sunnuntai 19. elokuuta 2012

Onko rockista pakko pitää?


Monet eivät pidä nykytaiteesta ja suorastaan ylpeilevät sillä. Usealle klassinen musiikki menee yli ymmärryksen, mutta sen tunnustamista ei tarvitse hävetä. Läheskään kaikki eivät innostu golfista, formuloista tai kilpakävelystä, mutta siitäkin voi puhua. Mutta entäpä jos ei välitä rockista? Onko se tabu? Pitääkö siitä vaieta?

Yritin kuunnella älykkörockin maineessa olevan brittibändin, Pulpin, levyä ja huomasin jälleen kerran, etten pidä rockista. Ehkä olen elänyt tynnyrissä, koska kuvittelen, että kaikki automaattisesti rakastavat rockia. Onko näin vai olenko erehtynyt? Olenko juuttunut nuoruuden aikaisiin sosiaalisiin paineisiin, joiden mukaan kaikilla on velvollisuus riehaantua rockista? Saman kaavan mukaan kaikkien pitää tykätä oluesta. Ja jos ei tykkää, on syytä opetella pitämään vaikka hampaat irvessä ja itku (tai oksennus) kurkussa. Vaikuttavatko nuoruuteni pikkupaikkakunnan sosiaaliset paineet minussa yhä edelleen, vaikkka olen jo vuosia asunut moniarvoisuuden nimeen vannomassa metropolissa nimeltä Helsinki?

Toivoisin kannanottoja aiheesta. Olenko ainoa, jonka korvissa (melkein kaikki) rock kuulostaa vastenmieliseltä eli likaiselta, räkäiseltä, limaiselta, säröiseltä ja rösöiseltä? Onko minussa jotain vikaa, koska säröinen kitarasaundi ei vetoa enkä myöskään jaksa innostua rocklaulajien viinan ja tupakan tuhoamasta äänestä? Vai onko räkäiseltä kuulostava lauluääni pelkkä maneeri? Lisäksi yhdistän rockin usein sovinismiin, mikä ei taatusti paranna fiiliksiäni. Olenko harhautunut tässäkin asiassa?

Vai enkö ole kuunnellut tarpeeksi rockia? Jos vika piilee yleissivistyksessäni? En ole esimerkiksi jaksanut perehtyä rockin klassikonimiin. Rollareiden tuotanko on kahlaamatta läpi. Queensejä yritin, mutta ei kolahtanut. Pidän kyllä Freddie Mercuryn persoonasta, mutta musiikki ei uponnut.

Ottakaa ihmeessä kantaa, onko kaikilla maapallon asukkailla velvollisuus pitää rockista? Entäs jos ei pidä, onko hullu, viallinen, epätrendikäs, juntti, pöljä ja muuta paskaa?

11 kommenttia:

  1. Ei tarvitse pitää, tyylilaji siinä missä muutkin. Joskin toki vuosikymmenien aikana haaroittunut ja levinnyt sen verran moniin suuntiin (niinkuin myös vaikkapa jazz tai klassinen musiikki) että etsivä löytänee, vaikkei välttämättä tässäkään niistä tunnetuimmista klassikoista.
    Ja blogia taaksepäin katselemalla huomaan positiiviseen sävyyn mainitun mm. Björk ja Tori Amos, jotka eivät ehkä niin suuresti muistuta Rollareita tai Led Zeppeliniä mutta jos genren ymmärtää tarpeeksi laajasti...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Joskus olen blogissasi käväissyt ja huomasin, että vaikutat vähän hengenheimolaiseltani. Tarkoitan kohtaa, että haluat kirjoittaa runoudesta, jota et koe ymmärtäväsi. Kyllähän ihmisen pitää altistaa itsensä kaikelle uudelle, ettei ala ravata laput silmillä.

    Olet oikeassa, että kuuluuhan Tori Amos myös rock-genreen, vaikka ei tyypillisimmästä päästä. Tavoitteenani on käydä Rollareiden tuotanto läpi, Led Zeppelinistäkään ei tiedä yhtään mitään. Onhan tässä koko loppuelämä aikaa...

    VastaaPoista
  3. Tykkään rockista, tai no en välttämättä ihan perinteisestä (? musiikkigenrerajat eivät ole ihan ominta alaani) rockista niinkään, mutta punkin ja rosoisemman rockin suuntaan menevästä kyllä, esim. Green Daystä ja My Chemical Romancesta :) Jos joku ei rockista tykkää niin ei siinä mitään, en minäkään tykkää kaljasta ;D Jokainen taaplaa tyylillään. Eli en pudota sinua seurattavien blogien listalta tämän karmaisevan paljastuksesi myötä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, ettet tyrmää meikäläistä "karmaisevan paljastukseni" myötä ;) Ai Green Day on vieläkin pystyssä! Luulin, että bändi olisi kuopattu jo 90-luvulla. My Chemical Romance - olen kuullut nimen, mutta en ole kuunnellut. Kirjastostahan levyjä saa näppärästi lainattua. Täällä Helsingin kirjastossa on tarjolla uusi palvelu nimeltä "henkilökohtainen musiikkivalmentaja", jossa "valmentaja" auttaa huonosta musiikkiyleissisivistyksestä kärsivää henkilöä (tai muuten vaan uteliasta) tutustumaan kaikkeen uuteen. Olen jo ollut aikeissa hankkia itselleni valmestajan, mutta homma on kaatunut siihen, etten osaa päättää mistä aloittaisin: klassinen musiikki, jazz, doomheavy, junttidisco, suomirock... Jotain tarttis tehrä!

      Poista
  4. Tuija, juu, huomasin että tässä blogissa on samantyylistä itsensähaastamisen henkeä joka omassanikin esiintyy...

    Rollareista, olen niiltä kai melkein kaikki ne arvostetuimmat levyt kuunnellut ja on todettava että minusta ne ovat parhaimmillaan sinkuilla tai best of -kokoelmilla, levyiltä löytyi kappale tai pari joista pidin muttei oikein mikään levy ollut sellainen jota jaksaisin kuunnella...
    Noin muuten, isossa osassa rockia kyllä tuo säröinen kitara on aika tärkeä osa, ja laulutyyliinkin sellainen räkäisyys ja aika kapea skaala tulivat vallitseviksi noin 60-luvun puolivälissä. Jos haluaa erilaisia laulusaundeja niin sitten pitää mennä sinne 50-60-luvun vaihteeseen, ja myöhemmin esim. metallipuolella löytyy aika bombastisia laulajia...
    Sovinismia löytyy klassisesta rockista mutta myös kaikkea muuta, ja erityisesti punkin jälkiaallossa ja indie rockissa tuli isompaa vaihtelua.

    Monenlaista musiikkia kuuntelen mutta omat rock-suosikkini tapaavat löytyä niistä surisevista kitaravalleista ja matalan monotonisista lauluäänistä joita 80-90-luvun alternative tuotti paljon...Wipers, Yo La Tengo, Tindersticks...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstissäsi oli paljon nimiä ja termejä, joita en ole koskaan kuullutkaan. Luulen, että jossain lukemassani musiikkikirjassa oli kuvattu säröistä kitaraa musiikkitermillä äänenväri tai äänensävy. Säröisyyden vastakohtana taisi olla puhdas ääni. Kai se on niin, ettei joidenkin korvaa miellyttää enemmän säröisyys, joidenkin puhtaus. Musiikkitermit eivät todellakaan ole vahvinta aluettani, mutta se voisi selittää erilaiset mieltymykset helposti.

      Rollarit ovat edelleen kuuntelulistallani, koska kyllähän ne kuuluvat yleissivistykseen.

      Poista
    2. Joo, tuo säröisyys/puhtaus on makukysymys (vaikka jotkut yrittävät muuta väittää) ja vaikuttaa olennaisesti siihen miten rock tai muut musiikintyylit maistuvat. Puhtaamman äänen ystävät löytävät varmasti enemmän ammennettavaa vaikkapa sekalaisista elektronisen musiikin genreistä (joiden parissa myös se Björk on paljon seikkaillut) kuin perinteisestä rockista...

      En tiedä ovatko virallisia musiikkitermejä mutta tekisin eron myös synteettisen ja analyyttisen kuuntelemisen välillä, minulle synteettisenä kuuntelijana instrumentit sekoittuvat helposti yhtenäiseksi ääneksi mutta analyyttinen kuuntelu jossa pystyisi seuraamaan yksittäisiä instrumentteja on työlästä. Kun kuuntelee vaikkapa jazzia ja joku kehuu tässä kappaleessa olevaa aivan upeaa klarinettityöskentelyä tms niin minä ihmettelen että ai, siellä oli klarinetti?
      Tuosta syystä olen huomannut myös että klassisessa musiikissa pidän esim. Bachin uruista tai Satien pianosta, ja pienet kamariorkesterit myös menevät, mutta sinfonioista en saa oikein mitään irti, ne tuntuvat usein perustuvan siihen analyyttiseen kuunteluun jossa instrumentit eivät sekoitu...

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi! Tunnen itseni jälleen suht tervehenkiseksi ihmiseksi. En ole viallinen, vaikka säröisyys ei miellytä. Tunnistan mieltymyksen elektroniseen musiikkiin, joka kuulostaa korvissani jotenkin "puhtaalta".

      Huomaan myös, että kuulun synteettisiin kuuntelijoihin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut vaahtoavat yksittäisistä soittimista, kun musiikki on mielestäni kokonaisuus.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Eikös Pulp ole enemmänkin poppia, sitä "kuuluisaa" brittipoppista, niin kuin joku Suede. Toinen nimitys on ns. vaihtoehtorock eli ei ihan perinteistä rockia.

    Toisaalta mitäs noista nimityksistä ja kategorioista. :) Eikös nykyään ole kuitenkin enemmän IN ja trendikästä kuunnella jotain R&B:tä. Minuun sen genren musiikkin ei pääasiassa iske joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

    Oli pakko poistaa tuo eka kommenttini, koska siihen tuli niin typerä virhe (jäi sana puuttumaan välistä), että koko kommentin saattoi ymmärttää väärin ;)

    VastaaPoista
  7. Olen aivan ulalla nimityksistä. Ainakin Pulpin "Disco 2000" kuulostaa enemmän popilta kuin rockilta. Ehkä Pulp on suffolkilaista (oliko se edes Suffolk?) vaihtoehtorockia. En todellakaan tiedä. Ainoa kappale, joka Pulpilta todella kolahti, oli "Rattlesnake", jossa oli vauhdikasta viulun vingutusta.

    Milleköhän vuosikymmenelle olen juuttunut? Mielessäni ei edes käväissyt R&B. Siitäkään en tajua. R&B:n rytmi livahtaa aina ohi korviani.

    VastaaPoista