sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Dementian ehkäisyä



"MUSIIKKI"  ---  oma soittoharrastus

Aloitin pimputusharrastuksen vähän yli vuosi sitten. Sitä ennen ehdin harkita kosketinsoittimen ostamista useiden kuukausien ajan, ehkä jopa vuoden. Lopullisen päätöksen hankinnasta tein ollessani katsomassa The Tiger Lillies Freak Show -esitystä. Siellä tajusin, että jos friikkisirkuksessa esiintyminen on sosiaalisesti hyväksyttävää, miksei soittoharrastus olisi. Tarkoitan, että soittoharrastuksessa ei ole mitään vikaa, jos soittajalla on musikaalisia taipumuksia. Mutta entäs kaltaiseni henkilö, joka on luokitellut itsensä epämusikaaliseksi? Eikö epämusikaalisen vapaaehtoinen "musiikki"harrastus ole vähintään epäilyttävää, ellei jopa sairasta?

Oikeastaan idea "musiikki"harrastuksen aloittamisesta lähti televisiodokumentista, jossa vertailtiin muusikoiden aivoja tavisten aivoihin. Dokumentissa ilmeni toistuvasti, että muusikoiden aivot ovat niin paljon paremmat kuin musiikkia harrastamattomien ihmisten aivot. Päällimäisenä erona oli muusikoiden suurentunut ja ylikehittynyt aivokurkiainen eli osa, joka yhdistää oikeaa ja vasempaa aivopuoliskoa. Muusikoilla on havaittu myös käsien motoriikasta vastaavien aivoalueiden ylikehittymistä. Muutenkin dokumentissa viestiteltiin, että muusikoiden aivot ovat kaikin puolin tavisaivoja paremmat, koska musiikin harrastaminen lisää aivojen hermosolujen välisten yhteyksien muodostumista ja muuta vastaavaa.

Dokumentin nähtyäni koin vihertävää perustunnetta eli kateutta. Siitä se sitten lähti. Ajatus jäi kytemään mieleen ja lopputuloksena oli kosketinsoittimen ja pianokoulukirjojen hankinta. Nyt olen pimputellut vuoden ajan epäsäännöllisesti ja jotain olen oppinut, mutta haastavaa on ollut. Mielestäni soittoharrastus on yksi kaikkien vaikeimmista harrastuksista, ellei kaikkein vaikein, varsinkin jos ei ole juuri mitään taipumuksia. En ehkä kuitenkaan ole aivan niin epämusikaalinen kuin olen kuvitellut. Valtavassa hermopaineessa tein joku aika sitten netissä löytyviä musikaalisuustestejä ja niiden mukaan musikaalisuuteni tai epämusikaalisuuteni on "normaalilla tasolla". Joidenkin testien mukaan osoitin jopa lievää musikaalisuutta.

Joka tapauksessa soittaminen on uskomattoman vaikeaa. Itselleni se on myös aivojumppaa. En ole kiinnostunut sudokuista enkä sanaristikoista, en pelaa shakkia tai harrasta muutakaan, mitä yleisesti pidetään aivojumppana. Itse asiassa soittoharrastus saattaa ainakin dokumenttien mukaan aktivoida aivoja paljon enemmän kuin vaikkapa numeroristikoiden ratkaiseminen, koska soittaessa aivot aktivoituvat laajalla alueella.

Nuotteja lukiessa aktivoituu näköalue ja merkkijärjelmien ymmärtämistä käsittelevä aivoalue. Soittaessa aktivoituu motorinen alue. Kun kuuntelee omaa soittoa, aktivoituu kuuloalue ja samalla yrittää tietysti arvioida, menikö soitto oikein vai väärin. Entäpä sitten tulkinta, jos on jo edistyneempi soittaja? Muistaakseni tulkinnassa aivokurkiaisella on keskeinen osuus. Eikä pidä unohtaa tunteita, nekin sijaitsevat aivoissa. Entäpä mielikuvitus ja luovuus, missäpä muuallakaan ne sijaitsisivat kuin aivoissa. Käsittääkseni oikea aivopuolisko on luovuuden valtakuntaa ja ehkä myös otsalohko. (En todellakaan ole aivotutkija, kannattaa tarkistaa faktat jostain muualta)

Soittoharrastus on siis itselleni ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Ei pitäisi dementian vaania nurkan takana, kun käyttää aivojaan täysteholla soittaessaan! En ehkä muutenkaan edusta tyypillistä dementikkojen ikäluokkaa, mutta olen lukenut ja kuullut, että esimerkiksi Alzheimerin taudissa aivomuutokset kehittyvät useiden vuosikymmenten aikana ennen varsinaisen taudin puhkeamista. Joka tapauksessa aivot alkavat rapistua jo parikymppisellä ja tahti vain kiihtyy, jos aivoilleen ei tarjoa mitään haasteita. Hyvänä puolena on se, että aivot muovautuvat ja kehittyvät vielä aikuisiälläkin, jos vain jaksaa käyttää niitä. Muistan lukeneeni jostain aivotoimintaa kuvaavan lausahduksen: Use it or lose it!

Tulipa kirjoitettua paatoksellinen teksti. Yritän tähän loppuun keventää tunnelmaa. Jos aloittaa soittoharrastuksen tai minkä tahansa harrastuksen, on tärkeää että itse todella haluaa harrastaa sitä. Itselleni kosketinsoitin oli hyvä valinta, mutta peruskoulun ala-asteella pakollinen nokkahuilun soitto oli lähinnä kidutusmuoto. Viihdyin silloin musiikkitunneilla suunnilleen yhtä hyvin kuin juutalaiset viihtyivät keskitysleirillä.

En ole niin rajoittunut väittääkseni että kaikkien maapallon asukkaiden olisi syytä aloittaa soittoharrastus. Onhan niitä muitakin tapoja tarjota virikkeitä aivoille, kuten liikuntaharrastus, sosiaaliset suhteet ja omega-3-rasvahappoja sisältävä ruokavalio, etteivät ajatukset leikkaa kiinni. (Mutta hei, en ole lääkäri. Jos haluatte viimeisimmät terveysvinkit, ottakaa ihmeessä yhteyttä Pekka Puskaan!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti