitä, että lukemisen lomassa tekee jotakin muutakin. Oikeastaan kirjan lukeminen yhtä kyytiä ei ole useinkaan se tapa, jolla haluan kirjaan upota. On mukava vähän sulatella, tehdä jotakin muuta välillä ja tarttua sitten taas kirjaan ja antautua sen vietäväksi. Maratonista jäi unenomainen olo, jossa kirjat sekoittuivat toisiinsa. Minulle suoritus oli ennen kaikkea suoritus, joka muistutti liikaa tenttiin lukemista. Mutta jokainen tyylillään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma tyyli pitäisi löytyä. Mitä tahansa ei voi lähteä kokeilemaan, jos se itsestä tuntuu vieraalta. Maratonien lisäksi olen tuntenut sosiaalista painetta myös lukupäiväkirjojen pitämiseen. PItäisikö minunkin ruveta raportoimaan mitä kirjoja olen lukenut minkäkin kuun aikana? Ei, siihenkään en halua lähteä mukaan.

      MInäkään en juuri koskaan lue koko kirjaa saman päivän aikana. En vain pysty enkä edes halua. Haluan nukkua välillä ja jatkaa sitten uudestaan. Vastaanottokykyni loppuu ja sen jälkeen on turha jatkaa.

      Poista
  12. Tuo uutuuskirjajuttu onkin aika jännä. Postasin juuri The Waterboys -kirjasta, jonka ostin kirjan julkkareissa 2011. Kirja on siis istunut kiltisti hyllyssä ja ehtinyt olla pari vuotta mielessäni kuuma uutuus - uskomatonta kuinka aika menee niin nopeasti!

    Huomaan katsovani kirjan painovuoden ainoastaan blogatessani, ja silloinkin aivan viimeiseksi, kun laitan kirjan tiedot postaukseen. Aikaisemmin en luultavasti edes vaivautunut katsomaan valmistumisvuosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waterboysista tulee mieleen Angry Boys. Sitä ei tulekaan tänään. En tiedä, mitä ne siellä Ylellä oikein sekoilevat. KOhta lähetän palautetta.

      Poista
  13. Minä luen paljon muutaman vuoden vanhaa kirjallisuutta sillä olen aika huono reagoimaan uutuuksiin, tosin viime aikoina olen tarttunut myös "kauden kirjoihin". Vaikka monissa blogeissa luetaan paljon uusia kirjoja miksi pitäisi itse tehdä samalla tavalla? Blogistaniaan mahtuu monenlaisia blogeja eli lue ja bloggaa hyvillä mielin siitä mistä itse haluat :) En siis itse kohdallani tunnista mainitsemiasi kirjablogien sisältä tulevia paineita.

    Nuo "kirjablogikriitikoiden" luomat paineet sen sijaan tunnistan. Niitä on ollut viime aikoina niin paljon ja nimenomaan noin, että teit miten tahansa teet aina väärin. En oikeastaan jaksa edes reagoida noihin enää, lähinnä ne aiheuttavat huvittuneen olankohautuksen ja väsyneen huokauksen ;)

    Minä suunnittelen kesäksi ensimmäistä lukumaratoniani (saa nähdä toteutuuko). Ihan siitä syystä, että haluan haastaa itseni ja kokeilla miltä tuntuu keskittyä vuorokausi pelkästään lukemiseen. Aion käyttää osan vuorokaudesta nukkumiseen, mutta muuten pääpaino on lukemisessa. Voihan lukumaratonillakin lukea hitaasti, minä ainakaan en ota tavoitteekseni sivu/kirjamääriä vaan ainoastaan tuon tuntimäärän. Ihan sama vaikka lukisin vain yhden kirjan, sekin on minulle saavutus sillä en muista milloin olen lukenut kirjan yhdessä päivässä (vai olenkohan koskaan) :)

    VastaaPoista
  14. Villasukka kirjahyllyssä, muistaakseni juuri sinun blogissa on ollut kauden hittikirja Kiltti tyttö. Olen miettinyt, onko minunkin "pakko" heti rynnätä kauppaan ostamaan kirja ja blogata siitä, koska "kaikki" ovat siitä jo kirjoittaneet. Mutta tajusin, ettei minun tarvitse olla koko ajan "in" ja "cool".

    Olen ilmeisesti sosiaalisesti vähän urpo, koska olen vasta äskettäin havahtunut blogien sisäiseen sosiaaliseen paineeseen. Muualta yhteiskunnasta tulevaan sosiaaliseen paineeseen olen kai tottunut jo ajat sitten. Tuntuu tosiaan aika rajulta, että painetta tulee joka puolelta, ulkoa ja sisältä. Kai tähän tottuu, olenhan tottunut esim. median asettamiin paineisiin naisten ulkonäölle enkä jaksa reagoida kaikkiin vaatimuksiin. En esimerkiksi ole vieläkään hankkinut silikonirintoja, rakennekynsiä, hiuslisäkkeitä, tatuointeja jne. vaikka "kaikilla" naisilla on silikonirinnat - vai onko? ;D

    Olen näköjään käsittänyt lukumaratonin idean vähän väärin. Ideana taitaa olla enemmänkin lukemiseen keskittyminen kuin suorittaminen. Väärinkäsitykseni on vähitellen korjautunut ;)

    VastaaPoista
  15. Vastaan tähän juttuusi vähän myöhässä, mutta se on ajankohtainen siinä mielessäni, että blogistreamissa vilisee tänään päivityksiä lukumaratonista. On jotenkin ulkopuolinen olo taas vaihteeksi, vaikka tasan tarkkaan tiedän, ettei koko maraton-ajatus sovi minullekaan. Tällaiset yhteistempaukset harvoin, jos koskaan sopivat, yhteisöllisyydelläni on rajat.

    Minä ryhdyin laittamaan tunnisteiksi lukemieni kirjojen julkaisuvuodet (blogini alaosassa) ja niistä näkee kuinka 2000-luku painottuu lukemissani teoksissa, tosin koska en bloggaa valtavirtakirjallisuudesta, niin minun blogissani ei nähdä Kiltin tytön kaltaisia teoksia (vaikka sen lukisinkin). Lähes viiden vuoden bloggausaikana olen lukenut melko laajasti eri vuosikymmenien teoksia. On mielenkiintoista tutustua genren varhaisempiin teoksiin, jotta osaa sijoittaa nykyteokset genrekartalle.

    Allekirjoitan myös sosiaalisen paineen niin blogien sisä- kuin ulkopuoleltakin. Joskus kun arvioimaani kirjaa ei kommentoi kukaan, vaikka kaipaisin siitä toisenkin näkemystä, joudun aina miettimään kuinka pieni lukijaryhmä oikeasti voisi olla kiinnostunut siitä mitä luen ja blogiini raapustan. Ja sitten olen taas tyytyväinen omassa pikkunurkkauksessani.

    VastaaPoista
  16. Itse olen ollut muutaman kerran aikeissa jättää kommentin blogiisi, mutta jätin sen tekemättä, koska kysymykseni olisi tuntunut tyhmältä. Olisin nimittäin kysynyt, oliko teos romaani vai sarjakuva. Ajattelin, etten kehtaa kysyä tällaista, koska muuten pidät minua idioottina. Voi olla, että muillakin bloggaajilla olla ongelmana juuri kehtaaminen. On aika korkea kynnys kommentoida kirjallisuusgenreä, josta ei tiedä oikeastaan mitään.

    Minä alan kai vähitellen sopeutua sosiaaliseen paineeseen, jota edelleen tulee sekä blogien sisältä että ulkopuolelta. Olen muuttanut suhtautumistani erilaisiin blogitempauksiin. Nehän eivät ole velvollisuuksia, vaan ideoita. Kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan. Minusta on ihan hauska seurata lukumaratoneja ulkopuolelta, mutta en halua itse lähteä maratonille.

    VastaaPoista