perjantai 31. lokakuuta 2014

Kirja jossa häiritsi suunnilleen kaikki


KIRJALLISUUS  ---  Petri Karra: Pakenevat unet (Gummerus, 2012)

Saako valittaa? Onko väärin kirjoittaa kirjasta, josta ei ole juurikaan mitään hyvää sanottavaa? Pitäisikö vaieta, jos suhtautuu epäluuloisesti romaanin tarinaan ja lähes tulkoon kaikkiin kirjailijan tekemiin ratkaisuihin?

Epäuskoni romaanin kertomaa tarinaa kohtaan iski jo ensimmäisellä sivulla. Siinä päähenkilö kävelee helsinkiläisen(?) ongelmalähiön kerrostalon vintin puulattialla. Mietin, miten mahdollisimman halvalla kyhätyissä vuokrakerrostaloissa voi olla puinen lattia. Eikö lattian pitäisi muovia tai betonia? Toisella ja kolmannella sivulla häiriinnyin kielellisen ilmaisun sekavuudesta ja kuvauksen näkökulman epäselvyydestä. Kun kerran epäluuloni heräsi, se ei kadonnut koko romaanin aikana, vaan se voimistui koko ajan.

Listaan numeroina kaikki häiriötekijät romaanissa:

1. (Muka)rankka aihe
Aika paljon rankkuutta saatu mahtumaan yhteen romaaniin: huumeet, alkoholi, rikkinäiset perheet, avioerot, huostaanotot, ikävät asuinympäristöt, koulukiusaaminen, väkivalta, varastaminen, rikollisuus, epätoivo, näköalatttomuus jne.

Romaani seuraa narkkariäiti-Marinan lasten Nastan (14-v poika) Nadjan (6-v tyttö) elämää nimettömässä ongelmalähiössä Helsingissä. Nasta pakenee arkielämää mangapiirrustusprojektiinsa nimeltä Pakenevat unet. Nadjaa hoitaa lähinnä veli. Naapureina asuvat poliisiäiti-Tuija ja hänen tyttärensä Veera (14-v). Marinalla on narkkaripoikaystävä-Kampa. Perhettä ahdistelevat sossutädit huostaanottoaikomuksineen.

2. Rakenne
Romaanissa seurataan kahta kertomusta. Ikävä arkielämä narkkariperheessä, jota seuraa melkein identtinen sarjakuvakertomus  Pahan Valveen maasta, jossa seikkailevat Nahuki (Nasta?), Veronika (Veera?), kadonnut äiti ja onneton sisko. Henkilökohtaisesti koin sarjakuvakertomuksen täysin yhdentekevänä, tarpeettomana ja pitkäveteisenä romaanin kannalta. Minua häiritsi suunnattomasti myös se, että Nastan piirtämä mangakertomus oli kuvattu romaanin paperinmakuisena, sanallisena kertomuksena eikä se sisältänyt yhtään mainintaan piirtämisestä.

3. Epämääräinen slangi romaanin dialogeissa
Ilmeisesti romaanin dialogien on tarkoitus edustaa stadin slangia. Romaanin tapahtumapaikkaa ei missään vaiheessa määritellä Helsingiksi, mutta jos kertomuksessa matkustetaan metrolla, mikä muukaan se voi olla. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että joko kirjailijan on osattava murre (tässä tapauksessa slangi) täydellisesti tai jos ei osaa, sitä ei kannata käyttää ollenkaan. Koska mikään ei ole kiusallisempaa kuin murre, joka on jotain sinne päin. Esimerkkejä eri kohdista romaania:
- Ookste jo syöneet? (mitä hemmetin murretta tämä on?)
- Mun mutsi ja faija o eronnu. (Helsingin vai Turun murretta? näinkö puhuu paljasjalkainen stadilainen?)
- Enkel, sulla ei oo siipiä. (sanooko helsinkiläinen enkel vai enkeli? "sulla ei oo siipiä" vai "sullei oo siipii")
-  Ootsä kusipää? Oots? (mikä muoto on "oots"?)(ja onko yleensä riitelijöillä tapana kysyä, onko toinen kusipää, eikö se yleensä vain todeta; kuulostaa suunnilleen yhtä uskottavalta kuin jos sanoisi "anteeksi rouva, mutta voisitteko ystävällisesti haistaa paskan")
- Mul o asiaa, tuu (eikö pitäisi olla: "mullon asiaa")
- Sulla o varmaan jo nälkä? (eikö helsinkiläinen sanoisi joko "sullon varmaan jo nälkä" tai "onks sul nälkä")
- Emmä pelkää niitä. Älä säkään. Mä otan niistä itse vastuun, enkä tarvitse ketään siinä. Pelko o turhaa. Se o kuolemista. Pelko antaa sellaisille valtaa joille se ei kuulu ja on vain itseltä pois. Eikö Joonas ja ne ansaitse sellaista valtaa. Varsinkin kun ne on niin mitättömii. (Miksi tämän näytteen helsinkiläinen puhuu osittain slangia, osittain kirjakieltä? Eikö voisi valita jompi kumpi ja pysyä siinä? Ja jälleen sama "o" - ollaanko Turussa vai Helsingissä, Vaasassa vai Porissa?)

Omalla kohdallani romaanin sekasikiömurre häiritsi lukukokemustani, koska tahtomattani jouduin pysähtymään joka ikisen repliikin kohdalla ja miettimään, mitäköhän ihmeen murretta tämäkin taas on. Romaani sisältää dialogia todella paljon, joten lukukokemukseni oli erittäin töksähtelevä.

4. Mahdolliset asiavirheet tai epäuskottavuudet
Romaanissa narkkariperheeseen on tilattu Hesari. Täh? Miten sosiaaliavusten varassa elävällä perheellä on 1) varaa 2) kiinnostusta tilata Hesari. Jotenkin oletan, että narkkariäidin elämässä prioriteetti numero yksi on huumeet eikä itsensä sivistäminen sanomalehdellä. Ja miten 14-vuotias Nasta voi huolestua siitä, ettei "taaskaan" ole ehtinyt lukemaan Hesaria. Luulisi, että narkkariäidin pojalla olisi muitankin mielenkiinnon kohteita ja huolenaiheita kuin Hesarin lukeminen. Tai ylipäänsä kenellä tahansa 14-vuotiaalla.

Romaanissa Nasta seisoo koulun edessä ja ajattelee "ei jaksaisi nähdä noita, koulun pahimpia luusereita, tulevaisuuden kirkkaina näkyminään työttömyyttä, köyhyyttä, alkoholismia, väkivaltaa, ylipainoa...". Näinkö tosiaan ajattelisi 14-vuotias romaanihenkilö vai näinkö ajattelee yli 40-vuotias romaanikirjailija, joka tarkastelee asioita etäisyyden päästä luettuaan ensin kasan tutkimusraportteja yms?

Romaanissa 14-vuotias tyttö osaa ulkoa Bruce Springsteenin laulun I'm On Fire. Onko tämä uskottavaa, mielestäni ei. Romaanin toinen 14-vuotias kuuntelee sekä Radioheadia että Eminemiä. Uskottavaa vai ei, ehkä kallistun itse jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.

5. Epämääräinen tapahtumapaikka
Romaanin tapahtumapaikkana on ilmeisesti Helsinki (syy: metro mainittu), joka kuitenkin kuvataan epämääräisenä yleiskaupunkina, jossa on tornitaloja, ostareita, räkälöitä, sossuloita, kouluja ja poliisiasemia. En vain ymmärrä, miksi romaanissa mainitaan ensimmäinen paikannimi sivulla 261, jossa mainitaan Malmin Kauppatie. Mistä Malmi tähän yhtäkkiä ilmestyy? Ja miksi Malmi, joka ei sijaitse lähelläkään metrorataa kuten muut tapahtumapaikat ilmeisesti sijaitsevat. En ihan kässää.

6. Kirjailijan pärstä
Lukiessani romaania erehdyin usein vilkuilemaan kirjailija Petri Karran kuvaa. Kuvassa hänellä on muodikkaat, paksusankaiset ja mahdollisesti kalliit älykkölasit. Hänen takkinsa näyttää kalliilta nahkatakilta. Miksi tämännäköinen (lue: hyvätuloisen näköinen) ihminen kirjoittaa lähiökurjuudesta? Kieltämättä ajatus sosiaalipornosta käväisee mielessä. Vai oliko tarkoitus kalastella Finlandia-palkintoa "yhteiskunnallisesti tärkeästä aiheesta" kirjoittamalla? Sitähän minä en voi tietää.

7. Muut samantyyppiset romaanit
Petri Karran romaani muistuttaa aihevalinnoiltaan jossain määrin Markus Nummen Karkkipäivää (josta en myöskään pitänyt). Yhtymäkohtia on myös Mari Mörön romaaniin Kiltin yön lahjat (josta pidin vähän enemmän). Karkkipäivä tuntui minusta laskelmoidulta romaanilta, enkä voinut välttyä samalta tunteelta tämänkään romaanin kohdalla.

Muutakin räpättämistä kirjasta ehkä olisi, mutta taidan lopettaa tähän. En tiedä, johtuuko negatiivisuuteni kirjamessujen jälkeisestä kevytflunssasta vai mistä. Joka tapauksessa juuri tämä romaani ei toiminut minulla. Kun kerran menetin luottamukseni romaanin tarinaa ja kerrontaa kohtaan, luottamukseni ei enää palautunut missään vaiheessa. Sama tilanne kuin ihmissuhteissakin: yleensä luottamuksen toiseen ihmiseen voi menettää vain kerran ja sen jälkeen se ei yleensä enää koskaan palaudu.

Kirjasta on kirjoitettu mm. näissä blogeissa:
Rakkaus on koira helvetistä 
Lukutuulia
Kirjanainen
Kaiken voi lukea!
Rakkaudesta kirjoihin

15 kommenttia:

  1. Minua jäi kiinnostamaan, miksi luit kirjan loppuun? Minä jätän näin paljon närää herättävät kesken ja siirryn johonkin parempaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen utelias. Ja puolihullu. Halusin tietää, muuttuuko kirja vielä huonommaksi vai mahdollisesti paremmaksi ;)

      Poista
  2. Minäkin olisin jättänyt kirjan kesken. Mutta ihanaa, että sinä luit ja kirjoitit tämän jutun.
    Länsimurteelta nuo dialogit näyttävät, mä ku o turust nii tiän

    Pah, 60-luvun jälkeen ei ole ylipäänsä rakennettu vinttejä, ei ollut ainakaan niissä lähiöissä, joissa Hgissä olen asunut ja ne ovat kaikki olleet ongelmalähiöitä aikanaan ja nykyään.
    Mangasta ja animesta tiedän enemmän kuin keskivertoinen tämän ikäinen, joten hyppään suosiolla sen kohdan ruotimisen yli.

    En voi muuta kuin suositella sinulle o m a a kirjaani Valkoiset talot, jota saa kirjastosta, jos ei raski ostaa ;) Siinä on rankkoja aiheita, mutta sillä erotuksella, että rankkuus ei ole mitenkään epänormaalia vaan arkinen tila, jossa elämme, jotkut useammin, jotkut harvemmin.

    (törkeää mainostusta, mutta en välitä...)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että tekstini oli "Ihana". Luulin taas, että johan alkaa tappouhkauksia sadella, kun tyhmä bloggaaja kehtaa arvostella älykästä kirjailijaa.

    Minulla on henkilökohtainen perversio ja siksi pidän Turun murteesta. Kyllä turkulainen töksäyttely ja perusnegatiivisuus aina piristää. Kun olin äskettäin lukenut Heli Laaksosen novellikirjan, ajattelin törkeästi mennä Turkuun kuvaamaan ja kirjoittaa blogitekstin feikki-turunmurteella. Se olisi ollut vitsi. Mielestäni murteita voi puhua väärin, jos itse tietää puhuvansa väärin. Kirjailija Karra teki kaardinaalimokan kuvittelemalla osaavansa stadin slangia, vaikkei osannut. En itse oikeasti osaa mitään murretta, vaan puhun jotain omituista sekakieltä. Olen muuttanut Helsinkiin vasta aikuisena, mutta sentään tiedän, miltä stadin slangi EI ainakaan kuulosta.

    Ja vintit. Kutsutaanko niitä vinteiksi vai ullakoiksi? Eikö tosiaan yleensä ole vain kellari ja siellä asukkailla omat säilytystilat?

