Sivut

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista -epähaaste


Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogin Irene järkytti mielenrauhaani heittämällä blogihaasteen ilmoille (linkki tähän myöhemmin). Yleensä teen kaikkeni, että pystyisin kieltäytymään kohteliaasti blogihaasteista erilaisten syiden ja tekosyiden varjolla. Irene kuitenkin korosti, että nyt kyseessä on säännötön epähaaste, ja siksi päätin lähteä mukaan. Epämuodollisuus sopii minulle.

Kulttuuriksi valitsin musiikin. Alun perin ideanani oli kirjoittaa kolmesta viimeeksi kuunnellusta levystä. Ne ovat Tori Amoksen Night of Hunters, The Phantom of the Opera at The Royal Albert Hall (kyllä, näin Oopperan kummituksen Helsingissä mutta en pystynyt kirjoittamaan siitä eikä valokuviakaan enää löytynyt) ja Boney M:n The Essential. Tästä olisi syntynyt niin sekavaa jälkeä, että päätin vetää mutkat suoriksi (koska sääntöjähän ei ollut) ja kirjoittaa pelkästään kolmesta Tori Amoksen levystä.

En ole opiskellut musiikkia missään (paitsi peruskoulun pakollisilla musatunneilla mutta sitä ei lasketa). Kirjoitan siis maallikkonäkökulmasta omista "tulkinnoistani" ja "merkityksistä" eli käytännössä lähinnä musiikin visualisoinneistani. Lukekaa ja järkyttykää.

Tori Amos: Night of Hunters (Deutsche Grammophon, 2011)

"Muistiinpanojani" kuuntelun aikana (koko levy):

Myrskyisä. Haudantakainen piano. Mystinen. Hidas. Rauhallinen. Tyynyttävä. Aaltoileva. Harmoninen. Kupliva piano. Tainnuttava. Ilmava. Klarinetti. Oboe. Kiitorata. Lentoonlähtö. Vuoropuhelu. Puutarha. Viettelevä. Vaahtokarkki. Ruostunut jotain. Krysanteemi. Matala. Luola. Kivi. Suru. Avaruus. Hautajaissaattue. Nummi. Meri. Polku. Portaat. Käytävät. Kierreportaat. Takorauta. Helmeilevä. Maanalainen käytävä. Kirkas. Pelargoniat. Käytävä. Keittiö. Punaraita. Pelto. Omenapuut. Syreenit. Keinu. Allas. Rauha. Sovinto. Hauras. Polveileva. Kohtalo. Muodonmuutos. Siivet. Keinuva. Meri. Horisontti. Pilvet. Syke. Hengitys. Kallio. Aallokko. Viivat. Toisto. Tasaisuus. Myötäily. Helmeilevä piano. Oboe. Klarinetti.


Tori Amos: Scarlets' Walk (Sony Music, 2002)

Rauhallinen. Ilmava. Letkeä. Leikkivä. Kuiskaava. Lentävä. Myötäilevä piano. Pehmeä. Höyhenet. Mystinen. Rentoutuminen. Ilmalento. Syöksy. Taivas. Liitää. Kieppua. Keveys. Raskas piano. Rauta. Ruoste. Bassoisku. Samea. Savu. Tupakka. Mies. Musta vesi. Hitaus. Käheys. Säröt. Halkeamat. Piikkilangat. Mustat linnut. Pelko. Hiekkakentät. Verkkoaidat. Ilmava. Kohtalonomainen. Lopullinen. Tuskallinen. Ahdistava. Surullinen.


Tori Amos: The Beekeeper (Epic, 2005)

Jalat. Keinunta. Svengi. Hidas kävely. Kädet. Sydän. Rytmi. Kuumuus. Toiveikas. Pehmeä. Kevyt. Kiemurteleva. Rauhallinen.
(levyn kuuntelu jäi kesken, koska vastaanottokykyni loppui)


En halua ihastuttaa enkä vihastuttaa ketään tyrkyttämällä tätä haastetta kenellekään. Sen sijaan muistutan, että mikään ei estä osallistumasta tähän haasteeseen milloin tahansa ja millä tyylillä tahansa. Mistä tahansa vähänkään kulttuuria sivuavasta aiheesta voi kirjoittaa.

PS. Tämän blogitekstin kohdalla julkaise-napin klikkaaminen on jännittänyt eniten. Tuntuu, että tämä teksti on bloggausaikani rohkein ja paljastavin. Kirjoittamalla musiikista, joka on minulle edelleen tavallaan "vieras kieli", koen ottaneeni kaikkein suurimman riskin.

Olisi mielenkiintoista kuulla(lukea) muiden mielipiteitä siitä, onko olemassa oikeita ja vääriä, terveitä ja sairaita tapoja kuunnella musiikkia. Pidän omaa tapaani kuunnella musiikkia vääränä ja sairaana, koska en pysty kuuntelemaan musiikkia musiikkina.

10 kommenttia:

  1. Pitkän linjan Tori Amos -fanina voisin sanoa vaikka mitä, mutta en sano. Torin musiikki - ja musiikki ylipäätään - on jotenkin sellaista niin omaa ja sellaista, jota en osaa selittää. Mutta aina kun jossain mainitaan Tori, olen ihan... No, kommentoimassa ja mykkänä samalla kertaa.

    Ja ei, ei ole oikeita tai vääriä tapoja kuunnella musiikkia. On vain omia tapoja. Toria en minäkään voi kuunnella vain musiikkina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Se että sanon, että olen mykkänä ei ole aina pitänyt paikkaansa. 10-15 sitten minulla oli paljon sanottavaa Torista, niin paljon että se tuli töihini. Ei musiikista sinänsä, vaan kaikesta muusta.)

      Poista
    2. Muistan, että olet Tori Amos -fani. Olen samaa mieltä tuosta, että ainakin Torin sanoituksissa on paljon sellaista, mitä en käsitä. Itse asiassa en edes halua käsittää, koska mysteeri kiehtoo enemmän kuin rautalangasta väännetyt tosiasiat.

      Luulisin, että jopa musiikin ammattilaiselle Torin musiikkia on vaikea määritellä, ja sehän on juuri se juttu hänen musiikissaan. Lisäksi eri levyillä saattaa olla tyylillisesti aivan erilaista materiaalia. Kaikkia levyjä en pysty kuuntelemaan ollenkaan, oisko ollut rockrevittely levyssä American Doll Posse. Torin seesteisemmät levyt ovat juttuni.

      Hienoa, että kommentoit ja suhtauduit suvaitsevaisesti "tulkintoihini" ;)

      Poista
  2. Kiitos tästä. Mielestäni tapasi kuunnella musiikkia on jännittävän mielenkiintoinen. Tulee aivan mieleen jonkinlainen meditoinnin muoto. Upeaa. Love it. Itse vain kuuntelen musiikkia, vaikka toki monenlaisia tunteita voi samaan aikaan käydä läpi.

    Tori Amos on tuttu nimi - muistaakseni sarjakuvatyttö Nemi on suuri Amos-fani - ja toki olen hänestä kuullut ilman Nemiäkin, ja on minulla jonkinlainen kuva hänen musiikistaan, mutta en osaa nimetä yhtäkään kappaletta saati että muistaisin jonkin kappaleen. Bad me. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen suorastaan onnellinen sanasta meditaatio. Rupeankin jatkossa kutsumaan toimintaani musiikkimeditaatioksi. Lopetan samalla pohdiskelut "olenko hullu vai olenko hullu?".

      Kuuntelen vain lempimusiikkiani tällä tavalla, ja siitäkin vain osaa. Tanssittavaa musaa kuuntelen tanssien. Jos en pidä musiikista (esim. räkäinen rock, iskelmä, free jazz, Arnold Schönbergin epämusiikki, hissimuzac), yritän pikemminkin olla kuulematta sitä. Äskettäin ruokakaupassa pamahti soimaan Cris Isacin pateettinen laulu/ulvonta. Olisi pitänyt ottaa kuulosuojaimet mukaan, että pystyisi keskittymään ostosten tekoon :D

      Poista
  3. Hyvä Tuija! Tori Amosista en tiedä mitään, mutta sinun postauksesi sysää tutustumaan. Hienoa tajunnanvirtaa. Tykkään.

    Tämä on hauska epähaaste. Kävin lukemassa myös Irenen kirjoituksen. Jossain vaiheessa saattaisin itsekin kirjoittaa musiikista, juuri siksi, että en tiedä siitä mitään - minäkään -, mikä sopii epähaasteeseen. Pidän hyvästä lyriikasta ja loppu menee tunteella. Sitä vain tietää, mistä pitää, johonkin uppoaa, joku muu jättää kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! En halua sanoa, että kenenkään pitäisi tutustua Tori Amoksen musiikkiin, koska itse satun pitämään siitä. Eri ihmisillä on niin erilaisia musiikkimakuja, että on täysin mahdotonta arvata, mikä keneenkin kolahtaa. Tämä musiikki saattaa olla sinulle täysin yhdentekevää, sitä ei voi tietää.

      Epähaaste on hyvä juttu. Ylipäänsä minusta on mukava siirtyä epämukavuusaluelle. On jännää seurata, mitä tapahtuu, kun oma sanasto ei riitä kuvailemaan jotain asiaa. Se on tietysti myös pelottavaa. Pelkäsin tämän blogitekstini julkaisua niin paljon, että keittiössä juomalasi luisahti kädestäni ja hajosi pirstaleiksi. Välillä sydämensyke nousi sellaisiin lukemiin, että se tuntui päässä (syke noin 150?). Tästäkin huolimatta suosittelen rohkeasti siirtymään epämukavuusalueelle.

      Poista
    2. Tuija, sinä olet ihana ihminen. Mitä ne jotkut sanovat olevansa erityisherkkiä... eivät ne tiedä herkkyydestä mitään. <3

      Epämukavuusalueelle vaan, vaikka pelottais!

      Poista
    3. Jännä juttu, että mainitsit tuon erityisherkkyyden, koska rupesin äskettäin miettimään juuri sitä. Luin netistä kohdasta sensitiivisyys mm. jotain että erityisherkät reagoivat nälkään voimakkaasti. itse muutun lähes toimintakyvyttömäksi kovassa nälässä. Samoin voimakas reagointi kylmyyteen ja kuumuuteen sopii minuun. Bussissa olen ihmetellyt, miten monet pystyvät olemaan sisällä takin vetoketju kiinni. Minun on pakko avata heti takki tai muuten läkähdyn. Sensitiivisyys-kohadaa oli paljon muutakin minuun sopivaa, kuten aistiherkkyys. Periaatteesa suhtaudun kuitenkin nihkeästi kaikenlaisten leimojen länttäämiseen ihmisiin. Lisäksi rassaa kaikenmaailman muotidiagnooseista jauhaminen (ettei tämä taas olisi yksi niistä?). Juuri kun narsismista jauhaminen on alkanut vähentyä, nyt jauhetaan sitten erityisherkkyydestä. Kiitokset ihanuusväitteistä! ;) Harkitsen viittiskö tuollaista allekirjoittaa (naurua)

      Poista
    4. Ei tuo erityisherkkyys Tuija välttämättä niin kamala asia ole! Ihminen on sellainen kuin on ja asioista tietoiseksi tuleminen voi helpottaa eloa! Luepa vaikka Janna Satrin Sisäinen lepatus -kirja tai Elaine Aronin kirja aiheesta.

      Poista