Sivut

maanantai 22. elokuuta 2016

3 x leffassa

Tässä postauksessa aion kirjoittaa kolmesta tällä hetkellä Helsingin leffateattereissa pyörivästä elokuvasta. Yritykseni on uhkarohkea, mutta se sopii blogin kaltaisiin testilaboratorioihin. Saa nähdä mitä tästäkin taas tulee. 

Leffat ovat Todella upeeta -elokuva, Chocolat ja Liisan seikkailut peilimaassa.

(Todella upeeta -elokuva; kuvat sivulta: Finnkino)
Kahdeksan Absolutely Fabulous -dvd:n omistajana Todella upeeta -elokuva on must-kohde. Huonosti käyttäytyvät naiset, Patsy (Joanna Lumley) ja Edina (Jennifer Saunders), ovat edelleen tiukasti ajan hermoilla. He tverkkaavat, tviittaavat, piikittävät päivittäiset(?) botoxinsa omiin kasvoihinsa. He juovat shamppanjaa, joka usein terästetty venäläisellä vodkalla (stoli-boli). He ravaavat muotitapahtumissa ja trediravintoloissa mitä tyylikkäisimmissä muotiluomuksissa (mitä he yhdistelevät mitä mauttomimmin).

Ja ennen kaikkea: Edinan tytär- ja äitisuhteet jatkuvat entisenlaisinaan eli erittäin huonoina! Räiskyvä Edina ei edelleenkään tule toimeen jäykän ja järkevän Saffy-tyttärensä (Julia Sawalha) kanssa. Yhteistä säveltä ei löydy myöskään äidin (June Whitfield) kanssa. Edinan miesrintamaa varjostaa ex-miehen ryhtyminen homoksi ja toisen exän sukupuolenvaihto-operaatio. Patsyllä käy edellen flaksi. Hänen vamppimainen olemuksensa vetoaa yhä miehiin, joita on kymmeniä, satoja tai ehkä jopa tuhansia.


Elokuvan juoni rakentuu muotitapahtumassa sattuneen katastrofaalisen onnettomuuden ympärille. Sen takia naiskaksikko joutuu vaihtamaan vaatekertoja entistä useammin, naamioitumaan ja pakenemaan lopulta Etelä-Ranskan rantaparatiisiin. Kaikesta tästä rakentuu erittäin viihdyttävä paketti. En aio kuitenkaan pilata kenenkään elokuvanautintoa spoilereilla yksinkertaisesti siitä syystä, etten muista elokuvasta läheskään kaikkea. Eli pakko nähdä uudestaan.

Yleisesti ottaen pidän brittihuumorista (mikä on tietysti hyvin laaja käsite). Toinen fanitukseni kohteeni on Little Britain (Pikku-Britannia). Olen iloinen, että sarjan luojat ja päänäyttelijät ovat osanneet ottaa lähes kaiken irti minua sykähdyttävistä aiheista, kuten transvestiitit, homot, lihominen, tyhmyys, töykeys, laiskuus, politiikka ja suosikkini eli ruumiineritteet inkontinesseineen ja oksennuksineen.

(jatkuu myöhemmin elokuvilla Chocolat ja Liisan seikkailut Peilimaassa)
-------------------------
Myöhempi lisäys 3. syyskuuta:

Blogitekstini ei sittenkin jatku tämän enempää, koska en pystynyt pakottamaan itseäni kirjoittamaan kahdesta muusta elokuvasta. 3 x leffassa jäi kuitenkin muotoon 1 x leffassa. Mutta tulipahan tämäkin idea testattua. Viisastuin tässäkin asiassa ja totean, että ideani oli huono. Siperia opettaa.

4 kommenttia:

  1. Minä mietin tämän ja Tannan välillä ja kävin katsomassa Tannan. Tämänkin aika vielä koitaa. Hulvatonta menoa tyypeillä, sarjassa olen pitänyt enemmän Joanna Lumleyn Patsystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mikä on Tanna. Kai se selviää Finnkinon sivulta.

      Muutaman dokkarin perusteella vaikutti, että Joanna Lumley on siviilissä kaikkea muuta kuin Patsy. Pukeutuu maanläheisiin väreihin, on rauhallinen ja miellyttävä, puhuu melko hiljaisella äänellä, on taiteellisia taipumuksia, ei siis ole mikään kovaääninen päällepäsmäri.

      Minulle komedia on erittäin tärkeä. Miten täällä pallolla muuten jaksaa olla, ellei välillä pääse kunnolla nauramaan? Taidankin mennä uusintakierrokselle keskiviikon superpäivään Finnkinoon.

      Poista
    2. Minä katsoin muutama vuosi sitten sellaisen matkadokkarin, jossa Joanna Lumley matkusti Niilin päästä päähän ja juonsi matkan tapahtumat hillityllä äänellään. Miellyttävä, luonnollinen ja ladylike. Ei edes meikkiä tuossa dokkarissa, khakihousut ja tukka pehmeällä ponnarilla. Siis kyllä, näyttää olevan kaikkea muuta kuin Patsy.

      Poista
    3. Juuri samaa dokkaria tarkoitin. Näin myös dokkarin, jossa Joanna Lumley oli tutustumassa revontuliin ja yöpyi jäähotellissa. Siinä vaikutti huumorintajuiselta, mutta eri tavalla kuin Patsy.

      Poista