perjantai 24. lokakuuta 2014

Kirjamessut - ei taas!

TAPAHTUMA  ---  Helsingin kirjamessut (23.-26.10.2014)

Juuri kun vuoden 2013 kirjamessuista selvittiin, alkoivat vuoden 2014 kirjamessut. Järkyttävää!

Tässä muutamia kuvia ja kuvatekstejä pääkallopaikalta Pasilan Messukeskuksesta.

Perjantaina 24.10.2014

(Pirkko Saisiota haastattelee Jukka Petäjä)
Pirkko Saisio kertoo uutuuskirjastaan Signaali. Muistikuvieni mukaan Saisio puhui haastattelussa ainakin seuraavista aiheista: Madeira, sulkumerkkien lisääntyminen kirjoituksissa, harhailu konkreettisesti ja tapana kirjoittaa, pakoilu väylänä kirjoitusprosessin aloittamiseen ja proomotiokulkeiden absurdius ja yliopistomaailman tapahtumat huonona teatterina.

(Marja Leena Toukonen ja Mili Kaikkonen)
Peilikirjoitusta-blogia pitävä Marja Leena Toukonen kertoo kirjoistaan Valo taipuu & Sanaton -silta myyttiseen tietoisuuteen. En muista haastattelusta juuri mitään, koska keskityin tuijottamaan marmustoita. Ajattelin vain, että ei ole todellista, ilmielävä bloggaaja!

(Tuula-Liina Varis ja piispa Irja Askola)
Tuula-Liina Varis kertoo kirjastaan Naisen paras ystävä. Muistikuvieni/kuulomuistini mukaan Varis totesi, että hänen kirjansa murhaaja on ei-narsisti, vaikka muutamat kriitikot ovat virheellisesti muuta väittäneet. Jos muistan oikein, Varis sanoi myös, että hän ei ole kiinnostunut täydellisestä pahuudesta tai täydellisestä hyvyydestä. Sen sijaan kirjailija uskoo, että ihmisissä on sekä hyvyyttä että pahuutta.


Lauantai 25.10.2014

(Paolo Giordano ja haastattelija)
Paolo Giordanon puheesta en muista juurikaan muuta kuin, että hän puhui erittäin hyvää englantia lievällä amerikkalaisella korostuksella. Englantia puhuessaan Giordano oli vakava ja asiallinen, mutta heräsi henkiin heti, kun haastattelija antoi hänelle luvan puhua muutaman sanan italiaa.

(Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundqvist ja haastattelija)
Varistyttö-trilogiaa kirjoittava kirjailijakaksikko esiintyy yhteisnimellä Erik Axl Sund. En ole vieläkään lukenut yhtään trilogian osaa, mutta ehkä olisi syytä sukeltaa ruotsalaiseen synkkyyteen, jota tummentavat pedofilia, insesti ja murhat. Kirjan kannet sisältävät Carl Larssonin manipuloituja maalauksia ilmeisesti siksi, että alkuperäiset maalaukset olivat liian kauniita ollakseen totta (kirjailijoiden puheesta sain käsityksen, että Larssonilla oli seksisuhde 14-vuotiaaseen tyttöön eli tarkoittaako tämä sitä, että myös Carl Larsson oli pedofiili, päättäkää itse).

(Roman Schatz ja Anna Kortelainen)

Roman Schatz kertoo esseekirjastaan Voi maamme, Suomi. Saksalais-suomalaisen irvileuka Schatzin mukaan tyypillinen esimerkki suomalaismiesten keskustelusta on tälläinen:
- Mitä äijä?
-Paskaaks tässä.
Yleisimmin esitetty kysymys suomalaisten puhelinkeskustelussa on tämä:
- Hei ootsä viel siellä?
Kun vanhat suomalaismiesystävykset tapaavat vuosien jälkeen, ensimmäinen (ilahtunut) repliikki on:
- Korhonen perrrkele! (ja lyönti olalle)
Omien tulkintojeni mukaan replaa ei voi kääntää englanniksi tai jos kääntää, merkitys muuttuu, esim.
- Smith (the) Satan! (ei kuulosta ollenkaan sydämelliseltä)
Schatzin mukaan suomalaisten yleisimmin esittämä kysymys ulkkareille on tämä:
- Miksi (ihmeessä) sä muutit Suomeen?
Se on niin totta. Minullakin on tapana sääliä Suomeen tulleita turisteja ja Suomeen muuttaneita ihmisiä/ihmispoloisia, jotka ovat tehneet elämänsä pahimman virheen ja tulleet Suomeen. Epäilen aina pahinta: mielenhäiriötä, hulluutta, arvostelukyvyn rajoituksia, virheellisiä tietoja tai väkipakolla raahaamista, jos näen ulkomaalaisen Suomessa.
Schatzin ja Kortelaisen keskustelu on niin hauska, että melkein koko ajan sai nauraa. Schatz on ehdottomasti suomalaisuuden ytimessä.
Ja loppuun tietoisku kaikille kiroilun ystäville. Schatz kertoo siirtyneensä saksankielisestä scheisse-kirosanasta suomalaiseen v-sanaan. En vain tiedä, onko se edistymistä vai taantumista. Mutta joka tapauksessa minulla näyttää olevan edes jotain yhteistä Roman Schatzin kanssa.

