keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Jännitystä - missä?


KIRJALLISUUS (dekkari)  ---  Ruth Rendell: Tigerlily's orchids (Hutchinson, 2010)

Uskokaa tai älkää, mutta luin tämän kirjan englanniksi. Heti alkuun pilaan kaikkien ilon, jotka kenties ovat aikeissa lukea kyseisen kirjan tai muuten vain fanittavat Ruth Rendelliä. Eli: tämä ei todellakaan ole Rendellin paras kirja vaan ehkä pikemminkin huonoin. Itselleni eniten on kolahtanut Rendellin dekkari Nokikolarin poika (The Chimney Sweeper's Boy), jonka henkilöhahmoilla on psykologista syvyyttä ja juonessa vetoa. Toisin kuin tässä dekkarissa, joka lähenee pitkäveteisyyden maailmanennätystä (no, ehkä hieman liioittelin).

Vaikka tiesin Rendellin kirjoitustyylin jo entuudestaan, odotin kuitenkin jotain räväkämpää materiaalia. Onhan kirja kuitenkin luokiteltu kirjastossa kohtaan "Jännitys". Tahtomattami vertasin Rendellin latteaa maailmaa Patricia Cornwelliin, Nicki Frenchiin ja Karin Slaughteriin. Näitä dekkaristeja ei ainakaan voi syyttää tapahtumien puutteesta. Kellarista voi löytyä ruumis, jonka pää on leikattu irti. Sataman säiliötankissa lojuu mädäntynyt ruumis, joka on muuttunut vihertävänkukertavaksi ja löyhkää kuvottavasti. Kaatopaikalta löytyy ruttopaiseiden täplittämä ihmisraato, jolta on leikattu moottorisahalla raajat irti. Joka puolella vaaniskelee toinen toistaan häiriintyneimpiä sarjamurhaajia. Joka toisesta kadunkulmasta löytyy sadistisen sarjamurhien uhreja. Kun on tottunut tällaiseen kerrontaan, ei oikein jaksaisi lukea rikosromaania, jossa ensimmäinen ruumis ilmaantuu vasta puolivälin jälkeen eikä sitäkään ole tapettu sävähdyttävällä tavalla, vaan "vain" puukotettu kuoliaaksi.

Muutenkin Rendellin kirjassa ei paljon muuta tehdä kuin seurataan erään lontoolaisen taloyhtiön asukkaita tyyliin huoneistossa kolme asuu vaikeasti alkoholisoitunut nainen, huoneistossa viisi asuu kaakaota lipittävä mies, huoneistossa kahdeksan asuu kolme nuorta menevää naista... Ja sitten annetaan ymmärtää, että jotain hämärää saattaisi olla tekeillä, koska huoneistossa numero se ja se asuu epäilyttävä aasialainen mies, joka piilottelee kämpässään kolmea kaakkois-, luoteis- tai lounaisaasialaista tyttöä. Mitä hämärää siellä oikein tapahtuu? Onko huoneistossa se ja se asuva nettipedofiili jotenkin sekaantuntu tapahtumiin? Kuvataanko siellä lapsipornoa? Pidetäänkö tyttöjä seksiorjina? Pyöritetäänkö siellä bordellia? Ja miksi huoneisto on niin kuuma - kasvatetaanko siellä oikeasti orkideoita? Mutta ei, lopulta paljastuu, että asunnossa ei tehdä mitään sen ihmeellisempää kuin kasvatetaan kannabista. Miten latteaa! Olisi ollut edes heroiinia tai jotain eksoottisia, huumaavia sieniä.

Rendellin dekkaria lukiessa mieleeni tulivat lapsena lukemani Kolme Etsivää -kirjasarja. Vai oliko se Viisikko? Joka tapauksessa lapsietsivät tutkivat kirjoissa poikkeuksellisen "jännittäviä" tapauksia. Kadulta saattoi esimerkiksi löytyä johtolankana tulitikkulaatikko, jossa oli valkoinen langanpätkä. Mitä tämä paljastaa epäillystä? Tai miksi autiotalossa paloivat valot kello 23.30? Todella rankaa! Alkaa oikein mahaa vääntää, kun miettii, mitä siellä tapahtuu. Rendelliä lukiessa tuntui melkein samalta.

Välillä tulivat mieleen myös lapsuuden paperinuket. Tässä kirjassa henkilöhahmot olivat yhtä latteita ja paperinmakuisia. Parhaiten Rendell on onnistunut alkoholistista naista kuvatessaan, mutta ajattelin vain, että hoh hoijaa. Mutta korostan edelleen, että Rendell pystyy paljon parempaan. Tämä dekkari vaikuttaa kiireessä sutaistulta väliteokselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti