Sivut

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ikuisuusprojekteja

(tekotaiteellinen ja muutenkin totaalipaska valokuva, jonka olen läntännyt tähän paremman puutteessa; kuvassa osa elokuvan Naked lunch kannesta)

Näistä elokuvista olen ollut aikeissa kirjoittaa jo ikuisuuden (lue: puolitoista vuotta), mutta en ole vain ehtinyt/jaksanut/muistanut/pystynyt/uskaltanut/kehdannut/kyennyt(ja muut tekosyyt)

William Friedkin: Manaaja (1973)
Maailman pelottavimmaksi luokiteltu kauhuelokuva. Ennen kuin voisin kirjoittaa tästä elokuvasta, minun pitäisi a) hankkia elokuva dvd:nä b) uskaltaa katsoa se. Olen nähnyt elokuvan jo kerran, ja siinä oli oikeastaan yksi kerta liikaa. Mieluiten näkisin tästä elokuvasta vain dokumentin, jossa kuvailtaisiin sen valmistumisvaiheita ja selostettaisiin älyllisesti, mihin sen kauhu perustuu.Tunteella en enää halua lähteä tähän mukaan.

Jack Haley Jr./ Viktor Fleming: Ihmemaa Oz (1939)
Hyvän tuulen elokuva. Ihana, ihqu, ihana. Mutta miten näin suuresta klassikosta pystyy kirjoittamaan?

David Lynch: Blue Velvet (1986) (tai koko Lynchin tuotanto)
Lynchin elokuvissa ja televisiosarjassa Twin Peaks minua on kiehtonut outous, surrealismi, unen ja valveen sekoittuminen, toden ja kuvitellun häilyminen. Olen pitänyt myös Lynchin elokuvien uhkaavasta ja oudosta tunnelmasta.

South park (1997-)
Löysin tämän amerikkalaisen, animaation keinon toteutetun satiirisarjan häpeällisen myöhäisessä vaiheessa. Lähes tulkoon jokainen jakso onnistuu lyömään minut ällikällä. Pidän siitä, että amerikkalaiset arvostelevat oman maansa kulttuuria ja ilmiöitä sisältäpäin. Röyhkeä ja rohkea satiirisarja, jossa käsitellään aivan mitä tahansa aihetta häpeilemättä.

Tim Burton: Saksikäsi Edward (1990) (tai Burtonin koko tuotanto)
Melkein samat perustelut kuin Lynchilla, mutta astetta kevyempää. Sama outous, mutta mukana myös huumoria.

Federico Fellini: Naisten kaupunki (1980)
Outous, fantasia ja muuta mitä en osaa nimetä.

Alfred Hitchcock: Vertigo (1958)
Elokuva on muistaakseni luokiteltu maailman parhaaksi elokuvaksi. Tämän elokuvan hypnoottiset kuvat pyörivät usein päässäni. Mystinen.

Uusimmat ikuisuusprojektit (kesto: noin kuukausi)

Pirjo Honkasalo: Betoniyö

Filth

Päivien kuohu
surrealistinen elokuva

6 kommenttia:

  1. Tuttua - ikuisuusprojektit. Kiva Tuija, että listasit nämä ja joskus lyhyt kommentti on parempi kuin pitkä.

    Olen nähnyt muut paitsi Manaajan, joka myös houkuttaisi. Näistä viimeksi näkemäni Betoniyö on todella hyvä. Ja South Parkista sinulla on osuva tiivistys. Amrerikkalaiset osaavat todellakin kritikoida purevasti, vaikka heitä aina stereotyyppisesti siirappisuudesta syytetään.

    VastaaPoista
  2. Nuorempana näin Manaajan. Siitä seurasi pitkäksi aikaa nukahtamisvaikeuksia. Tavallaan leffa kuuluu ehkä yleissivistykseen, mutta en tiedä, voiko sitä siitä huolimatta suositella kenellekään. Jos katsot, suosittelen päiväsaikaa.

    Betoniyöstä on vaikea kirjoittaa, koska se on niin erikoinen. Miten elokuvaa voi edes luonnehtia? Ekspressionistinen? En löydä sanoja.

    South park on kyllä todella kovaa kamaa. Harmittaa vain, että "löysin" sarjan vasta pari vuotta sitten. Olen ollut pitkään naiivissa uskossa, että amerikkalaiset eivät huomaa, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa voisi olla jotain vikaa. Kyllä ne vaan huomaavat!

    VastaaPoista
  3. Miten klassikosta pystyy kirjoittamaan? Tuttu ongelma.. olen mietiskellyt Taru sormusten herra -postausta, kun äänestin sitä Kaikkien aikojen paras kirja -äänestyksessä, mutta mitä siitäkään voi enää sanoa, kun kaikki ja paljon muuta on sanottu jo moneen kertaan. Joten olen jättänyt idean 'to be done - ei ehkä koskaan' osastolle hautumaan. :)

    Ikuisuusprojekteista ei kannata ottaa paineita.. onpahan jotain, mistä ammentaa kun haluaa ottaa jotain työn alle. :)

    VastaaPoista
  4. Niin, klassikoista ei ehkä pysty kirjoittamaan muuten kuin täysin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Eli kirjoittaa vain siitä, mitä klassikko merkitsee juuri minulle. Onhan se tietysti itsekeskeistä, mutta mielestäni se on parempi ratkaisu kuin yrittää kaikenkattavaa analyysiä, johon sisältyisi kaikki, mitä klassikosta on jo sanottu.

    Ajattelin samaa, että ikuisuusprojekteissa on ainakin varaa valita, jossa nykyinen kulttuurielämä käy tyhjäkäynnillä ;)

    VastaaPoista