(Hugleikur Dagsson ja Ville Rauvola)
Hugleikur Dagsson kertoo sarjakuvakirjastaan Kuvitetut klassikot. Dagsson puhuu häkellyttävän monipuolista englantia islantilaisella(?) korostuksella, jossa kaikki d:t muuttuvat t:ksi. Myös stand up-komiikkaa tekevä Dagsson kertoo, että hänen piirrustustyylinsä enemmänkin evil (paha) kun taas stand up-tyylinsä on filthy (rivo). Sarjakuvataiteilija kertoo olleensa imarreltu kirjan painosmäärään (666) liittyneestä pirullisesta piiloviestistä. Lempinimen Hulle omaava Dagsson kokee imartelevana myös suomalaisfanien hänelle antaman lempinimen Hullu (jos käsitin oikein).


 Sunnuntai 26.10.2014

(Rosa Liksom ja haastattelija)
Rosa Liksom kertoo uudesta lyhytproosakokoelmastaan Väliaikainen. Koska olen pitkän linjan ja raskaan sarjan Rosa Liksom-fani, kirjailijan esiintyminen oli must-kohde. Kun kirjoitan tätä tekstiä Kirjamessut-dagen efter-päivänä eli maanantaina, huomaan, etten muista Liksomin puheesta paljon mitään. Syy: keskityin tuijottamaan hänen ulkoista olemustaan. Ajattelin vain, että oho, mikä psykedeelinen mekko! Ja all right, mitkä mikkihiirimäiset(?) hiuslisäkkeet! Ja OMG, mitkä käärmekuvioiset(?) sukkahousut! Liksomin puheen sisällöstä muistan vain kissan, joka hyppäsi kerrostalon ikkunasta ulos, kun sen emäntä oli ottamassa 50:ttä selfietä. Mutta asia, jonka Liksomista muistan hyvin, oli hänen naurunsa. En edes yritä kuvailla sitä, koska se on mahdotonta. Se pitää kuulla itse. Rosa Liksomin naurua kannattaa ehdottomasti tulla kuuntelemaan kauempaakin! Se tuo valoa ja iloa kaamokseen. Minun mielestäni sen voisi myös tuotteistaa puhelimen soittoääneksi tai herätyskellon herätysääneksi.

(Rosa Liksom ja haastattelija)
Kun olin myöhemmin haahuilemassa messuhulinassa, kuulin jostain Rosa Liksomin helposti tunnistettavan puheäänen. Suunnistin kohti ääntä ja sieltähän se löytyi - Rosa Liksom. Seisoin muutaman metrin päässä Liksomista, mutta en saanut hänen puheestaan juuri mitään selvää, koska taustamelu häiritsi. Ainoa asia, minkä juuri ja juuri sain selvää, taisi olla kirjailijan perheen "lemmikki" robotti-imuri, jonka päällä matkustaa perheen eläinlemmikit eli kissat (jos kuulin oikein). Myöhemmin uskaltauduin vaihtamaan kirjailijan kanssa pari sanaa ja sain selville, että kissojen nimet ovat Ilves ja Matti (jos muistan oikein, vai oliko se sittenkin Pekka).

Lue Maaria Ylikankaan erittäin negatiivinen, vihaa ja angstia kihisevä messukirjoitus Luutiista tästä

12 kommenttia:

  1. Minä en ehtinyt tänään vielä kuuntelemaan oikein ketään, tuo Saision uutukainen kyllä tosin kiinnostaa. Taisin bongata sinut messuhallin aulassa, mutta olin just kiireellä menossa toiseen suuntaan niin jäi moikkaamatta. Ehkä tiemme kohtaavat viikonlopun aikana, mukavia messuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisio on aina mielenkiintoinen ja hauska. Ihmettelen, mitenköhän tunnistit minut, koska en kulje messuilla kyltti kaulassa tai Blogger-lappu puseron helmassa. Olen kuvitellut olevani anonyymi. Saa nähdä, jos uskallan tänä vuonna tulla moikkaamaan muita bloggaajia. Hauskoja messuja sinullekin!

      Poista
    2. Taitaa olla että nyt meni lahopäällä Tuijat sekaisin, pahoittelen. :) Mukava oli joka tapauksessa lukea messukokemuksistasi!

      Poista
  2. Oi, olipa mukavaa, että kävit kurkkaamassa minuakin! Olisitpa vielä ehtinyt jäädä moikkaamaankin! Perjantai-iltapäivä oli tiivis ja ihana kaikin puolin, mutta tällä kertaa rajasin oman messukäyntini siihen, ensi vuonna sitten lisää. Helsingin messut ovat aina niin valtavat, että niihin pitäisi olla todella paljon aikaa ja lukujärjestys ja kirjalista valmiina kädessä. Tällä kertaa oli niin paljon muuta, ettei oikein energia riittänyt. Mutta oli mukavaa, että Wine Corner täyttyi kuulijoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä minua jännittää todella paljon muiden bloggaajien tapaaminen. Pelkään kai häkeltymistä ja kiusallisia hiljaisuuksia, jos kuitenkaan ei ole mitään puhuttavaa, vaikka bloggaamisen pitäisi yhdistää. Mutta onhan tässä aikaa ja messut varmasti ensikin vuonna. Tänä vuonna minulla riitti aika hyvin energiaa. Ehkä siksi että otin mukaan juomapullon ja omat eväät, vaikka kävin myös kahvilla. Aikaisempina vuosina väsähtämiseni on saattanut johtua vain janosta.

      Poista
  3. Useimmin esitetty kysymys täällä(kin) on "miksi muutit tänne?" eli ei ole suomalaisten yksinoikeus ihmetellä. Brititkin ihmettelevät, miksi joku muuttaa tänne. :D

    Itse en ole vielä(kään) käynyt kertaakaan, siis en ikinä, Suomessa kirjamessuilla. En tosin ole käynyt missään muuallakaan kirjamessuilla, koska noin yleisesti ottaen en ole messuihminen. Olen kyllä ajatellut joku vuosi korkata messuneitsyyden juuri kirjamessuilla ja juuri Suomessa. En tosin vielä tiedä, milloin tämä tapahtuu.

    Joskus ihmettelen, miksi ihmiset menevät (vapaaehtoisesti kaiketi) messuille tai minne nyt menevätkin ja valittavat, kun on niin kamalaa. Kuka käski mennä, mietin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä messuille on tavallaan pakko mennä, vaikka kaikki on ihan persiistä: hälinä, kuumuus, tuskanhimo, jano, nälkä, rynnivät ihmismassat, kuulutukset, mainokset, ahdistus, paniikki, pelkotilat, kyllästyminen jne jne.

      Melkein joka vuosi sinne on kuitenkin pakko tunkea. Tänä vuonna selvisin aika hyvin. En kärsinyt nestevajauksen aiheuttamasta(?) sekavuudesta, ärtymisestä ja paniikista, koska join säännöllisesti vettä juomapullosta. Jos tulet jonain vuonna messuilemaan Helsinkiin, muista hengissäselviämispakko: vesipullo ja naposteltavat. Huomioi myös, että hallin lämpötila saattaa vaihdella infernaalisesta kuumuudesta arktiseen kylmyyteen :D

      Ai ei se olekaan pelkästään suomalainen ilmiö, että kysytään, miksi joku on viitsinyt muuttaa toiseen maahan ;)

      Poista
    2. Siis tarkoitin tietysti hengissäselviämisPAKETTIA, hyvä minäääää!

      Vielä vinkkejä: jos tulet messuille, kannattaa laittaa mukavat kävelykengät jalkaan ja pukeutua vaatteisiin, joita helposti keventää tai lisätä, esim. peruspusero+avattava neuletakki, jonka voi nopeasti riuhtaista päältään, kun helvetillinen kuumuus taas alkaa esim. tungoksessa.

      Kannattaa muistaa myös, messuilla voi välillä olla jopa ihan hauskaa ja mielenkiintoista eikä ihan kaikki ole rektumista, ainakaan ihan koko ajan :D

      Poista
    3. Kyllä messuille on mentävä tyylillä, jos sinne kerrankin pääsee. Eli korkkarit jalkaan ja päälle jotain tummaa ja synkkää. Voihan ne päälivaatteet sitten heittää mäkeen ja hengailla korsetissa, jos hiki yllättää. :D Sitten naamalle mahdollisimman hapan ja ylimielinen ilme, niin kanssamessuavatkin säikähtävät ja tulee tilaa!

      Poista
    4. Ai niinkö aiot! No miksei, jos se kerran on tyylisi. Itse olen mennyt messuille ehkä vähän samalla asenteella kuin menisi kuntosalille (vaikka en tätä nykyä käykään kuntosalilla).

      Enpä muista nähneeni ketään korsetissa. Erottuisit hyvin joukosta! ;) Yksi vaihtoehto saada tilaa ympärilleen olisi sumuttaa päälleen hillitön parfyymipilvi niin, että heikoimmat tuupertuvat. Vaikka olisihan se julmaa astmaatikkoja kohtaan :-/

      Poista
    5. Haha, kiitos parfyymivinkistä. Pistänpä senkin (tai sitäkin) korvan taakse. :D

      Poista