    Valkoiset talot? Laitan nimen muistiin. Varmaankin luen, mutta en tiedä, kirjoitanko blogiini siitä. Ettei vain mene törkeän mainostuksen puolelle... ;)

    VastaaPoista
  4. Turkulaiselta tämä kommentti: vintti, ei ullakko, sanotaan meillä Turuus. Meillä oli vintti vuonna -59 rakennetussa talossa, ja kylmäkellari. Vintillä taisi kyllä olla ihan betonilattia, kuten arvelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisenä helsinkiläisenä (epäasiallinen) huomio: sanasta vintti tulee minulle mieleen lähinnä Hintti-Vintti eli Stockmannin ylimmän kerroksen kahvila, jossa kuulemma käy paljon homomiehiä. En tiedä, onko nimitys vielä käytössä ;)

      Vaikka en olekaan rakennusinsinööri, käsitän kyllä, että vähän käytössä oleviin tiloihin laitetaan halvinta mahdollista materiaalia. Varsinkin vuokrataloissa.

      Poista
  5. Täällä paljasjalkainen stadilainen yhtyy huomioihin slangista: eli ihmeellistä sekamuotoa. Mielenkiintoinen arvio, vaikka varsin negatiivinen olikin. Mutta joskus käy niinkin - aina ei nappaa.

    Olen lukenut yhden Karran romaanin (Kohtalonohjaaja) ja siinä(kin) ongelmaksi (ainakin minulle) muodostui sen kieli ja tyyli. Ihan luettava kirja se kyllä oli, mutta en sitä sinulle suosittelisi. ;)

    (Ps. olen lukenut Susun mainitseman Valkoiset talot ja pidin kovasti!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni negatiivinen arvioni on perusteltu eikä mitään puukon kääntämistä haavassa. Mielestäni kirjailija on vastuussa oman kirjansa tyyli- ja asiavirheistä. Virheet murteessa/slangissa on paha tyylivirhe. Vertaisin sitä ehkä tilanteeseen, jos uutistenlukija sanoisi puoli ysin uutisissa, että Tukholma on Norjan pääkaupunki tai puhuisi tyyliin "Hyvää iltoja, aiheisiimme tänöjä, tapahtumistumisia Italiaanossa..." Kyllähän tuollaisesta mongerruksesta nousisi melkoinen haloo.

      Hyvä kuulla, etten ole yksin valittamassa. Tuntuisi inhottavalta haukkua jotain kirjaa, jos kaikki muut kehuvat sitä maasta taivaisiin.

      Valkoiset talot on nyt kai pakko lukea.

      Poista
    2. Äh, ilmaisin ilmeisesti itseäni taas sekavasti. Eli "Mielenkiintoinen arvio, vaikka varsin negatiivinen olikin" tarkoittaa samaa minun kielelläni kuin "arviosi oli kiinnostava siitä huolimatta, että et pitänyt kirjasta." Ja olen aivan samaa mieltä, että mikään puukotusta ei tapahtunut, vaan huomiosi varmasti ovat ihan aiheellisia ja niitä luin mielenkiinnolla ts. pidän analyyttisestä otteestasi.



      Poista
    3. Thänks. Tuli syyllisyydentunteita kriittisestä sävystäni heti kun klikkasin "julkaise" nappia. Aloin jo epäillä olevani Antikristus (ainakin melkein). Yleensä olen yrittänyt olla kirjoittamatta ollenkaan, jos ei ole mitään kivaa sanottavaa kirjasta, mutta nyt otin riskin ja kirjoitin. Et ole ilmaissut itseäsi yhtään sekavasti.

      Poista
  6. No, on kyllä omituista murretta!
    Mut hei, Markus Nummen Karkkipäivä on hyvä, minusta. Siitä tehty näytelmä Kom-teatterin esittämänä on erittäin koskettava, Juho Milonoff pääosassa.
    Olen myös lukenut SusuPetalin Valkoiset talot, josta pidän kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murre tosiaan häiritsi, vaikka en edes ole mikään murre-ekspertti. Voin kuvitella, että Karkkipäivä oli näytelmänä koskettava. Nyt huomaan, että "kaikki" ovat lukeneet Valkoiset talot. Pakko lukea!

      Poista
  7. Tuija, en todellakaan ole makasanut Elegialle ja Marjatalle suositteluista ;)
    (uskokoon ken tahtoo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä sen luen, ennemmin tai myöhemmin. Mutta en tiedä, muodostuuko jääviyteni esteeksi blogitekstin kirjoittamisessa ;)

      Poista
    2. Onneksi siitä ei tarvi kirjoittaa.

      Poista